Puutarhuri lomalla

elokuu 3, 2015 by

Terve!

Kesäloma on nyt pidetty. Aika oli antoisaa, tuli puuhasteltua kaikenlaista Savonlinnan mummonmökin metsäpalstan raivuusta vanhempien kotipihan pikku siistimisiin Mikkelissä. Toki paljon oli myös ihan vain rentoa oleilua, makkarangrillausta ja tikkupullien paistoa. Eräänä päivänä vanhempieni luona pälkähti päähäni eräs ajatus: mitä siitä seuraisi, jos muotoonleikkaisi terijoen salavan (Salix fragilis ’Bullata’)? Tavoitteena jonkin sortin geometrinen muoto – päädyin litteään kuutioon.

jpl1

Aloittelua. Huomatkaa lomalaisen letkeän rento asuste.

Muotoilu jatkuu...

Muotoilu jatkuu…

Muotopuiksi leikattuja salavia harvoin näkee. Kenties päällimmäisenä syynä on kasvin voimakas puumaisen aineksen kasvu: pienemmät muodot täyttyvät rungosta, eivätkä niinkään lehdistä.

Lisäsyynä voimakas kasvu ylipäänsä, joka nollaa nopeasti edellisvuoden leikkuutyön uuden kasvun puskiessa tarmokkaasti edellisvuoden oksantyngistä. Myöskään lehtien määrä ei uusissa versoissa huimaa lukuisuudellaan, joten leikkuutulos voi jäädä ohueksi.

jpl3

Välillä hieman suuntaakin on katseltava.

jpl4

Muoto alkaa jo näkyä.

jpl7

Päällisosa on aina haasteellinen – ei tahdo yltää ja lisäksi roskat putoilevat suoraan kasvin sisälle.

jpl9

Valmis! Mikä puu ei kuulu kuvassa joukkoon?

No, onpahan ainakin hupia! Se on lomalla monesti se tärkein asia. Jospa ensi vuonna tekisi kahdesta muusta kuvissa näkyvistä salavista sitten muita muotoja. On vain vaikea saada terijoen salavasta esille teräviä kulmia harvalehtisyydestä johtuen. Mutta: ensi vuonna sitten. Vaikkapa kartio… Tai ympyräpohjainen lieriö? Pallo? Hmm…

Turku kukkii

heinäkuu 27, 2015 by

Mitä kaikkea kukkivaa ulkoa nyt löytyy?

Moi! Katsastelinpa kerrostalokämpän ikkunasta ulos ja ajattelin lähteä valokuvaamaan jotakin. Ensiksi sammalet olivat mielessä, sitten sammaloituneet ja jäkälää kasvavat kivet. Sitten mielenkiinnon kohde vaihtui tyystin – huomasin, kuinka kukat ovat tulleet esille! Taitaa olla käynyt niin, ettei puutarhuri ole nähnyt puita metsältä – viherrakennus- ja puutarhakausi on miltei kuumimmillaan ja ajatukset ovat olleet täynnä teknisiä ja toteutuksellisia yksityiskohtia. Siinä sitten samalla on jäänyt huomioimatta itsensä kasvien kauneutta! Onneksi tulin lähteneeksi ulos katselemaan. Mahtavaa!

No, mitä kaikkea kukkivaa sitten löytyi? On kuvakimaran aika.

Hevoskastanja on oikeastaan jo kukkinut, mutta pikku piikkihirmut olivat liian söpöjä ohitettavaksi.

Hevoskastanja on oikeastaan jo kukkinut, mutta pikku piikkihirmut olivat liian söpöjä ohitettavaksi.

Pensashanhikki aloittelee. Lajike luultavasi luotettava 'Goldfinger'.

Pensashanhikki aloittelee. Lajike luultavasi luotettava ’Goldfinger’.

Pensashanhikki, ehkäpä 'Lovely Pink'?

Pensashanhikki, ehkäpä ’Lovely Pink’?

Malvikki, mikä lie lajike...

Kurjenpolvi, mikä lie lajike…

Keltamaksaruohoa ja sarviorvokkeja.

Keltamaksaruohoa ja sarviorvokkeja.

Linnantuhkapensaskin haluaa kukkia!

Linnantuhkapensaskin haluaa kukkia!

Kurtturuusu jalkakäytävän reunalla.

Kurtturuusu jalkakäytävän reunalla.

Verikurjenpolvi.

Verikurjenpolvi.

Tämä kultasade on Turun hienoimpia.

