Aster Novi-Belgii

Kukkia lokakuussa!

Moi!

Kukkia? Löytyy yhä…

Aster Novi-Belgii
Aster Novi-Belgii, syysasteri. Taustalla vielä värinä kukinnan lopettelevaa samettikukkaa.

 

Calendula officinalis, kehäkukka
Calendula officinalis, kehäkukka

 

Lavatera trimestris
Lavatera trimestris, kesämalvikki

 

Rhodociton atrosanguineum
Rhodociton atrosanguineum, keijunmekko. Pitkään tämäkin jaksaa!

 

Leucanthemum
Leucanthemum, vanha kunnon päivänkakkara. Onko tämä Superbum vai ei? Ken sen tietää….

 

Sedum spectabile'Brilliant'
Sedum spectabile ’Brilliant’, syysmaksaruoho

Sellaisia. Kukat ne ovat hyvä investointi, eikö totta!

Hyvää syksynjatkoa.

Herttavuorenkilpi (Bergenia cordifolia)

Toukokuun kukkijoita – kesän kynnyksellä!

Moi!

Kävin kuvaamassa ulkona, tällaisia kukkia jäi muistikortille loukkuun:

 

Kaikkea mahtavaa sitä onkin! Nämä kuvapäivitykset tulevat kyllä paisumaan, kesäkuussa on jo niin paljon kukkivia puutarhan kasveja kuin luonnonkasvejakin…

Hyvää kesänkynnystä lukijoille!

Entti Oy logo

Huhtikuiset kevään kukkijat

 

Tervehdys! Puutarhuri Pöntinen hyppäsi pyörän selkään ja kuvasi näkemäänsä Turussa. Mitä löytyi? Väriä!

Galanthus nivalis - lumikello
Lumikello (Galanthus nivalis), bongattu Tähkäpuistosta Henrikin kirkon vierestä. Näitä on siellä useampikin… Käykää katsomassa! :)

 

Iris reticulata - kevätkurjenmiekka
Kevätkurjenmiekka Iris reticulata kukki komeasti!

 

Tussilago farfara - leskenlehti
Leskenlehti (Tussilago farfara), joka kevään varma kukkija ja usein kaduntallaajan ensimmäinen kukkabongaus kasvukauden alussa.

 

Hepatica nobilis - sinivuokko
Sinivuokko Hepatica nobilis, metsänpohjan upea, valtoimenaan kukkiva peittäjä.

 

Näitä ja lisääntyvässä määrin muita kukkijoita voi ihastella kävellen tai pyöräillen keväisiä kevyen liikenteen väyliä pitkin! Luonto on valmistautunut tähän koko pitkän talven – nyt alkaa taas muodolla ja värillä iloitseminen.

 

Hyvää kevättä lukijoille!

Kuvassa humalakaari ja mustaherukkapensaita. Näistä kumpikaan ei tarvitse talvisuojausta voimakkaan kasvunsa ja selviävyytensä vuoksi.

Talvi puutarhassa

Kasvustojen suojaaminen ja hyvä suunnittelu ovat parhaat avut talven tuhoja vastaan.

Talvi tulee, sille ei voi oikein mitään. Minkälainen talvi sitten? Hurjat pakkaset, paljon lunta, molemmat? Pihan- tai puutarhanhoitajan on toki tiedettävä, minkälaisia talvia alueella on keskimäärin, jotta voi mitoittaa mahdolliset suojaustoimet oikein. Esimerkiksi täällä Turun seudulla on merkittävästi lauhempaa ja vähälumisempaa kuin kirjoittajan kotipaikalla Mikkelissä. Toisaalta voimakkaasti purevat pohjoisenpuoliset tuulet ovat täällä meren läheisyydessä tavallisempia. Kaikki suomalaiset ovat kuitenkin samassa sopassa kasviensa ja rakenteidensa kanssa: talvi on koetus ihmiselle – ja toki myös eläimille ja kasveillekin. Mitä riskejä talvi tuo pihaan ja mitä voin tehdä ne minimoidakseni?

Kuvassa humalakaari ja mustaherukkapensaita. Näistä kumpikaan ei tarvitse talvisuojausta voimakkaan kasvunsa ja selviävyytensä vuoksi.
Kuvassa humalakaari ja mustaherukkapensaita. Näistä kumpikaan ei tarvitse talvisuojausta voimakkaan kasvunsa ja selviävyytensä vuoksi.

