Puutarhablogi kaikille - pihaunelmia, kasvitietoa ja puutarhanhoitoa!

Ei veljeksiä

Unkarinsinivuokko (Hepatica transsilvanica) helmikuun seitsemäntenätoista vuonna 2002. Talvi oli silloin vähäluminen.

Maaliskuulla kukinta oli kauneimmillaan.

Nyt on maaliskuu yhdeksän vuotta jälkeen kukinnan.

Nälkäinen rusakko on vieraillut puutarhassa.

Jokaisesta perheomenapuun haarasta on maistettu, mutta onneksi yhdenkään runkoa ei ole kaluttu ympäri. Haavat paranevat, mutta iso vaurio hidastaa puun kasvua.

Jääkaappissa odottaa muutama oksanpätkä toukokuuta, jolloin niistä tehdään suurimman vaurion yli silta, jota myöten ravinteet voivat kulkea. Onnistuu tai ei – aina pitää yrittää.

 

Oh God – smashing!

Muutos on niin ihastuttava – uskomaton – oh God, ooh! Niin onnellinen voi olla pienestä pintaremontista ja kun hetki on ohi, se on siinä.

Elämä ja sen muodot muuttuvat jatkuvasti. Luonnossa ja puutarhassa voi aistia, miten muutos on aina uusi – kuoleman vastakohtana syntymä.

Pieni sipuli sisältää elämän, jonka voimasta puhkeaa uskomaton kauneus, hehkuvat värit – niin pian, kun routa sulaa ja maa tuoksuu – oh God.

Jouluamaryllis uudelleen kukkaan

 Ritarinkukka (amaryllis) Hippeastrum

Ritarinkukan uudelleen kukittaminen on mielenkiintoista ja palkitsevaa. Sen saa kukkimaan uudelleen melko helposti.

Kun kukinta päättyy, katkaistaan kukkavanat. Lehdet jätetään tankkaamaan sipulia. Kevään ja kesän ajan lannoitetaan ja hoidetaan kuten viherkasvia – sisällä tai ulkona.

On tärkeää, että kasvi saa runsaasti valoa, jotta kasvi yhteyttää ja kerää voimaa sipuliin uutta kukintaa varten. Suoranaisesta paahteesta ritarinkukka ei kuitenkaan pidä.

Sipuli ei saa mädäntyä sateessa ja sisälläkin kastellaan niukahkosti kaatamatta vettä suoraan sipulin päälle.

Syyskuun tullen vähennetään kastelua ja lopetetaan sitten kokonaan. Lehtien annetaan kuivua ja sen jälkeen sipuli viedään viileään, pimeään, n. 10 asteeseen.

Noin kolmen kuukauden lepoajan jälkeen sipulissa on uutta vihreää näkyvissä – aloitetaan hoito. Sipuli istutetaan uuteen multaan, kastellaan kerran ja nostetaan valoisaan paikkaan.

Seuraavan kerran kastellaan, kun kukkanuppu on kunnolla näkyvissä. Tämänkin jälkeen kastellaan hyvin niukasti, jotta varret ja lehdet eivät veny liikaa.

Kukinnan ajoittaminen juuri jouluksi voi olla haasteellista mutta kokeilemisen arvoista se on.

Kasteinen polku

Tunturipoimulehti, Alchemilla alpina, on Tunturi-Lapissa luonnonvarainen ja harvinainen kasvi. Nykyisin sen taimia on saatavana puutarhaliikkeissä. Tunturipoimulehti istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, ravinteikkaaseen, mutta kuitenkin läpäisevään hiekkamultaan – omiaan siis kivikkotarhassa.

Poimulehtien tapaan myös tunturipoimulehden lehdykät ovat yön jälkeen kastehelmien reunustamat. Ennen vanhaan nestepisaroiden uskottiin auttavan moniin vaivoihin ja antavan ikuisen nuoruuden. Tieteelliinen nimi ’alchemilla’ tarkoittaa pientä alkemistia; alkemistit yrittivät muuttaa raudan kullaksi poimulehtien nesteen avulla.

Reunuspoimulehti, Alchemilla erythropoda. Reunuspoimulehti kasvattaa matalan ja tiheän lehtiruusukkeen ja sopii nimensä mukaisesti Kasteisen polun tai perennamaan reunalle.