Tämä kultasade on mielestäni Turun hienoimpia.

---

---

Komeakotakuusama, Weigela suvultaan.

Komeakotakuusama, Weigela suvultaan.

Varma peittäjä ja kukkija sekä syysväriltään upea koivuangervo.

Varma peittäjä ja kukkija sekä syysväriltään upea koivuangervo.

Koiranheisi. Hauska lisä pihaan!

Koiranheisi. Hauska lisä pihaan!

Kiiltotuhkapensaan kukkia. Pölyttäjät pyörivät hurjana tämän kimpussa!

Kiiltotuhkapensaan kukkia. Pölyttäjät pyörivät hurjana tämän kimpussa!

Kurjenmiekka Versicolor.

Miekkalilja Versicolor.

Kurjenmiekka.

Miekkalilja.

Nuokkusyreeni Syringa reflexa.

Nuokkusyreeni Syringa reflexa.

Tammelan kaunotar on nimensä veroinen. Kukinta on pian parhaimmillaan näin heinäkuun koitettua!

Tammelan kaunotar on nimensä veroinen. Kukinta on pian parhaimmillaan näin heinäkuun koitettua!

Sammalleimu aloittelee kukintaansa.

Sammalleimu aloittelee kukintaansa.

Kaunis pienikukkainen ruusu. Myös pensas oli varsin hillitty kooltaan!

Kaunis pienikukkainen ruusu. Myös pensas oli varsin hillitty kooltaan!

Katsokaa tätä kukinnan paljoutta!

Katsokaa tätä kukinnan paljoutta!

Hieman keltaistakin väriä näihin ruusukuviin.

Hieman keltaistakin väriä näihin ruusukuviin.

Kerrattua kauneutta.

Kerrattua kauneutta.

Yksinkertainen, mutta kaunis ruusunkukka!

Yksinkertainen, mutta kaunis ruusunkukka!

Upeaa.

Upeaa.

Silkkaa kauneutta!

Silkkaa kauneutta!

Ihmisen tekemä seinä vai ruususeinämä?

Ihmisen tekemä seinä vai ruususeinämä?

Punalehtiruusu. Pahoittelen epäterävyyttä kuvassa kukan kohdalla.

Punalehtiruusu. Pahoittelen epäterävyyttä kuvassa kukan kohdalla.

Kauneutta ei voi peittää.

Kauneutta ei voi peittää.

Rinneangervo. Varmaa kasvua ja vahvat juuret.

Rinneangervo. Varmaa kasvua ja vahvat juuret.

Raunioyrtti, ainakin Turun seudun ihana kukkija!

Raunioyrtti, ainakin Turun seudun ihana kukkija!

Päivänkakkaroita... Mainio kukka!

Päivänkakkaroita… Mainio kukka!

Pikkusyreeni on nimensä mukaan pienikasvuinen syreeni. Oikein toimiva myös rungollisena!

Pikkusyreeni on nimensä mukaan pienikasvuinen syreeni. Oikein toimiva myös rungollisena!

 

Tällaista oli siis ulkona kesäkuun ja heinäkuun taitteessa 2015! Loistava paikka katsella kukkia ja nauttia rauhassa käveleskelystä on Henrikinkirkon läheisyydessä oleva Tähkäpuisto. Kaikkien ruusujen lajikkeita en painanut mieleeni, mutta löydän näissä kuvissa olevat ruusut kyllä, jos jokin kuva herätti mielenkiinnon.

Kirjoittaja on kuvannut jutussa näkyvät kuvat. Hyvää ja onnellista kesänjatkoa kaikille!

Puutarhan äänimaisema, osa 3

heinäkuu 20, 2015 by

Jutta Simonen hortonomi (AMK), FM

Entti Oy

Teksti ja kuvat

Kun pihalta on mahdollisuuksien mukaan eristetty melu, voi pihalle lisätä miellyttäviä ääniä. Miellyttäviksi ääniksi koetaan usein veden solina, pikkulintujen laulu, lehtien havina ja veden ropina lehdille. Lintujen laulua voi houkutella pihalle rehevällä puustolla ja lehtien havinaa syntyy erityisesti haavasta. Veden ropina korostuu kauniisti suurilehtisillä perennoilla kuten vuorenkilvillä, kuunliljoilla tai kilpiangervoilla ja veden solinan voi tuoda pihalle pienelläkin vesiaiheella. Vesiaiheiden kanssa kannattaa olla tarkka. Vesiaiheen toivotaan yleensä solisevan kauniisti, mutta monet vesiaiheet pitävät vähemmän miellyttävää lorinaa tai kohinaa.