 

Lumen paino –
Tämä on niin kasvien kuin rakenteidenkin riesana. Heikosti runkoon kiinnittyneet oksat voivat helposti katkeilla jättäen pahan haavan puun runkoon, kun lumi kerääntyy oksalle. Runsaslumisina talvina myös isommat, haurasoksaiset koristepensaat kuten syyshortensia ja alppiruusut voivat kärsiä. Paras suojaus lumen painolta puille on niiden rakenteen leikkaaminen kuntoon ennen talvea. Tykkyyntyvää lunta voi myös käydä tökkimässä puiden ja pensaiden oksilta alas. Harvinaisuuksien, kuten vaikkapa sinisateen (Wisteria) suojaukseen kannattaa panostaa jopa laudoista rakennetun lumikatteen (esim. tiipiin kaltainen) verran.

 

Kevätpaahde (ahava) –
Tämä on ikivihreiden kasvien riesa. Keväinen auringonvalo herättää kasvin maanpäällisen osan horroksesta ja kuivat tuulet lisäävät soluhengitystä lehtien tai neulasten pinnalla. Kasvi alkaa haihduttaa vettä, mutta voi, jos juuristo on vielä jäässä. Kasvi kirjaimellisesti haihduttaa itsensä hengiltä. Tältä voi suojautua verhoamalla kasvustoja varjokankaaseen, juuttisäkkeihin tai (pakkastakin vastaan auttavaan) huopaan. Paras tapa estää kevätpaahteen tuhoava vaikutus on suunnitella kasvien sijainnit alun perin niin, etteivät kevään aurinko tai tuulet pääse puremaan ikivihreisiin kasveihin täydellä teholla. Samoin kohopenkki hikevään maahan rakennettuna edesauttaa kasvin juuriston sulamista, jolloin ahavan vaikutus vähenee.

"Vielä on ruokaa muualla, mutta tulen sitten talvella teillä käymään!", ajattelee valkohäntäpeura. Tämä ruokailija on vaikea torjuttava.
”Vielä on ruokaa muualla, mutta tulen sitten talvella teillä käymään!”, ajattelee valkohäntäpeura. Tämä ruokailija on vaikea torjuttava. Kuva: Wikimedia commons.

Jyrsivät eläimet –
Hirvi, valkohäntäkauris, villikani, peltomyyrä. Nämä ja monet muutkin eläimet ovat tiukoilla ravinnon suhteen talvella. Luonnossa monet kasvit ovat erikoistuneet siihen, etteivät niitä tuhoeläimet kovin haittaa. Rakennetuilla pihoilla, lajikemäärien kasvaessa ja valintojen painottuessa satoisuuteen, komeaan ulkonäköön tai runsaaseen kukintaan ei useinkaan voi samassa paketissa saada maksimaalisen voimakasta ja vastustuskykyistä kuorta, juuristoa tai versostoa. Näiden haittojen torjuntaan on keinoja vaikka minkälaisia. Hajupalloja, piipittimiä, maantäristimiä, valkosipulia istutusalueelle ja ties mitä. Tarinat keinojen toimivuuksista vaihtelevat voimakkaasti. On kenties vain koetettava, mikä omalla pihalla toimii. Ainut täysin varma tapa pitää (pieniä) jyrsijöitä loitolla on mekaaninen suojaus. Se tarkoittaa sitä, että suojattava kasvi saa ympärilleen suojaavan kehän esimerkiksi jänisverkosta ja maanalaisesta myyräverkosta. Käytännössä peuraa on hyvin hankala torjua, hirveä vielä vaikeampi. Kyseessä ovat isot eläimet, jotka ulottuvat korkealle ja joiden kaulat sallivat pujottautumisen ahtaisiin, muutoin suojattuihin paikkoihin. Eräs metsätaloudessa käytetty hirventorjuntakeino on hiilidioksiditykki, joka asetetaan maastoon. Tykki aiheuttaa voimakkaan pamahduksen tietyin väliajoin. Tämä omalla pihalla saattaisi kyllä haitata naapureita, eivätkä omatkaan lautaset välttämättä hyllyssä pysyisi.

Runsaslumisina talvina ei edullisesta lämpöeristyksestä ole pulaa. Muista kuitenkin lapioida lunta myös sinne, mihin luonto ei sitä kerrytä - kuten tässä istutuslaatikon sivuille. Pakkanen siirtyy eristeettömästä kohdasta esteettä kasvualustaan.
Runsaslumisina talvina ei edullisesta lämpöeristyksestä ole pulaa. Muista kuitenkin lapioida lunta myös sinne, mihin luonto ei sitä kerrytä – kuten tässä istutuslaatikon sivuille. Pakkanen siirtyy eristeettömästä kohdasta esteettä kasvualustaan.

