Puutarhablogi kaikille - pihaunelmia, kasvitietoa ja puutarhanhoitoa!

Perennat eli monivuotiset kukkakasvit

Claire de Lune

Kuun puutarhassa kasvit ovat valoisia, kuun keltaisia, valkoisia.

Pioni ’Claire de Lune’ on kukkiessaan puutarhan kuningatar. Kukka on harvinainen pionin ja kaukasianpionin risteytys. Kasvi on kookas 60-100 cm korkea ja tanakkavartinen.

Herääminen.

Päivänpaisteessa.

Iltasella.

Herkkää kauneutta

Kansalliskukallamme kielolla on lehdiltään vaaleraitainen muunnos (Convallaria majalis ’Albistriata’).

Purppurapikkusydämellä (Dicentra formosa) on valkokukkainen muunnos ’Alba’.

Kalliokielojakin kasvaa luonnossamme montaa sorttia. Kuvassa kalliokielo (Polygonatum odoratum) ja lehtokalliokielo (Polygonatum multiflorum).

Suopursu (Ledum palustre) kasvaa, kukkii ja tuoksuu Kuun puutarhassa kalliosyvänteessä, jonka pohjalla pysyy luonnostaan vettä. Aluskasvina on rahkasammal ja puutarhamyymälästä ostettu suomuurain (Rubus chamaemorus, lakka, hilla) sekä mesimarja (Rubus arcticus). Mesimarja antaa satoa vuosittain, mutta muurain ei ainuttakaan hillaa. Aikanaan istutetuista kahdesta puutarhalakan taimesta on toinen ilmeisestikin kuollut ja kukille ei ole pölyttäjää.

Viikon nopein nousija

Kilpiangervo (Astilboides tabularis) on komea kasvi, jonka pyöreät lehdet voivat kasvaa läpimitaltaan puolimetrisiksi. Kilpiangervo kasvaa Pihastudion ’Kuun puutarhassa’, veden partaalla; kasvupaikka on puolivarjoisa, kasvualusta vettä pidättävä, mutta ei märkä. Kilpiangervolle annetaan tujaus kompostimultaa vuosittain.

Kilpiangervon kerrannaistertuissa sijaitsevat kellanvalkoiset kukat avautuvat kesä-heinäkuussa.

Silkkipionin (Paeonia wittmanniana) nuput ovat avautuneet.

Anemonien sukukokous ja kuokkavieraat

Arovuokko (Anemone sylvestris) on helppohoitoinen ja helposti siemenistä leviävä perenna. Se viihtyy hyvin puolivarjoisilla ja kosteahkoilla kasvupaikoilla samoin kuin kotoinen valkovuokkokin.  Arovuokko kukkii touko-kesäkuussa; sen kukka on 3-5 cm leveä. Toisin kuin serkuillaan, arovuokon kiiltäväpintaiset lehdet säilyvät pitkään kukinnan jälkeen.

Hämyvuokko on valkovuokon (Anemone nemorosa) sinertäväkukkainen muunnos. Kukkavanat ja lehtiruodit ovat tumman purppuranpunaiset. Valkovuokon tapaan lehdet kuihtuvat melko pian kukinnan jälkeen – kuitenkin seuraavana vuonna maasta nouseva lehtimatto on sopivissa olosuhteissa levinnyt entistä kookkaammaksi.

Keltavuokko (Anemone ranunculoides) kukkii valkovuokon kanssa samaan aikaan ja on kasvutavaltaan muutoinkin samankaltainen.

Balkaninvuokkoja (Anemone blanda) on montaa väriä: sininen, valkoinen ja vaaleanpunainen, joista sininen tuntuu olevan kestävin – valkoinen ja vaaleanpunainen ovat hävinneet puutarhasta. Balkaninvuokon pieniä juurimukuloita myydään puutarhamyymälöissä syksyisin.

Unkarinsinivuokko (Hepatica transsilvanica) kukkii kaikkein ensimmäisenä, usein jo maaliskuulla. Unkarinsinivuokko lisääntyy valkovuokon tapaan myös kasvullisesti.

Lehtosinivuokko (Hepatica nobilis) viihtyy myös puutarhassa kun valitaan luonnonoloja vastaava kasvupaikka.

Neiti Kevään kepeät askeleet

Jouluruusun (Helleborus) ensimmäinen nuppu on avautunut – sama, joka paljastui lumen alta toisena päivänä huhtikuuta.

Silkkipionin (Paeonia wittmanniana) nuppu on jo näkyvissä lehtisupun keskellä.

Lamosalali (Gaultheria procumbens) on alkanut kasvattaa punaisia marjojaan suuremmiksi.

Kylmänkukkia kankareille

Tarhakylmänkukalla (Pulsatilla vulgaris) on kaunis metsänserkku, valkea kangasvuokko (Pulsatilla vernalis). Kangasvuokko kasvaa luonnossa kangasmetsissä, valoisilla kankareilla. Karvapeitteinen nuppu nousee maasta ja kehittyy kukkaan kevään aikaisesta kylmästä huolimatta.

Tarhakylmänkukatkin sopivat puutarhassa aurinkoiseen, rinteiseen kasvupaikkaan, vaikkapa kivikkoon katajien ja vuorimäntyjen seuraan.

Katso luontoa.

Suloiset posliinihyasintit valloittivat nurmen

 

Posliinihyasintti , Puschkinia scilloides

Sinililjoille sukua oleva posliinihyasintti sopii nurmialueille, pensaiden alustoille ja tuoremultaisiin kivikkoryhmiin. Kukinnasta voi nauttia huhti-toukokuussa.  Posliinihyasinttia voi lisätä siemenistä heti niiden kypsyttyä tai sipuleista syksyllä. Kylväytyy siemenistä ympäristöönsä leviten hiljalleen kauniiksi matoksi.