äänimaisema3a

Kuva 3 Vesiaiheista osa kohisee, osa solisee

Pihan tai puutarhan äänimaisemaa voi kaunistaa kasvien ja vesiaiheiden lisäksi myös muilla elementeillä. Tuulikello sopii perinteiseen pihaan kun taas japanilaiseen puutarhaan voi tuoda shishi-odoshin eli kauriinkarkottajan, jossa on mukana sekä veden ääni että bambukepin rytmikäs kopsahdus. Suomalaiset leikkivälinevalmistajat ovat viime vuosina tehneet myös erilaisia äänellisiä leikkivälineitä puistoihin.

äänimaisema3b

Kuva 4 Penkin sijoittelu on äänimaiseman kannalta olennaista

Äänimaiseman suunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon toimintojen sijoittelu. Jos puutarhassa on panostettu kauniisti solisevaan vesiaiheeseen, on sen vieressä hyvä olla penkki, jotta äänistä voi nauttia pidempäänkin. Leikkipaikkojen sijainto puistossa on hyvä laittaa erilleen rauhoittumiseen varatuista paikoista varsinkin jos niihin suunnitellaan interaktiivisia tai muuten äänellisiä leikkikaluja. Alueita voi rajata toisistaan luonnollisilla kasvillisuusalueilla ja kummuilla.

 

Lähteitä ja lisää aiheesta Theseuksessa olevasta opinnäytteestä Kaupunkipuiston äänimaisema.

 

 

Puutarhan äänimaisema osa 2

heinäkuu 15, 2015 by

Jutta Simonen, hortonomi (AMK), FM

Entti Oy

teksti ja kuva

Vihersuunnittelussa keskitytään usein liiaksi maiseman visuaaliseen puoleen vaikka äänimaisemalla on huimasti merkitystä viheralueiden viihtyisyyteen. Äänimaisemaa olisi hyvä huomioida jo kaavoitusvaiheessa. Hiljaisia alueita tulee kartoittaa ja viheralueille tulee taata muutakin kuin kapeita jakojäännösalueita liikenteen hulinassa. Jos viheralue kuitenkin tulee liikenteen läheisyyteen, äänimaiseman miellyttävyyttä voi parantaa meluvalleilla ja monikerroksisella kasvillisuudella.

Melunsuojaistutuksen kasvillisuus saisi olla:

  • monikerroksista
  • havuja sisältävää
  • varhain vihertyvää ja nopeasti kasvavaa sekä runsaan lehtevää
  • lehtien tulisi olla mielellään paksuja tai karvaisia

 

Pelkästään melunlähteen peittäminen näkymässä vähentää tutkitusti melun häiritsevyyttä. Kasvillisuus kaupunkiympäristöissä vähentää myös liikennemelun kaiuntaa. Lehvästö absorboi melua aivan eri tavalla kuin kaupungin kovat betoni- ja kivipinnat.

Vihersuunnittelussa voidaan vaikuttaa äänimaisemaan myös välillisesti. Jos alueella on vähemmän leikattavaa ja siimattavaa nurmea, tulee ylläpitotöistä tulevaisuudessa vähemmän meluhaittaa. Aina tämä ei toki ole mahdollista.

äänimaisema2

Kuva 2. Kummut ja kasvit rajaavat leikkipaikan äänimaisemaa.

 

Lähteitä ja lisää aiheesta Theseuksessa olevasta opinnäytteestä Kaupunkipuiston äänimaisema.

 

 

Puutarhan äänimaisema, osa 1

heinäkuu 6, 2015 by

Jutta Simonen, hortonomi (AMK), FM

Teksti ja kuva

Äänimaisemalla tarkoitetaan kuuloaistilla havaittavaa
maisemaa. Äänimaisemaa kuvaillessa ei voida välttyä melun ja hiljaisuuden käsitteiltä ja siksi nämä käsitteet on hyvä avata. Melulla ja hiljaisuudella ei viitata pelkästään äänen voimakkuuteen vaan myös äänen laatuun. Melu ei välttämättä olekaan siis pelkästään voimakasta ääntä vaan se voi olla myös muuten häiritsevää tai jopa terveydelle haitallista ääntä. Hiljaisuudella puolestaan viitataan monesti äänimaisemaan, jossa on vähän ihmisen aiheuttamia ääniä ja paljon luonnon ääniä. Periaatteessa kyse on siis äänimaiseman miellyttävyydestä ja terveellisyydestä.

