Kartonkinen tekoampiaispesä

Amppareita vastaan

Moi!

Ampiaiset vaikuttavat olevan hyvin territoriaalisia – jos näyttää siltä, että jokin toinen ampiaisporukka on jo asettunut taloksi, jättävät pesän paikkaa etsivät ja toimettomaksi jääneet kuhnurit paikan rauhaan.

Tähän ideaan on tarttunut kirjoittajan sisko, kuvataiteilija Minna Louhelainen. Hän on kenties jokseenkin ylipätevä rakentelemaan näin yksinkertaisia vempeleitä, mutta eipä se häntä estä! Tässä hänen tekemänään kaksi erilaista pesää, toinen harmaasta kartongista (niiteillä kasattu) ja toinen sanomalehtipaperista (teipattu) tehtynä. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, kirjoittajalla oli hetkessä mukana vain kännykkäkamera.

Tekoampiaispesä sanomalehtipaperista
Kartonkinen tekoampiaispesä

Tekopesän tehosta kertoo siskoni todistus siitä, miten ampiaisten parvekkeen kautta sisään tuleminen käytännössä lakkasi, kun hän ripusti (kartonkisen version) tekopesän hänen ja hänen miehensä asunnon parvekkeelle. Jonkin aikaa myöhemmin he laittoivat parvekkeelle takkeja kuivamaan ja tulivat ripustaneeksi ne tekopesän eteen ja kas: ampiaiset palasivat parvekkeelle ja sisälle. Takit otettiin pois ja taas ampparit kaikkosivat. Sattumaa? Tuskin.

Kokeilkaa ja kertokaa, miten teillä toimi!

 

26kk ikäinen yksirunkoinen fuchsia

Rungolliset verenpisarat

Terve! Sain anopiltani lopputalvesta 2013 kaksi verenpisaran tainta. Mitäpä niistä sitten? No, olin nähnyt Kauppilan kauppapuutarhan kasvihuoneessa (nyttemin kyseinen kasvi on hävitetty, niin kitkuttaen se oli enää hengissä) suuren yksirunkoisen fuchsian. Siitäpä idea, toteutusta sitten vain.

6kk ikäinen yksirunkoinen fuchsia
Kuusi kuukautta takana ja ylöspäin matka!

18kk ikäinen yksirunkoinen fuchsia
1,5 vuoden ikäisinä. Ensimmäinen talvetus takana ja lujasti kasvussa.

24kk ikäinen yksirunkoinen fuchsia
2 vuotta takana, kahdesta talvetuksesta selvitty!

26kk ikäinen yksirunkoinen fuchsia
26 kuukautta, tämänhetkinen tilanne.

Olen sitonut kasveja löysillä silmukoilla kiinni tukikeppiin noin kuukauden välein, ehkä hieman useammin. Olen pitänyt ruukkuja milloin parvekkeella, milloin sisällä – tuntuu pärjäävän monessa tilanteessa. Runkokorkeutta olen kaiken aikaa nostanut poistamalla puhkeavia silmuja ja haaran alkuja.

Kahdessa viimeisimmässä kuvassa olen lisännyt tukikeppien päähän ristiin liitetyt bambunpätkät, joilla voi ohjata sivuversoja kasvamaan ja puutumaan sopivaan kulmaan ja toisiinsa nähden eri suuntiin.

Näinpä siis etenen! Tavoitteena on saada kaksi noin puolitoista-kaksimetristä, valtoimenaan kukkivaa verenpisara-pikkupuuta! Ja kyllä tämä homma onnistuukin, olen varma siitä :)

Pelottavin hetki prosessissa oli ilman muuta aivan alku, jolloin siirsin anopilta saadut pikkutaimet nykyisiin ruukkuihin – olin vähällä tappaa nuo pienoiset. Jonkin aivonyrvähdyksen takia putsasin juurien ympäriltä kaiken vanhan (vielä aivan hyvän!) mullan ja siten paljastin kaikki pienet, hentoiset juuret ilmavirralle – ja katkeilihan siinä kaikki hiusjuuretkin toki. Pitäisi kai ammattipuutarhurin tietää, että semmoisen sopivan multavan pikkupaakun jättää taimelle mukaan uuteen ruukkuun vanhasta mullasta… Olivat raukat todella kuoleman kielissä monta kuukautta. Siitä huolimatta… Edistys on hurjaa!

Hyvää kesänodotusta lukijoille!

 

Jouluamaryllis uudelleen kukkaan

 Ritarinkukka (amaryllis) Hippeastrum

Ritarinkukan uudelleen kukittaminen on mielenkiintoista ja palkitsevaa. Sen saa kukkimaan uudelleen melko helposti.

