Maaperän happamuus ja kasvien ravinteiden otto

maaperääHappamuutta tai emäksisyyttä määritellään pH-arvolla. pH-arvo ilmoitetaan asteikolla 0-14, jossa 0 on happamin (eng. acidic) ja 14 emäksisin (eng. base). Neutraali pH on 7. Maaperän happamuus vaikuttaa maassa olevien ravinteiden liukoisuuteen eli siihen, kuinka helposti ne ovat kasvin käytettävissä. pH-tasapainolla on siis suora vaikutus kasvien hyvinvontiin. Suomen maaperä on luonnostaan hapanta, noin pH 5-6.5.

036
Alppiruusuja. Kuva: Anne Hanhiniemi

Happaman maan kasveja (pH 4-5.5):

  • katajat
  • kuuset
  • alppiruusut ja atsaleat
  • hortensiat
  • pensasmustikka
  • siniheinä
  • siperiankärhö

 

 

 

Omppu. Kuva: Anne Hanhiniemi.
Omppu. Kuva: Anne Hanhiniemi.

Hieman emäksisessä viihtyvät (pH 7-7.5):

  • omenapuut
  • kirsikat
  • syreenit
  • hanhikit
  • jasmikkeet
  • vuorenkilvet
  • keijunkukat

Nyrkkisääntönä: pH-alue 5.5 – 7 on se, missä puutostiloja ei useimmille puutarhan hyöty- ja koristekasveille esiinny. Tämä toki sillä ehdolla, että maaperässä on niitä raveinteita, jotka kasvi tarvitsee.

Kuinka säätää maaperän happamuutta? Kalkki lienee lähes kaikille tuttu kivennäinen, joka nostaa maaperän pH-lukua emäksiseen päin. pH:n laskeminen onnistuu parhaiten turpeen tai rikin avulla. Rikki on tehokas happamuuden lisääjä, koska se bakteeritoiminnan kautta hajoaa hitaasti rikkihapoksi maaperässä, happamoittava vaikutus siis säilyy tasaisena pitkän aikaa.

Istutaessa tutki aina pohjamaata – mikäli maassa on paljon silminnähtävää ja sormin tunnettavaa karkeaa kiviainesta, ei maaperä luultavasti ole kovin hapanta – kivennäismaat kun ovat luonnostaan emäksisempiä kuin humuspitoiset. Käytä tällaiseen maahan happaman maan kasvia istuttaessa runsaasti havuille ja rhodoille tarkoitettua multaa tai sotke puhdasta turvetta pohjamaan kanssa, jotta saat aikaan riittävän happamat olosuhteet.

Jatko-osa tulossa huhtikuun tienoolla, kun maa on kaikkialla sulaa – aiheena pH:n mittaaminen puutarhamaasta! Hyvää alkukevättä lukijoille!

Spiraalin pyörteissä

Monipuolista loistoa!
Monipuolista loistoa!

 

Terve! Saipas puutarhuri Pöntinen tässä päähänsä idean muurikivellä ladotusta spiraalista, johon on istutettu kasveja. Ajatus syntyi tässä syksyn mittaan ja niin kovasti kiinnosti asia mieltä, että oli jonkinlaista konkreettisempaa saatava aikaan. Ihan vain siksikin, että tulisi tilaa taas muille ajatuksille; tämä spiraali-inspiraatio oli melkoisen voimakas. Nyt olen saanut jotakin näytettävää 3D-mallinnuksen kautta aikaiseksi.

Tästä lähdettiin liikkeelle, spiraali, jota jaottelen muurin vaatimiin kerroksiin ja kiviparien mittoihin.
Tästä lähdettiin liikkeelle, spiraali, jota jaottelen muurin vaatimiin kerroksiin ja kiviparien mittoihin.
Tässä muurikiville sopivaksi lohkottu malli alla. Päällä spiraalin sisälle tulevan maanpinnan mallinnos.
Tässä muurikiville sopivaksi lohkottu malli alla. Päällä spiraalin sisälle tulevan maanpinnan mallinnos.

 

 

 

 

 

 

 

Paras puoli tällaisessa istutusaltaassa on se, että näin sijoitettuna yhdellä, pienellä alalla voi olla useita kokonaisuuksia. Ne erottuvat seinämien, spiraalin korostaman korkeuseron sekä kasvien oman peittävyyden selvästi.