Äänimaisema on ollut viime aikoina silloin tällöin esillä liittyen ympäristöterveyteen. Suurin osa suomalaisista asuu nykyään kaupungeissa, joissa erityisesti liikenteen äänet dominoivat äänimaisemaa. Tutkimusten mukaan suomalaisista viidesosa asuukin ohjearvot ylittävillä ympäristömelualueilla. Melu aiheuttaa ihmisille henkisiä ja ruumiillisia terveyshaittoja, mm. keskittymisongelmia, kuuloaistin heikkenemistä ja verenpaineen nousua. Melu ei ole enää edistyksen merkki. Hiljaisuudesta on tullut luksusta, josta ollaan valmiita myös maksamaan.

Oleskelu hiljaisilla luonnonalueilla vähentää melun terveyshaittoja hetkessä ja mitä lähempänä nämä hiljaiset viheralueet ovat asutusta, sitä useammin niillä tulee tutkitusti käytyä. Haasteena onkin miellyttävän äänimaiseman luominen kaupungissa oleviin pihoihin ja puistoihin.

luontoalueet äänimaisemassa

Kuva 1 Luonnonalueet lähellä keskustoja ovat ihmisille tärkeitä lepopaikkoja

Pinnan päältä pinnan alle

toukokuu 18, 2015 by

Vesikasvien lumoa

Tervehdys! Tasapuolisuuden nimissä on puhuttava maanpäällisten kasvien lisäksi myös vesikasveista. Vesiaiheen hoito kasveineen on oma osansa puutarhanhoitoa. Huollon laiminlyönti tuottaa helposti vaikeasti siivottavia kasvustoja, huonosti voivia kasveja ja sotkeentuneita allasrakenteita tai koristeita. Jos kuitenkin pitää hyvää huolta vesiaiheensa puhtaudesta, valitsee oikeat kasvit ja kurittaa välillä liian laajaksi leviäviä kasvustoja, niin allas tai lampi voi olla koko pihan kirkkain helmi.

Tässä listaan useita allas- ja lampikäyttöön soveltuvia kasveja. Kunkin listan otsikossa kerrotaan, kuinka syvässä vedessä kasvit viihtyvät. Klikkaa pikkukuvista, niin isompi versio kuvasta aukeaa!

Kelluvat:

Vesihyasintti

Vesihyasintti

Kilpukka

Kilpukka

Pistia

Pistia

Kellusaniainen

Kellusaniainen

Tiuhavesirutto

Tiuhavesirutto

Tankeakarvalehti

Tankeakarvalehti

0-5cm:

Ratamosarpio

Ratamosarpio

Palmusara

Palmusara

Japaninkurjenm.

Japaninkurjenm.

Ormio

Ormio

Kurjenjalka

Kurjenjalka

Kameleonttilehti

Kameleonttilehti

Silkkiheinä

Silkkiheinä

 

Ojatädyke

Ojatädyke

Kupariapinankukka

Kupariapinank.

Lännenkurjenmiekka

Lännenkurjenm.

Kirjokurjenmiekka

Kirjokurjenm.

Samettikurjenmiekka

Samettikurjenm.

Keltakurjenmiekka

Keltakurjenm.

Kangaskorte

Kangaskorte

Vesivuokko

Vesivuokko

Mikadonkämmen

Mikadonkämmen

Kierreröyhyvihvilä

Kierreröyhyvihvilä

Suovehka

Suovehka

Punalobelia

Punalobelia

0-20cm:

 

Herttasoikko

Herttasoikko

Tötterökasvi

Tötterökasvi

Rohtokalmojuuri

Rohtokalmojuuri

Tulilobelia

Tulilobelia

Kilpirikko

Kilpirikko

Kirjosorsimo

Kirjosorsimo

Rantakukka

Rantakukka

Majavankaali

Majavankaali

Vesiminttu

Vesiminttu

Raate

Raate

Luhtarentukka

Luhtarentukka

Keltapuikelo

Keltapuikelo

10-60cm

Pystykeihonlehti

Pystykeihonlehti

Hapsiluikka

Hapsiluikka

Näkinpaunikko

Näkinpaunikko

Pikkuosmank.

Pikkuosmank.

Leveäosman.

Leveäosman.