Kun kukinta päättyy, katkaistaan kukkavanat. Lehdet jätetään tankkaamaan sipulia. Kevään ja kesän ajan lannoitetaan ja hoidetaan kuten viherkasvia – sisällä tai ulkona.

On tärkeää, että kasvi saa runsaasti valoa, jotta kasvi yhteyttää ja kerää voimaa sipuliin uutta kukintaa varten. Suoranaisesta paahteesta ritarinkukka ei kuitenkaan pidä.

Sipuli ei saa mädäntyä sateessa ja sisälläkin kastellaan niukahkosti kaatamatta vettä suoraan sipulin päälle.

Syyskuun tullen vähennetään kastelua ja lopetetaan sitten kokonaan. Lehtien annetaan kuivua ja sen jälkeen sipuli viedään viileään, pimeään, n. 10 asteeseen.

Noin kolmen kuukauden lepoajan jälkeen sipulissa on uutta vihreää näkyvissä – aloitetaan hoito. Sipuli istutetaan uuteen multaan, kastellaan kerran ja nostetaan valoisaan paikkaan.

Seuraavan kerran kastellaan, kun kukkanuppu on kunnolla näkyvissä. Tämänkin jälkeen kastellaan hyvin niukasti, jotta varret ja lehdet eivät veny liikaa.

Kukinnan ajoittaminen juuri jouluksi voi olla haasteellista mutta kokeilemisen arvoista se on.

Kukat pakettiin

Paketoidaan kukkalahja:

Tulppaanikimpun tyveen on kumilenkillä kiinnitetty muovipussi, jossa on paperiin imeytettynä kosteutta kuljetuksen aikaiseen tarpeeseen. Kimppu kääritään myös ohueen kirkkaaseen muoviin, sellofaaniin tai puhdas paperikin on yhtä hyvää.

Ulkona on pientä vaille kymmenen astetta pakkasta.

Tulppaanit eivät ole niin kylmänarkoja kuin joulutähdet, amaryllikset tai orkideat –  silti jäätymiseltä nekin on suojattava.

Hyvästä suojauksesta huolimatta pakkassäässä kukkia kuljetetaan mahdollisimman lyhyitä aikoja eikä niitä myöskään jätetä lämmittämättömään autoon odottelemaan.

Kääreeseen tarvitaan yksi avattu sanomalehden arkki jokaista pakkasastetta kohti.

Kääreestä tehdään laakea suppilo. Paperin tarvitsee olla tarpeeksi suuri, jotta paketti saadaan suljettua kukkia vahingoittamatta.

Lahjapaperi suljetaan paketin alapäästä teipillä, yläpää suljetaan narulla, josta muodostetaan myös kantolenkki.

Lämpöisin ajatuksin.

Joulua odotellessa syntyi havukranssi

Ensin haetaan ojanpientareelta suoria, ohuita ja pitkiä pajunoksia. Yhden kesän kasvaneet, notkeat oksat ovat parhaita.

Niistä tehdään kranssille tukeva pohja.  Pienehkön kranssin pohja on  halkaisijaltaan 12 cm.

Siistitään oksanpäät kukkasaksilla, joilla voi leikata sekä oksia että rautalankaa.

Pohjaa vahvistetan ohuella sidontarautalangalla.

 Mitä vähemmän rautalankaa kranssin tekemiseen kuluu sen parempi.

Rahkasammal sopii hyvin havukranssin pohjalle. Se laitetaan paikoilleen kierroksella rautalankaa.

Kranssin voi tehdä myös suoraan pajupohjalle.

Kranssin päällystäminen sujuu jouhevasti, kun materiaalia on valmiiksi pätkittynä. Materiaalia kuluu uskomattoman paljon.

Havut kiepsautetaan kiinni kranssiin rautalangalla 3-5 havun nipuissa.

Kannattaa käyttää havuista pelkkiä kärkiosia – leikatut kohdat näkyvät ikävästi.

Ensin kiinnitetään nippu  havuja  sisäreunalle sitten ulkoreunalle ja lopuksi nippu pohjan päälle.

Tasamittaisista nipuista tulee tasaisin kranssi. 

Lyhimmät oksaniput kannattaa käyttää kranssin sisäpuolella.

Lopuksi tehdään rautalangasta silmukka, josta kranssin voi ripustaa.

Koristeluun käyvät nauhat, kävyt, oksat, kuivatut kukat ja heinät. Luonnonmateriaaleja suosien.