Jättipoimulehti, Alchemilla mollis, on suurennettu painos niittyjen ja tienpientareiden tutusta piennarpoimulehdestä, Alchemilla acutiloba’.

Jättipoimulehti sopii erinomaisesti selkeän lehtimuotonsa ja vaatimattoman,vihertävän kukintonsa vuoksi rauhoittamaan monilajista perennaistutusta. Kun kukkavanat leikataan kukinnan jälkeen pois, kasvi säilyttää lehtiruusukkeen tiiviin muodon.

Tarha-adiantumi, Adiantum aleuticum, vaatii viihtyäkseen puolivarjoisan ja kostean kasvupaikan, sillä se ei siedä kasvualustan kuivumista.

Taponlehti, Asarum europeanum, peittää kasvupaikkansa niin, että sen läpi ei muilla ruohovartisilla kasveilla ole juurikaan mahdollisuutta tunkeutua – kasvi tunnetaan myös peittolehti- nimisenä. Taponlehti on ainavihanta varjoisten alueiden maanpeitekasvi. Se kukkii keväisin piilossa lehtiensä alla ja leviää paitsi maavarsiensa avulla, myös siemenistä: pieniä siementaimia ilmestyy kasvuston laitamille useiden metrienkin päähän.

Keltakielokki, Uvularia grandiflora, etualalla ja tarhavarjohiippa, Epimedium x rubrum, takana, ovat molemmat hyvin varjossa viihtyviä perennoja.

Tarhavarjohiippa, Epimedium x rubrum.

Kalliokielot, Polygonatum, ovat tyylikkäitä kasveja. Kalliokielon, samoin kuin kielon marjat, Convallaria majalis, ovat näyttävästi esillä – ja ne ovat erittäin myrkyllisiä.

Lumottu prinssi?

Pitäisikö yrittää?

Kuumuutta ja kuivuutta on kestänyt yhtäjaksoisesti jo kolme viikkoa.

Japaninhappomarja (Berberis thunbergii ’Admiration’) kestää kuivuutta kohtalaisen hyvin.

Myös saman sukuinen Berberis thunbergii ’Tiny Tim’ sopii hyvin kivikkoryhmään.

Keltaisena hohtava pensas on Berberis thunbergii ’Aurea’. Keväällä puhkeavat vaalean vihreät lehdet muuttuvat kesäksi keltaisiksi.

Etualalla vasemmalla kukkiva kangasajuruoho (Thymus serphyllum) ja oikealla sitruuna-ajuruoho (Thymus citriodorus ’Bertram Anderson’). Ajuruohot ovat erinomaisia karujen ja kuivien paikkojen maanpeitekasveja.

Virkistävän veden tykönä

Kuuntele veden ääntä ja pysähdyt hetkeen –

siinä hetkessä mieli virkistyy.

Siperiankurjenmiekka (iris sibirica).

Morsiusharso (gypsophila paniculata), yksinkertaisen kaunis hattara.

Mätäsharso (gypsophila repens) viihtyy erinomaisesti aurinkoisella kasvupaikalla ja selviää hyvin pitkistäkin sateettomista kausista.

Viattomuuden väri

Mielikuvissa viattomuudella on väri – ja siihen väriin on pukeutunut valeunikko.

Tarhavaleunikko (Meconopsis x sheldonii) viihtyy puutarhan suojaisella, puolivarjoisella puolella; se kasvaa mielellään kohopenkissä tai karkealla soralla salaojitetulla kasvualustalla, joka on hapahko ja kosteutta pidättävä. Keväisin on hyvä lisätä mullan pintaan lehtikompostia.

Kirjosilkin hohtoa ja keräilyn vimmaa

Ensin on yksi, sitten toinen, erilainen – ja enää en voikaan kulkea taimimyymälässä tarkastamatta, etteikö löytyisi taas  tutusta kasvista jotain uutta muunnosta.

Uusi tulokas istutetaan entisten seuraan. Ennen pitkää alkaa uudelleen järjestely, koska uusi sävy rikkoo aiemman värien harmonian.

Syntyy uusia, upeita väriyhdistelmiä – mutta mihin sijoittaisin ne vanhat jo komeaksi kasvaneet vaan värisävyltään sopimattomat?