Pakkasvauriot –
Pakkanen puree kasveihin lujasti varsinkin silloin, kun kasvin maanpäällinen osa ei ole kyennyt kuivumaan syksyllä. Kuivuminen on osa kasvin talveen varustautumista, jolloin solunesteet pyrkivät imeytymään juuristoon vieden ravinteet mukanaan suojaan. Tämä tapahtuu maaperän kuivumisen sekä kuihtuvan maanpäällisen osan yhteispelillä. Jos juuristo on täysin kostea ja turvonnut syksyllä ennen kasvin tuleentumista, ei juuristoon enää mahdu nestettä ja niin kasvin maanpäällinen osa jää liian vesipitoiseksi. Sitten koittavat pakkaset. Rungoissa ja oksissa oleva vesi jäätyy laajentuen samalla noin 10%. Monesti kasvi ei kestä tällaista rungonsisäistä paineenkasvua ja niin puuaines sekä kuori halkeavat. Lopputulemana on paha haava, eikä se useinkaan jää ainoaksi. Suomessa on ollut tämän ilmiön vuoksi useita katovuosia etenkin omenapuiden kohdalla. Toki pakkanen voi ilman kosteuttakin palelluttaa silmuja tai versoja. Nämä kaksi yhdessä ovat kuitenkin varsinainen tuhoyhdistelmä. Mikä siis neuvoksi? Kasvuston pohjamaana olisi hyvä olla hiekan- tai moreeninsekaista maata jotta kasvualusta voi kuivua myös syksyn sateiden aikana. Käytännössä tällainen voi olla hyvin työlästä järjestää etenkin täällä Varsinais-Suomessa (savimaata riittää…), mutta riittävällä maansiirrolla voi tätäkin riskiä hallita. Myös kohopenkkiin istuttaminen auttaa kasvualustaa kuivumaan riittävästi.

Juuriston paleltuminen –
Tämä koskee erityisesti herkkäjuurisia kasveja, kuten kärhöjä, monia ruusuja ja viiniköynnöksiä. Myös perennamaat voivat kärsiä vähälumisesta, kovapakkasisesta talvesta. Suojautumiseen tarvitaan lämpöä eristävä kerros juuristojen päälle. Tähän sopivat hyvin: kuorikate, havut, turve, sahanpuru tai lumi. Muista että pakkassuojan tärkein ominaisuus on sen ilmavuus: juuri havujen, kuorenpalasten ja turpeen rakenteen sisään jäävät ilma toimii lämpöeristeenä. Tiukkaan tampattu materiaali eristää siis huonommin kylmyyttä kuin ilmava. Liian tiivis eriste myös altistaa sienitaudeille – ne eivät viihdy ilmavissa olosuhteissa, kun kosteus pääsee haihtumaan ja ilma vaihtuu. Pakkaslumi on oivallinen (ja ilmainen) lämpöeriste. Lapioi sitä mahdollisuuksien mukaan runsas kerros herkkien juurialueiden päälle.

 

Näissä riittää jo ajattelemisen aihetta. Toki kaikkea ei voi hallita eikä sellaisen yrittäminen kannatakaan. Kasveja on aina kuollut talvella ja niin tulee myös aina olemaan. Oma elinympäristö on kuitenkin tärkeä ilon ja toimeliaisuuden lähde, siitä on siis syytä pitää huolta. Sopivalla tarkkuudella.

Rauhoitettu aika
Rauhoitettu aika.

 

 

Tuoksukurjenpolvi on peittoperennojen aatelia

Helppohoitoiset maanpeittoperennat

Helppohoitoiset maanpeittoperennat

Helppohoitoisen viheralueen A ja O ovat yhtenäiset ja monikerroksiset istutukset. Suuri osa puista ja pensaista ei kata kauttaaltaan alustaansa vaan maantasolle jää mullosta näkyviin. Kuorike on yksi vaihtoehto rikkaruohojen poissa pitämiseen, mutta kuoriketta pitää lisäillä muutaman vuoden välein, jotta se oikeasti pitäisi rikat loitolla. Kuorike saattaa levitä hankalasti muille pinnoille eikä se aina ole myöskään kaunein tai mielenkiitoisin vaihtoehto. Maanpeittoperennat ovat erinomainen pitkän tähtäimen valinta rikkojen torjumiseen. Ne ovat kauniita ja oikealla paikalla hyvinkin huoltovapaita. Kun perennoja istuttaa taimia säästelemättä noin 10 kpl neliölle ja nyppii rikat ensimmäisten vuosien aikana, tulee istutuksesta lopulta peittävä ja helppohoitoinen. Maanpeittoperennojen avulla kukintaakin riittää puutarhan lattiatasolle asti.