 

Valmis spiraali kasveineen.
Valmis spiraali kasveineen.
Eräs puoli antaa vaikutusta havuryhmänä.
Eräs puoli antaa vaikutusta havuryhmänä. Tässä spiraali sijoitettuna havainnepihaan.

Spiraaliin on myös mahdollista istuttaa eri kosteusolosuhteita vaativia kasveja samaan ryhmään. Toki näin voi tehdä tavallisessakin, avoimessa tai rakenteellisesti ympäröidyssä istutusalueessa. Kuitenkin huipulle kierryttässä muurin viertä  tehostuu mahdollisuus tähän, alhaalla on kosteampaa ja ylhäällä kuivempaa. Myös jokainen valoisuuden määrä tulee käytyä läpi istuttaessa kasveja kiertävässä muodossa.

Eräs puoli antaa voimakkaan kukinnan.
Eräs puoli antaa voimakkaan kukinnan.
Pihaan tultaessa saa monipuolisen kasvitervehdyksen.
Pihaan tultaessa saa monipuolisen kasvitervehdyksen.

Näinpä tällä kertaa, antakaa mielikuvituksen lentää. Aivan kaikki ideat eivät ole toteutettavissa – monet ovat. Tällainen spiraali on, tässä luonnostellessa se on viimeistään käynyt selväksi!

Valmis, renderöity (mallinnettu imitoiden tosimaailman valaistusta yms) versio spiraalista. Kaunista! :)
Valmis, renderöity (mallinnettu imitoiden tosimaailman valaistusta yms) versio spiraalista. Kaunista! :)

 

Hyvää alkutalvea lukijoille!

Suunnittelulla hyvää jälkeä

Kasvit ja rakenteet luovat kokonaisuuden

Kaikenlaisien patioiden rakentaminen on kovassa huudossa. Oli kyseessä sitten kivi-, kestopuu-, tai maapohjainen patio, on sitä suunniteltaessa hyvä ottaa huomioon kasvillisuus, joka luo tulevalle oleskelualueelle suojaa, kauneutta ja toimivuutta. Piirsin muutaman hahmotelman siitä, minkälaisia voisivat olla kasvit patioiden ympärillä.

Tässä yksinkertainen yhden seinän kattava patio. Ratkaisu on selkeä ja siisti. Patiosta kannattaa jättää näkyviin reilu osa, jottei se häviä talon ja kasvillisuuden väliin.
Tässä yksinkertainen yhden seinän kattava patio. Ratkaisu on selkeä ja siisti. Patiosta kannattaa jättää näkyviin reilu osa, jottei se häviä talon ja kasvillisuuden väliin.

 

patio2
Tässä taas hieman pidennetty versio äskeisestä rakenteesta. Nyt on enemmän tilaa erilaisille kasveille, eikä pitkä patio häviä kasvien joukkoon, koska sen linja erottuu talon ulkomuodoista muutenkin.

 

patio3
Näin sitten suunnittelija sijoitti myös kylpypaljun pation yhteyteen. Nyt tarvitaan runsasta näkösuojaa antamaan yksityisyyttä. Täysin umpeen ei toki pidä tällaistakaan istuttaa, täytyyhän sitä nähdä ympärilleen, vaikka paljussa huljuukin.

 

patio4
Vielä yksi versio, jossa nyt patioon on jätetty tila istutusaltaalle. Tämä vaihtoehto painottuu kasveihin ja erilaisiin mahdollisuuksiin niiden kanssa. Tämäkään patio ei helposti katoa, kunhan jostakin on esteetön kulku mahdolliselle pihanurmikolle tai kulkukäytävälle.

 

Toivottavasti näistä on apua ajatteluun ja mahdollisten hankintojen tekoon. Pationrakentamisessa on hyvä arvioida tarve realistisesti. Sadan neliön oleskelualuetta ei kannata rakentaa, jos sen käyttö on satunnaista tai vähäistä. Kasvillisuuden kannalta tärkein asia on se sama vanha – oikeat kasvit oikeaan paikkaan. Niin saadaan menestyvä ja näyttävä lopputulos.

Puiden ja pensaiden talvitunnistus

Marraskuussa alkaa kasvitunnistuksessa erilainen kausi – talvitunnistuksen kausi. Lehtipuiden ja pensaiden tunnistaminen talvella tuntuu ensin vaikealta, mutta kun siitä saa otteen, saattaa se paljastua jopa hauskemmaksi kuin kesätunnistus. Talvitunnistuksesta on hyötyä sekä ammattilaisille että maallikoille. Puita ja pensaita leikataan usein talvella ja monesti pihaa myös suunnitellaan lehdettömällä kaudella. Tällöin talvitunnistuksesta on suuri ilo.

