Ei veljeksiä

Unkarinsinivuokko (Hepatica transsilvanica) helmikuun seitsemäntenätoista vuonna 2002. Talvi oli silloin vähäluminen.

Maaliskuulla kukinta oli kauneimmillaan.

Nyt on maaliskuu yhdeksän vuotta jälkeen kukinnan.

Nälkäinen rusakko on vieraillut puutarhassa.

Jokaisesta perheomenapuun haarasta on maistettu, mutta onneksi yhdenkään runkoa ei ole kaluttu ympäri. Haavat paranevat, mutta iso vaurio hidastaa puun kasvua.

Jääkaappissa odottaa muutama oksanpätkä toukokuuta, jolloin niistä tehdään suurimman vaurion yli silta, jota myöten ravinteet voivat kulkea. Onnistuu tai ei – aina pitää yrittää.

 

Anemonien sukukokous ja kuokkavieraat

Arovuokko (Anemone sylvestris) on helppohoitoinen ja helposti siemenistä leviävä perenna. Se viihtyy hyvin puolivarjoisilla ja kosteahkoilla kasvupaikoilla samoin kuin kotoinen valkovuokkokin.  Arovuokko kukkii touko-kesäkuussa; sen kukka on 3-5 cm leveä. Toisin kuin serkuillaan, arovuokon kiiltäväpintaiset lehdet säilyvät pitkään kukinnan jälkeen.

Hämyvuokko on valkovuokon (Anemone nemorosa) sinertäväkukkainen muunnos. Kukkavanat ja lehtiruodit ovat tumman purppuranpunaiset. Valkovuokon tapaan lehdet kuihtuvat melko pian kukinnan jälkeen – kuitenkin seuraavana vuonna maasta nouseva lehtimatto on sopivissa olosuhteissa levinnyt entistä kookkaammaksi.

Keltavuokko (Anemone ranunculoides) kukkii valkovuokon kanssa samaan aikaan ja on kasvutavaltaan muutoinkin samankaltainen.

Balkaninvuokkoja (Anemone blanda) on montaa väriä: sininen, valkoinen ja vaaleanpunainen, joista sininen tuntuu olevan kestävin – valkoinen ja vaaleanpunainen ovat hävinneet puutarhasta. Balkaninvuokon pieniä juurimukuloita myydään puutarhamyymälöissä syksyisin.

Unkarinsinivuokko (Hepatica transsilvanica) kukkii kaikkein ensimmäisenä, usein jo maaliskuulla. Unkarinsinivuokko lisääntyy valkovuokon tapaan myös kasvullisesti.

Lehtosinivuokko (Hepatica nobilis) viihtyy myös puutarhassa kun valitaan luonnonoloja vastaava kasvupaikka.