Sarjarimpi

Sarjarimpi

Vesikuusi

Vesikuusi

60-160cm:

Lammikki

Lammikki

(Valko)lumme

(Valko)lumme

Allaslumme 1

Allaslumme 1

Allaslumme 2

Allaslumme 2

 

 

Tässäpä tällaisia! Ihailkaa ja ihmetelkää. Jospa tällaiset sopisivat teidänkin pihoillenne? Joskus jos asun itse niin, että minulla on piha niin tuskin voin voistustaa jonkinlaisen vesiaiheen perustamista! On vielä varmasti vesikasveja, joita ei tästä listauksesta löydy, mutta koetin sisällyttää runsaasti lajeja tähän taulukkoon.

Kuvista suurkiitos kaikille heille, jotka näitä vapaalla lisenssillä jakavat internetissä!

Hyvää kesää!

Vappusää

toukokuu 2, 2015 by

helleborus niger, jouluruusu

Meillä eteläisessä Suomessa jouluruusu (Helleborus niger) kukkii vappuna.

Jouluruusu vappuna 2015

Sampanjan värinen kukinta on kuohuvan runsasta.

Mustarastaiden laulu täyttää tienoon eikä taivaalta vihmo räntää – hyvä vappu.

Rungolliset verenpisarat, osa 2

huhtikuu 15, 2015 by

Hoito ja talvetus

Tervehdys! Tässä lupaamani ohjeet verenpisaran talvetukselle sekä neuvot kesäisen kukkaloiston takaamiseksi! Tiedoista kiitän Pirkko Anttila-Vuorta sekä hänen miestään Markkua. Mennään suoraan asiaan, edetään syksystä kesään talven kautta:

Elokuu: Kasveille ei enää anneta typpeä sisältäviä lannotteita: kanankakkaa, kastelulannoksia, kukkaravinteita yms. Syyslannoitus on syytä suorittaa joka vuosi, elokuun alku on hyvä aika sille.

Syys-lokakuu: Ennen ensipakkasia kasvit olisi siirrettävä viileään, mieluiten valoisaan tilaan. Kasvihuone sopii tarkoitukseen hyvin, mutta jos epäilee pakkasen hiippailevan puremaan kasveja, voi seuraksi laittaa lämmittimen pitämään lämpöasteet plussan puolella. Jos valoisaa tilaa ei löydy, sopii käyttöön myös autotalli. Olisi kuitenkin hyvä, että kasvi saisi edes hieman luonnonvaloa vielä ennen pimeään siirtoa. Kastele niin, että multa pysyy hieman nuoveana – ei märäksi asti!

Näillä ohjeilla talvetettuja lähes 30-vuotiaita verenpisaroita juuri kellarista tulleina.

Näillä ohjeilla talvetettuja lähes 30-vuotiaita verenpisaroita juuri kellarista tulleina.

Loka-marraskuu: Suorita kasveille syysleikkaus reilulla kädellä (verenpisaralla on uinuvia silmuja hurjat määrät jo täysin puutuneissa osissaankin. Niitä on monikymmenvuotiailla yksilöillä vielä jopa tyvihaaroissa!) Lehdet tippuvat talvetuksen aikana tai kasvia esille ottaessa keväällä. Leikkaa kaikki kukkivat versot pois, jätä vain lehteviä versoja. Voit myös harventaa lehteviä versoja – harvennus on kuitenkin edessä keväällä.

Marras-joulukuu: Nämä tehtyäsi voit siirtää kasvit pimeään. Verenpisarasi ovat turvassa: kasvit kestävät Pirkon kokemuksen mukaan erittäin hyvin tällaista talvetusta.

(Huom! On olemassa vaihtoehto, joka ei kasville ole optimaalinen, mutta joka toimii myös: Suorita syysleikkaus ennen ensimmäisiä pikkupakkasia. Siirrä sen jälkeen kasvit suoraan pimeään. Tämä on kasville melkoinen hätkähdys, mutta ne mitä luultavimmin kuitenkin selviävät loistamaan ensi kesänäkin!)

Hyvät olosuhteet talvetuksen aikana: 4 – 12 astetta lämpöä (mieluiten kuitenkin mahdollisimman tasainen), kostea ilma (ei välttämätöntä, mutta auttaa multaa olemaan kuivahtamatta kokonaan). Artikkelin kirjoittaja talvetti omat verenpisaransa kerrostaloyhtiön hillokellarissa, muutaman asteen lämpötilassa ja täysin kuivassa ilmassa – kastelin multaa noin kerran kuukaudessa. Hyvin selvisivät! Kastele niin, että multa pysyy juuri ja juuri kostean tuntuisena. 2-3 viikon kasteluväli on optimaalinen.