Talvitunnistuksessa tarkastellaan oksista mm. seuraavia asioita:

  • Minkä värinen, paksuinen ja muotoinen oksa on?
  • Onko oksassa paljon haaroja? Lyhyitä vai pitkiä?
  • Onko oksassa piikkejä?
  • Hilseileekö oksa?
  • Onko oksa ontto? Millainen oksan ydin on?
  • Miltä oksa haisee tai tuoksuu?
  • Ovatko silmut oksassa kierteisesti vai vastakkain?
  • Minkä värinen, kokoinen ja muotoinen silmu on?
  • Onko silmu tai oksa karvainen?
  • Miten silmusuomut ovat asettuneet silmun pintaan?
  • Millainen lehtiarpi silmun alla on?
  • Onko jälkiä marjoista tai hedelmistä?
  • Onko norkkoja?

Oksien lisäksi on hyvä tarkkailla kasvin kokoa, muotoa ja yleistä habitusta. Lehdettömät puut ja pensaat paljastavat itsestään erilaisia muotoja ja sävyjä kuin kesäiset. Tuohituomi, pilvikirsikka, koivu ja kanukat esittelevät rungon ja oksien kauniita sävyjä. Saarni taas hyötyy kauniista ja selkeästä siluetistaan. Kaikkia kasveja ei talvi valitettavasti imartele. Kärhöt näyttävät lehdettöminä risuisilta ja hanhikit roskaisilta. Muistakaamme pihaa suunnitellessa siis myös kasvien talvinen ulkoasu. Talviasut ovat puilla ja pensailla käytössä jopa pidemmän aikaa kuin meillä ihmisillä, monesti melkein puoli vuotta.

Haavan talviasu yllättää. Silmut ovat kinuskin väriset ja terävät. Versot lyhyitä.
Haavan talviasu yllättää. Silmut ovat kinuskin väriset ja terävät. Versot lyhyitä.
Hevoskastajan suuri lehtiarpi silmun alla muistuttaa hevosenkenkää.
Hevoskastajan suuri lehtiarpi silmun alla muistuttaa hevosenkenkää.
Tervalepän talviasuun kuuluvat käpymäiset emikukinnot.
Tervalepän talviasuun kuuluvat käpymäiset emikukinnot.
Japaninhappomarjan marjat säilyvät oksissa pitkään lehtien jälkeen.
Japaninhappomarjan marjat säilyvät oksissa pitkään lehtien jälkeen.
Keltaoksakanukka on vaaleanvihreä tai haalean keltainen
Keltaoksakanukka on vaaleanvihreä tai haalean keltainen
Korallikanukan oksa on upean punainen ja täynnä pieniä korkkihuokosia.
Korallikanukan oksa on upean punainen ja täynnä pieniä korkkihuokosia.

Entti Oy

Jutta Simonen,

FM, hortonomi (AMK)

Syysvärien hohtoa puutarhaan

Lehtipuut ja pensaat ovat hauskaa seurattavaa vuoden ympäri, koska niissä tapahtuu vuodenajan mukaan suuria muutoksia. Syksyn edetessä saamme seurata kauniita syysvärejä puutarhassa. Syysväri johtuu siitä, että kasvi varastoi lehtien ravinteet runkoon ja oksiin ennen kuin se luopuu lehdistään, ja lehtivihreän hajotessa punaiset ja keltaiset värit tulevat esiin. Poikkeuksiakin tosin löytyy. Esimerkiksi lepällä ei ole tarvetta imeä ravinteita lehdistä, koska se saa typpeä juuristossaan asuvalta symbioottiselta sädesieneltä. Tästä syystä lepällä ei kummoista syysväriä ole.

Ruska on kauneimmillaan aurinkoisissa paikoissa. Tämän havaitsee hyvin helposti ihan kotipihassakin kun katsoo talon valoisalla ja varjoisalla puolella olevia kasveja. Myös syksyn säät vaikuttavat syysväreihin. Aurinkoiset ja kirpakat syyssäät saavat aikaan kauneimman ruskan. Siihen säät vaikuttavat kuitenkin vähemmän milloin kasvit alkavat tuleentua eli valmistautua talveen. Kasvit aistivat talven tuloa enemmänkin päivän lyhenemisestä kuin säiden kylmenemisestä. Tästä syystä etelästä tuodut kasvit saattavat tuleentua liian myöhään ja joskus jopa paleltua.

