Tauno Kuusisto, käsissään ensimmäinen lohkaistu osa kantoa.

Mies, kiila, leka ja kanto

Terve!

Erään työkohteemme naapurissa asuu Tauno Kuusisto, 80. Tauno on kaikenlaisen tekemisen ja ajattelemisen veteraani. Olin paikalla, kun huomasin miehen kaivaneen valtavan montun ikivanhan, vastikaan kuolleen omenapuun juurelle. Hän oli juuri ryhtynyt poistamaan kantoa. Työtapa on perinteinen ja takuulla toimiva. Taunolle työtapa on tuttu: kun Helsingin olympiakylää jatkorakennettiin 1940-50 lukujen taitteessa, oli hän siellä – muunmuassa kantosavotassa!

Tauno Kuusisto, käsissään ensimmäinen lohkaistu osa kantoa.
Tauno Kuusisto, käsissään ensimmäinen lohkaistu osa kantoa. Kiila odottaa jo iskijää seuraavassa lovessa.

 

Tauno Kuusisto sahaa
Lovet, joihin kiila laitetaan tehdään sentään sähkösahalla, käsityötä piisaa kyllä.

 

Tauno Kuusisto ja leka
Tauno jakamassa iskuja kiilaan.

 

Tauno Kuusisto voittajana
Tunnin-puolitoista myöhemmin, kun satun ensi kerran paikalle, on mies paloitellut kannon ja täyttänyt montunkin jo joutomaalla ja kompostilla. Ei voi kuin ihmetellä kaverin tehokkuutta. Taustalla Taunon pinoamat kannonkappaleet, jotka hän vie kuivamaan ja joilla lämmittää sitten saunaa.

Näinpä mies selviytyi urakasta! Mahtaa tulla makea tuoksu saunaan, kun kovalla työllä poistettu kanto palaa tulipesässä. Upeaa!

 

Tilaa vain ylöspäin

Kun rakennetussa ympäristössä huonokuntoinen tai sopimattomassa paikassa kasvava puu pitää kaataa, tilaa suoraan tyvestä poikki kaatoon on harvoin tarpeeksi: rakennukset, aidat, sähköjohdot, toiset puut ja muu kasvillisuus eivät saa vahingoittua. 

Tarvitaan ammattilainen, arboristi.

Homma sujuu, kun sen osaa.

Kolopuu liian liki

Kolme  koivua kasvoivat talon seinustalla. Kaksi niistä kaadettiin kiipeämällä puihin; pudotettiin latvat ja runkotolpat kaadettiin ja pätkittiin.

Vaan kolmannessa oli pitkälle edennyttä lahoa ylhällä rungossa. Runko oli lisäksi niin vino, että latvus taipui suoraan katon päälle.

Nyt ovat hyvät neuvot kalliit kaatajalle: latvaa ei voi erikseen pudottaa, koska runko on lahon heikentämä; puu on kenossa rakennukseen päin; nostokoriautolla ei pääse paikalle.

Arboristi kiipeää kiinnittämään kaksi vetoköyttä – toisen latvukseen lahon yläpuolelle ja toisen runkoon lahon alapuolelle. Köysiä kiristämällä saadaan puun painopistettä siirrettyä kaadon suuntaan.

 

Ja kaikki meni hyvin.

Jos puu olisi kasvanut kauempana rakennuksesta ja kulkuväylästä, sen olisi mielellään antanut kodiksi kolopesijöille. Rungossa oli kaksi koloa, joiden kohdalta runko oli lahonnut melkein ontoksi.

Laho on edennyt puussa latvasta tyveen asti. Puusta on tullut arvaamaton turvallisuusriski ja viimeistään nyt se oli aika poistaa.