Tammikuu: Kasvit voivat ryhtyä jo puskemaan pienenpintä, valkoista kasvua. Kasvuunlähdön ajankohta vaihtelee vuosittain. Viikko sinne tai tänne ei merkitse tässä yhdeydessä mitään.

Jenni puuhaamassa verenpisaroja kevätkuntoon Pirkon ja Markun kodin eteisessä.

Jenni puuhaamassa verenpisaroja kevätkuntoon Pirkon ja Markun kodin eteisessä.

Helmikuu: Tässä vaiheessa verenpisarat puskevat jo pientä valkoista kasvua. Saattaa myös olla niin, että kasvu on jo viidenkin sentin mittaista.

Helmi-maaliskuu: Pirkko on hellinyt tässä vaiheessa kasvejaan tarjoamalla jo hieman valoa: heidän kellarissaan on kasvivalo, joka on suoraan talvehtivien fuchsioiden päällä. Tässä vaiheessa valoa on annettu 2-3 tuntia päivässä.

Maaliskuu: Kasvivaloa voi pitää päällä jo kokoaikaisesti. Maaliskuun loppupuolella voi kasvit nostaa talviuniltaan valoon, ei kuitenkaan suoraan ulos vaan vielä pakkasilta suojaan, mieluiten valoisaan. Porstuat ja kuistit ovat tässä erinomainen sijoituspaikka! Älä anna kevätauringon porottaa kokopäiväisesti suoraan kasveihin – jos ei ole vaihtoehtoa, tarkkaile kasvuunlähtöä. Kasvuston näyttäessä olevan nuupallaan, vaikka multa on sopivan kosteaa, koeta siirtää kasvit hieman vähemmän valoisaan kohtaan.

Maaliskuun puolivälissä olivat verenpisarat kellarissa jo aivan valmiita kevääseen! Upeaa!

Maaliskuun puolivälissä olivat verenpisarat kellarissa jo aivan valmiita kevääseen! Upeaa!

Maalis-huhtikuu: Multaa voit uusia kaivamalla vanhaa multaa ruukun sivuilta pois ja laittamalla uutta tilalle. Sekoita joukkoon samalla hieman mustaa multaa tai kanankakkaa taataksesi hyvän ravinteiden saannin koko kesän ajaksi. Jos kasvi tuntuu turhan raskaalta liikutella, voi ratkaisuna olla muovinen suojaruukku: se painaa vain pienen osan siitä, mitä savinen tai posliininen. Harvenna kasveja leikkaamalla tai sormilla nyppimällä uusia kasvustoja voimakkaasti. Jokaisesta oksanhaarasta ei tarvitse säästää kuin pari-muutama versoa kasvamaan. Mitä aikaisemmassa vaiheessa kasvia leikkaa, sen vähemmän se siitä lopulta vahingoittuu. Leikkaa myös syksyllä säästämäsi lehtiversot kahden tai kolmen silmun yläpuolelta poikki (eli lyhennä niitä reilusti). Voit myös lyhentää uutta kasvustoa samaan tapaan.

Huhtikuusta eteenpäin: Jos uudet versot kasvavat kovin tiheään, harvenna niitä. Kun pakkasista ei ole enää mitään uhkaa, voit siirtää kasvit ulos. Ole kuitenkin tarkkana, pienikin pakkanen voi tehdä turhaksi suuren määrän työtä. Jos epäröit, nosta kasvi ulos vasta toukokuussa.

  • Kasvupaikka ja valoisuus: Fuchsia tykkää valosta, mutta ei suorasta auringon poltteesta. Se viihtyy erittäin hyvin vaikkapa jonkun suurilatvuksisen lehtipuun tyvellä. Voit myös istuttaa verenpisarasi maahan kesän ajaksi.
  • Kastelu: Kuumalla säällä kerran päivässä runsas kastelu.
  • Lannoitus: Kerran viikossa kastelulannos veden mukana.
  • Maa: Tavallinen puutarhamulta käy hyvin niin istutusalustaksi kuin ruukkuunkin. Sekoita joukkoon mustaa multaa ravinteikkuuden lisäämiseksi.
  • Huomioitavaa: Jos tuuli yltyy myräkäksi, saattaa olla hyvä siirtää kasvi suojaan vaikkapa talon tai piharakennuksen tuulensuojaiselle seinustalle. Tämä ei toki kätevästi onnistu, jos kasvi on istutettu maahan. Markulla on hyvä vinkki ruukussa olevan kasvin tukemiseksi ulkona: paina maahan (käytä vasaraa apuna) kolme tai neljä harjateräksen pätkää ja sijoita ruukku niiden keskelle. Tämä estää ruukkua kaatumasta tai kaatuessaankin pyörimästä tuulen mukana ties minne. Myös maahan istutetun verenpisaran voit tukea samantapaisesti: paina muutama kukkakeppi syvälle multaan niin, että kepit tukevat kasvia kaikilta puolin.