Lehtipuilla ja pensailla on erilaisia syysvärejä. Joillain syysvärit ovat niin hätkähdyttävän kauniita, että pelkästään tämä on syy valita kasvi puutarhaan. Seuraavassa on listaa ja kuvia upean syysvärin omaavista kasveista.

Köynnöksiä:

  • Kiinanlaikkuköynnös
  • Villiviini
Villiviinin syyssävy on hehkuvan punainen
Villiviinin syyssävy on hehkuvan punainen

Pensaita:

  • aronia (punainen)
  • atsalea (punainen)
  • isotuomipihlaja (oranssi)
  • japaninhappomarja (oranssinpunainen)
  • kiiltotuhkapensas (punainen)
  • koiranheisi (punainen)
  • koivuangervo (oranssinpunainen)
  • kultaherukka ja lamoherukka (punainen)
  • mustamarjaorapihlaja (punainen)
  • pihlaja-angervo (keltainen)
Atsalea on syksyisin kauniin punainen
Atsalea on syksyisin kauniin punainen
Koiranheisin syyssävy muodostuu lehdistä ja marjoista
Koiranheisin syyssävy muodostuu lehdistä ja marjoista

Puita:

  • haapa (keltainen)
  • katsura (vaaleanpunainen)
  • koivu (keltainen)
  • lehtikuusi (oranssinkeltainen)
  • metsävaahtera ja mongolianvaahtera (kirjava)
  • pilvikirsikka ja rusokirsikka (punainen)
  • tuurenpihlaja (punaoranssi)
Haavat muuttuvat syksyisin kauniin keltaisiksi.
Haavat muuttuvat syksyisin kauniin keltaisiksi.
20150925_153743
Vaahteralla on kaunis monisävyinen liukuväri.

Entti Oy

Jutta Simonen, hortonomi (AMK), FM

Toimivat kasviyhdistelmät monikerroksisiin istutuksiin

Puutarhan kasviyhdistelmiä voi miettiä monelta kantilta. Tässä kirjoituksessa keskityn siihen miten kasveja voi sommitella monikerroksisissa istutuksissa päällekkäin. Näissä monikerroksisissa istutuksissa hyvän yhdistelmän tarkoitus on tuottaa helppohoitoinen istutus, jossa kasvien ulkonäkö ja kasvu- sekä kukinta-aika tukevat toisiaan. Kasveilla pitää olla samanlaiset toiveet kasvupaikan suhteen, jotta istutus olisi toimiva. Esimerkiksi happamaan maahan pienten havujen, alppiruusujen tai hortensiojen alle sopivat rönsytiarella, pikkutalvio, varjoyrtti ja taponlehti.

Taponlehti viihtyy happamassa maassa havujen kanssa.
Taponlehden kiiltävä lehtimassa luo kaunista kontrastia havujen neulasille.

Samanaikaisella kukinnalla tähdätään näyttävyyteen, eriaikaisella puolestaan saadaan pidempi kukinta. Huhti-toukokuussa kukkivien sipulikukkien kanssa on järkevää laittaa päällekkäin perennoja, jotka tulevat maasta vasta toukokuun lopulla. Tällaisia perennoja ovat mm. komeamaksaruoho, kuunliljat ja jaloangervot. Näin samaan kohtaan saadaan ensin sipulikukintaa ja kesällä helppohoitoinen perennaistutus.

Tulppaanit ovat keväällä upeita. Samassa kohtaa voi kukoistaa kesällä perenna.
Tulppaanit ovat keväällä upeita. Samassa kohtaa voi kukoistaa kesällä perenna.

Ukkolaukka on komea kesällä kukkiva sipulikukka, jonka lehdet muuttuvat keltaiseksi jo kukinnan aikana. Keltaiset lehdet jäävät sopivasti piiloon, jos istuttaa laukat matalahkojen perennojen alle. Hyviä perennoja tähän ovat esimerkiksi tuoksu-, tai tarhakurjenpolvet.

Pienten lehtipuiden alle on hyvä laittaa matalia pensaita tai perennoja, ja alaosista harvojen pensaiden alle perennoja. Yksi hauska yhdistelmä on purppuraomenapuu ja vuorenkilpi, jotka kukkivat monesti yhtä aikaa samanlaisella punasävyllä. Jos haluaa helppohoitoisen istutuksen runsaalla valkoisella kukinnalla, voi istuttaa sirotuomipihlajan alle koivuangervoa ja kaukaasianpitkäpalkoa, tai pilvikirsikan alle peittokurjenpolvea. Peittokurjenpolvea saa sekä vaaleanpunaisella että valkoisella kukinnalla.  Jos ei kaipaa sen kummempaa kukintaa, mutta pitää kauniista syysväristä, voi istuttaa päällekkäin mongolianvaahteran ja seppelvarpuja. Hyviä vaihtoehtoja on paljon.

Mongolianvaahtera ja seppelvarpu ovat rehevä ja vehreä yhdistelmä
Mongolianvaahtera ja seppelvarpu ovat rehevä ja vehreä yhdistelmä
Pilvikirsikka ja peittokurjenpolvi ovat molemmat helppohoitoisia ja kauniita.
Pilvikirsikka ja peittokurjenpolvi luovat kauniin ja helppohoitoisen istutuksen.

Jutta Simonen, Entti Oy

Hortonomi (AMK), FM

Helppohoitoiset lehtipensaat

Suurin osa piharakentajista haluaa helppohoitoisen pihan riippumatta siitä laitetaanko piha itse vai tilataanko ammattilaisilta. Lehtipensaat ovat edullinen ja helppohoitoinen tapa vehreyttää pihaa ja ne toimivat myös erinomaisina tilanjakajina. Toisin kuin usein ajatellaan, lehtipensaiden hoitotarve ei määrity niinkään leikkaustarpeen kuin peittävyyden mukaan. Harvoja pensaita, pensasaitoja lukuun ottamatta, leikataan vuosittain. Syyshortensian kaltaisia vuosittain leikattavia pensaita toki on, mutta enimmäkseen pensaiden hoitotarve määrittyy sen mukaan kuinka hyvin ne peittävät kasvualustansa. Rikkaruohot kasvavat varsinkin sateisina kesinä kovaa vauhtia. Hake estää jonkin verran rikkaruohojen kasvua, mutta parhaiten rikat estää pensas, joka varjostaa kasvualustansa tehokkaasti tai peittää sen kauttaaltaan. Myös sillä on väliä, kuinka varhain pensas tulee keväällä lehteen. Hanhikit ja keijuangervot ovat esimerkkejä pensaista, jotka periaatteessa ovat tiiviitä ja peittäviä, mutta ne tulevat niin myöhään lehteen että rikat ehtivät usein kasvaa pensaan väleihin. Niissä on molemmissa myös pienet lehdet.  Parhaita ovat siis varhain lehteen tulevat suurehkolehtiset ja peittävät pensaat.

Seuraavassa on listattu muutamia pensaita peittävyyden mukaan. Listat perustuvat ylläpitotöissä karttuneeseen kokemukseen, mutta erilaisiakin kokemuksia ihmisillä varmasti on.

Peittäviä pensaita:

  • Idänvirpiangervo
  • Koivuangervo
  • Lamoherukka
  • Norjanangervo
  • Rusopajuangervo
  • Ruusuangervo
  • Sinikuusama
  • Taikinamarja
  • Viitapihlaja-angervo

Heikommin peittäviä pensaita:

  • Hanhikit
  • Happomarjat
  • Keijuangervo
  • Lamohietakirsikka
  • Rusokuusama
  • Ruusut

Kun pensaita hoidetaan säännöllisesti oikeanlaisilla leikkauksilla, ne pysyvät tiiviinä ja terveitä ja rikkojakin ilmestyy vähemmän. Istutusten jälkeen rikat kannattaa poistaa ahkerasti. Oikean kasvupaikan valinta on oleellinen pensaan hyvinvoinnille.