Näillä sitten mennäänkin elokuuhun asti, jolloin alkaa taas syyslannoittaminen ja sitä myöten talveen valmistautuminen!

Toivottavasti tästä ohjekimarasta on hyötyä sinulle, hyvä lukija – ainakin Pirkkoa ja Markkua nämä kasvit ovat ilahduttaneet jo vuosikymmenet.

 

Oletteko kuulleet taolaisen tarinan Harpun kesyttäminen?

huhtikuu 4, 2015 by

”Kerran ikivanhoina aikoina Longmenin rotkossa kasvoi Paulownia-puu, todellinen metsän kuningas. Se kurkotti latvaansa keskustellakseen tähtien kanssa ja sen juuret työntyivät syvälle maahan liittäen niiden pronssiset kiemurat alla nukkuvan hopealohikäärmeen lonkeroihin.
Kerran voimakas velho teki tästä puusta ihmeellisen harpun, jonka itsepäisen hengen taltuttaminen olisi mahdollista vain kaikista suurimmalle soittajalle.

Kiinan keisari piti pitkään soitinta aarteenaan, mutta turhia olivat kaikkien yritykset saada sävelmiä esiin sen kielistä. Heidän äärimmäisiin ponnistuksiinsa harpusta ei irronnut kuin kovia ylenkatseen sointuja, jotka sopivat huonosti heidän tahtomiinsa lauluihin. Harppu kieltäytyi tunnustamasta mestaria.

kevään voima

Lopulta paikalle saapui harpistien prinssi Bai Ya.

Hellin käsin hän hyväili harppua kuin yrittäisi rauhoittaa levotonta hevosta ja kosketti pehmeästi sen kieliä.
Hän lauloi luonnosta ja vuodenajoista, korkeista vuorista ja virtaavista vesistä ja kaikista muistoista, joita puu herätti hänessä. Vielä kerran kevään lempeä henkäys soi sen oksistossa. Tanssiessaan alas rotkoa nuoret vesiputoukset nauroivat puhkeaville kukille. Pian kuultiin kesän uneksivat äänet seurassaan lukuisat hyönteiset, sateen pehmeä rytmi ja käen kukunta.

Entti-kaupunkipuutarhat 1

Kuule! Tiikeri karjuu – laakso vastaa takaisin. On syksy ja erämaan yössä terävänä kuin miekka loistaa kuu pakkasenpuremassa ruohossa. Nyt hallitsee talvi ja lumen peittämässä ilmassa kieppuu joutsenparvia ja ropisevat rakeet hakkaavat oksia raivoisalla mielihyvällä.

Sitten Bai Ya vaihtoi sävellajia ja lauloi rakkaudesta. Metsä keinui kuin innokas kosija syvästi omien ajatustensa vallassa. Korkealla kuin kopea neito kiisi kirkas ja kaunis pilvi. Ohi kulkiessaan se jätti jälkeensä pitkiä varjoja, jotka olivat mustia kuin epätoivo. Jälleen tunnelma muuttui: Bai Ya lauloi sodasta, yhteen iskevästä teräksestä ja tömistelevistä hevosista. Harpussa nousi Longmenin myrsky, lohikäärme ratsasti salamalla ja jylisevä lumivyöry syöksyi läpi kukkuloiden.

Entti-kaupunkipuutarhat 3

Haltioituneena Taivaallinen hallitsija kysyi Bai Yalta, mihin perustui hänen voittonsa salaisuus. ”Herra”, hän vastasi, ”muut epäonnistuivat koska he eivät laulaneet muusta kuin itsestään. Minä annoin harpun valita aiheensa enkä todellakaan tiennyt oliko harppu Bai Ya vai Bai Ya harppu.”