Rusopajuangervo on kaunis ja tiivis pensas
Rusopajuangervo on kaunis ja tiivis pensas
Ruusujen väleihin mahtuu rikkoja paljon ja niitä on ikävä kitkeä
Ruusujen väleihin mahtuu rikkoja paljon ja niitä on ikävä kitkeä
Viitapihlaja-angervo on hyvässä paikassa täysin peittävä
Viitapihlaja-angervo on hyvässä paikassa täysin peittävä
Rusokuusaman alle mahtuu rikkaruoho poikineen
Rusokuusaman alle mahtuu rikkaruoho poikineen
Ruusuangervo on kohtalaisen tiivis ja tulee varhain lehteen
Ruusuangervo on kohtalaisen tiivis ja tulee varhain lehteen
Norjanangervo on pienistä lehdistään huolimatta peittävä
Norjanangervo on pienistä lehdistään huolimatta peittävä

Jutta Simonen

hortonomi (AMK), FM

Entti Oy

Puutarhan äänimaisema, osa 3

Jutta Simonen hortonomi (AMK), FM

Entti Oy

Teksti ja kuvat

Kun pihalta on mahdollisuuksien mukaan eristetty melu, voi pihalle lisätä miellyttäviä ääniä. Miellyttäviksi ääniksi koetaan usein veden solina, pikkulintujen laulu, lehtien havina ja veden ropina lehdille. Lintujen laulua voi houkutella pihalle rehevällä puustolla ja lehtien havinaa syntyy erityisesti haavasta. Veden ropina korostuu kauniisti suurilehtisillä perennoilla kuten vuorenkilvillä, kuunliljoilla tai kilpiangervoilla ja veden solinan voi tuoda pihalle pienelläkin vesiaiheella. Vesiaiheiden kanssa kannattaa olla tarkka. Vesiaiheen toivotaan yleensä solisevan kauniisti, mutta monet vesiaiheet pitävät vähemmän miellyttävää lorinaa tai kohinaa.

äänimaisema3a

Kuva 3 Vesiaiheista osa kohisee, osa solisee

Pihan tai puutarhan äänimaisemaa voi kaunistaa kasvien ja vesiaiheiden lisäksi myös muilla elementeillä. Tuulikello sopii perinteiseen pihaan kun taas japanilaiseen puutarhaan voi tuoda shishi-odoshin eli kauriinkarkottajan, jossa on mukana sekä veden ääni että bambukepin rytmikäs kopsahdus. Suomalaiset leikkivälinevalmistajat ovat viime vuosina tehneet myös erilaisia äänellisiä leikkivälineitä puistoihin.

äänimaisema3b

Kuva 4 Penkin sijoittelu on äänimaiseman kannalta olennaista

Äänimaiseman suunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon toimintojen sijoittelu. Jos puutarhassa on panostettu kauniisti solisevaan vesiaiheeseen, on sen vieressä hyvä olla penkki, jotta äänistä voi nauttia pidempäänkin. Leikkipaikkojen sijainto puistossa on hyvä laittaa erilleen rauhoittumiseen varatuista paikoista varsinkin jos niihin suunnitellaan interaktiivisia tai muuten äänellisiä leikkikaluja. Alueita voi rajata toisistaan luonnollisilla kasvillisuusalueilla ja kummuilla.

 

Lähteitä ja lisää aiheesta Theseuksessa olevasta opinnäytteestä Kaupunkipuiston äänimaisema.

 

 

Puutarhan äänimaisema osa 2

Jutta Simonen, hortonomi (AMK), FM

Entti Oy

teksti ja kuva

Vihersuunnittelussa keskitytään usein liiaksi maiseman visuaaliseen puoleen vaikka äänimaisemalla on huimasti merkitystä viheralueiden viihtyisyyteen. Äänimaisemaa olisi hyvä huomioida jo kaavoitusvaiheessa. Hiljaisia alueita tulee kartoittaa ja viheralueille tulee taata muutakin kuin kapeita jakojäännösalueita liikenteen hulinassa. Jos viheralue kuitenkin tulee liikenteen läheisyyteen, äänimaiseman miellyttävyyttä voi parantaa meluvalleilla ja monikerroksisella kasvillisuudella.

Melunsuojaistutuksen kasvillisuus saisi olla:

  • monikerroksista
  • havuja sisältävää
  • varhain vihertyvää ja nopeasti kasvavaa sekä runsaan lehtevää
  • lehtien tulisi olla mielellään paksuja tai karvaisia

 

Pelkästään melunlähteen peittäminen näkymässä vähentää tutkitusti melun häiritsevyyttä. Kasvillisuus kaupunkiympäristöissä vähentää myös liikennemelun kaiuntaa. Lehvästö absorboi melua aivan eri tavalla kuin kaupungin kovat betoni- ja kivipinnat.