Rungolliset verenpisarat, osa 1

huhtikuu 1, 2015 by

Tärkeitä muistoja ja kasvihistoriaa

Saavumme mäen päällä sijaitsevan, uudistetun rintamamiestalon pihaan Raisiossa. Pirkko Anttila-Vuori miehensä Markun kanssa ottaa työkaverini Jennin sekä minut luokseen avoimesti ja tervetulleeksi toivottaen. Markku on pitkän linjan puutarhanhoidon harrastaja ja monipuolinen muiltakin kädentaidoiltaan: talosta löytyy jos jotakin taottua, veistettyä tai muutoin itse raaka-aineesta työstettyä. Hänen isoisänsä oli Iittalan lasitehtaalla muottimestarina – kädentaitoa vaativa työ. Tekemisen tuntu on tässä kodissa hyvällä tavalla läsnä.

Keskityn tässä käymään läpi heidän rungollisten verenpisaroittensa historiaa. Pirkolla oli esittää valokuvia suullisesti kerrotun historian lisäksi. Seuraavassa kirjoituksessa jaan hänen hoito- ja talvetusohjeitaan, joiden ansiosta vanhimmat verenpisarat ovat jo lähes 30-vuotiaita.

 

Vuonna 1998 kolme alkuperäistä verenpisaraa olivat n. 75cm halkaisijaltaan.

Vuonna 1989 kolme varhaisinta verenpisaraa näkyvät kuvassa oikealla ylhäällä, lipputangon viereisessä istutusastiassa.

Eeva, Markun ensimmäinen vaimo, juurrutti alkuperäiset verenpisarat vuonna 1988. Eeva oli työskennellyt floristina, joten kasvien hoito ja lisääminen olivat tuttuja toimia. Hän myös keräsi pihapiiristä vanhoja, tontille aikojen saatossa tulleita kasveja ja piti niistä huolta jotteivät ne häviäisi muun kasvillisuuden sekaan. Sama vanhan arvostus on myös Pirkon ajatusmaailmassa tärkeällä paikalla: ”Ihmiset ovat rakkaudella tehneet työtä ja sitä tekee mieli säilyttää”, hän sanoo.

 

Vuonna 1999 Markku kykeni vielä hoitoleikkaamaan silloin hieman yli kymmenvuotiaat kasviyksilöt. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyykin jo useampi kasviyksilö.

Vuonna 1999 Markku kykeni vielä hoitoleikkaamaan silloin hieman yli kymmenvuotiaat kasviyksilöt. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyykin jo useampi kasviyksilö.

Markun sairastama Alzheimerin tauti on valitettavasti tehnyt kasvien hoitoleikkaamisen hänelle mahdottomaksi vuodesta 1999 eteenpäin. Pirkko on jatkanut kasvien leikkaamista ja on monena vuotena tämän kuvan ottamisen jälkeenkin ottanut alkuperäisistä kasveista pistokkaita ja kasvattanut niistä uusia rungollisia verenpisaroita.

 

Vuonna 2002 elokuussa verenpisarat Markun ja Pirkon talon pihalla. Upeaa kukkaloistoa! Kuvassa myös Pirkko pitämässä huolta puutarhastaan. Vesi vanhin voitehista – niin kasveille kuin ihmisellekin.

Vuonna 2002 elokuussa verenpisarat Markun ja Pirkon talon pihalla. Upeaa kukkaloistoa! Kuvassa myös Pirkko pitämässä huolta puutarhastaan. Vesi vanhin voitehista – niin kasveille kuin ihmisellekin.

 

Vuosi 2011.

Vuosi 2011.

Vuonna 2011 otetussa kuvassa näkyy Markun ja Pirkon talon edessä yksi hyvässä kasvussa ja upeassa kukassa oleva fuchsia. Isoja kasviyksilöitä on tässä vaiheessa kaiken kaikkiaan 12. Ne ovat koristaneet talon pihaa ja kuisteja jo miltei kolmen vuosikymmenen ajan!

Markun on joskus vaikea muistaa, missä hän on. Onneksi hänellä on Pirkko, jolla riittää valokuvia ja malttia kertoa miehelleen yhä uudestaan missä ja milloin mennään. Vaikka nämä verenpisarat ovat vain pieni osa heidän yhteistä elämäänsä, ovat nekin osa jotakin todella tärkeää.

Ensi kerralla, huhtikuun puolenvälin paikkeilla, kirjoitan verenpisaroiden hoitamisesta ja talvettamisesta. Hyvää alkukevättä!


Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.