Vihersuunnittelussa voidaan vaikuttaa äänimaisemaan myös välillisesti. Jos alueella on vähemmän leikattavaa ja siimattavaa nurmea, tulee ylläpitotöistä tulevaisuudessa vähemmän meluhaittaa. Aina tämä ei toki ole mahdollista.

äänimaisema2

Kuva 2. Kummut ja kasvit rajaavat leikkipaikan äänimaisemaa.

 

Lähteitä ja lisää aiheesta Theseuksessa olevasta opinnäytteestä Kaupunkipuiston äänimaisema.

 

 

Pihaa pohtien – käytännöllisyyttä sopivasti

Suoria vai kaaria?

Piha on elämistä varten. Siellä leikitään, levätään ja harrastetaan. Pyykit kuivavat telineellä ja auto pestään pihatiellä tai nurmikolla. Oman kodin pihapiiri on monen mielenmaiseman taustakuvana. Millä tavoin siis järjestellä tämä monikäyttöinen tila – mikä on oikea suhde käytännöllisyyden ja taiteellisen halun välillä? Tämän artikkelin kirjoittaja on melko käytännönläheinen ihminen, joten ajattelen paljon selkeitä linjoja, helposti ylläpidettäviä ratkaisuja enkä ole valmis uhraamaan paljoakaan tästä helppoudesta saadakseni jotakin monimutkaisempaa.

Mikä sitten on monimutkaista ja mikä helppoa? Esimerkkinä tästä olkoon betonikivestä rakennettu istutusallas, pihan tyypillinen rakenne.

Pihastudio_istutusallas1Kuvassa 1 istutusallas on suorakulmainen, rytmikäs ja selkeästi rajattu. Suorakulmaisuutensa ansiosta osioiden leveydet voivat olla keskenään erisuuruiset, joten altaan muotoilu on helpompaa. Jos altaan ulkopuolella on betonikiveystä tai jotakin muuta kasvillisuudesta vapaata pintaa, on ratkaisu toimiva ja näyttävä – suorat pinnat antavat kiveykselle tai patiolle runsaasti ryhtiä. Jos allas rajautuu nurmikkoon on luvassa jonkinasteista ylläpidon vaikeutta – ruohonleikkuri ei pääse terävään sisäkulmaan. Myös ulkokulmien ajaminen on työlästä – leikkuri on vietävä suoraan kulman ohi kahdesti, kerran kumpaankin suuntaan ohi kulman ajaen.

 

Pihastudio_istutusallas2Kuvassa 2 on ratkaisu pyöreämuotoinen. Kiveys tai patio näyttää toki hyvältä myös tämän kanssa, mutta nurmikon kannalta tämä ratkaisu on erittäin hyvä. Leikkurilla voi nyt ajaa nurmikon altaan ympäriltä yhdellä työnnöllä. Menetys verrattuna kuvaan 1 on ryhdissä ja suorissa linjoissa. Myös muodon monipuolisuus kärsii hieman, koska kiven kaareen latominen antaa vähemmän vapautta käyttää tilaa hyväksi kuin suoria linjoja käytettäessä kulmien sijoittelu. Suoran kulman voi tehdä mistä hyvänsä kohdasta muuria, mutta kaarre vaatii aina tilaa.

 

Pihastudio_istutusallas3Kuvassa 3 yhdistetään piirteitä kummastakin tavasta. Nyt on suoraa linjaa ja ryhtiä, mutta samalla hoidon kannalta vaikea sisäkulma on poistettu ja vastakkainen kulma on niinikään pyöristetty. Se, mikä viime kädessä sopii parhaiten on toki piha- ja henkilökohtaista.

 

 

 

 

Vaikka rakenteet ovat merkittävä osa pihaa, on kasvivalinnoillakin suuri rooli pihan käytännöllisyyttä ajatellen. Hoitoa vaativia pensaita vai korkealle oksansa kurottava, vuosikymmeniä hoidotta pärjäävä puu? Lamoava, leviävä ja kuritusta jossakin vaiheessa kaipaava lamohietakirsikka vai jokin helppohoitoinen matalakasvuinen kataja? Toki pystykasvuinen pensas, puu ja lamoava maanpeittokasvi ovat käyttötarkoitukseltaan eri sorttia. Suunnitellessa on kuitenkin täysi vapaus (kasvupaikkaedellytykset huomioon ottaen) valita ne kasvit, jotka omaan pihaan haluaa. Siitä kumpuaa jokaiselle käyttöön tarkoitetun pihan ilo, eikä kahta samanlaista ole.