Matalia perennoja on kauppojen valikoimissa tällä hetkellä suuria määriä. Kaikki matalat perennat eivät kuitenkaan ole tehokkaita rikkojen pois pitämiseksi. Tehokkaimpia ovat nopeasti kasvavat, mätästävät tai rönsyävät ja suurehkolehtiset perennat. Pienilehtiset ja harvat sekä hitaasti kasvavat ja myöhään lehteen tulevat ovat käytöltään enemmänkin koristekasveja kuin peittokasveja. Samassa suvussa voi olla peitto-ominaisuuksiltaan sekä hyviä että huonoja kasveja. Esimerkiksi tuoksukurjenpolvi on loistava peittokasvi kun taas verikurjenpolvi aikalaillakin huono. Sen lehdet ovat liian sirot ja kasvutapa liian epämääräinen. Tuoksukurjenpolvi on peittokasveista ehkä paras. Sen ainoa huono puoli on joidenkin mielestä voimakas tuoksu.

Seuraavassa on ylläpitotöissä karttuneeseen kokemukseen perustuva lista hyvistä maanpeittoperennoista.

Hyviä maanpeittoperennoja aurinkoon tai puolivarjoon:

Jättipoimulehti

Kaukaasianpitkäpalko (kuivaan paikkaan)

Peittokurjenpolvi

Rönsyansikka

Tuoksukurjenpolvi

Parhaimpia maanpeittoperennoja varjoisaan paikkaan:

Kevätkaihonkukka

Kuunliljat

Peipit

Pikkutalvio

Rönsytiarella

Taponlehti

Tarhavarjohiippa

Valkotäpläimikkä

Varjoyrtti

Suikeroalpia en suosittele, koska sillä on taipumusta levitä hankalasti. Saman tempun saattavat tehdä myös hopeahärkki, maahumala, aro- ja kanadanvuokko. Niitä kannattaa laittaa vain hyvin rajattuihin paikkoihin tai muihin paikkoihin, jossa ne saavat levitä rauhassa.

Tuoksukurjenpolvi on peittoperennojen aatelia
Tuoksukurjenpolvi on peittoperennojen aatelia
Rönsyansikka on loistava peittoperenna niille, jotka eivät kavahda keltaista kukintaa.
Rönsyansikka on loistava peittoperenna niille, jotka eivät kavahda keltaista kukintaa. Kukinta-aika on lyhyt.
Taponlehti on oikealla paikalla hyvä peittokasvi. Juurtumiseen tosin menee pari vuotta.
Taponlehti on oikealla paikalla hyvä peittokasvi. Juurtumiseen tosin menee pari vuotta.
Poimulehdessä on saatavilla pienempi ja suurempi vaihtoehto
Poimulehdessä on saatavilla pienempi ja suurempi vaihtoehto
Kuunlilja ei suikerra eikä rönsyä, mutta peittää suurilla lehdilllään maan tehokkaasti
Kuunlilja ei suikerra eikä rönsyä, mutta peittää suurilla lehdilllään maan tehokkaasti

Entti Oy

Jutta Simonen

Hortonomi (AMK), FM

Tarhakylmänkukka, Pulsatilla vulgaris

Kangasvuokko, Pulsatilla vernalis (kuva Wikipedia commons)

 

Pulsatilla vulgaris valkoinen Tarhakylmänkukat ovat samaa sukua luonnon kangasvuokon kanssa, joka on koko Suomessa rauhoitettu – kaunis, harvinainen ja vaarantunut. Kangasvuokon nimi kertoo paljon: kasvi esiintyy kanerva- ja puolukkakankailla, soraisilla ja hiekkaisilla kasvumailla; tieteellisen nimen vernalis, keväinen, kertoo kukinnan aikaisuudesta.

Onneksi kangasvuokolle, Etelä-Karjalan maakuntakukalle, sen viehättäviä sukulaisia voi ostaa puutarhaan istutettaviksi.

Valkoinen tarhakylmänkukka muistuttaa kangasvuokkoa.

Pulsatilla katse aurinkoon

Kasvupaikka valitaan luonnonoloja vastaaviksi – kevätauringon lämpöön, läpäisevään kasvualustaan, kivikkopuutarhaan esimerkiksi. Tarhakylmänkukat pitävät luonnonkasvia enemmän ravinteikkaasta ja hikevästä mullasta; se tarkoittaa ilmavaa, humuksen ja kivennäismaan seosta, ei tiivistä savea.

Pulsatilla vulgaris, purppura

Tarhakylmänkukkien  (syn. lännenkylmänkukka) väreissä on myös syvyyttä.

pulsatilla vulgaris pun

PulsatillaKukinnan mentyä siemenhahtuvapallot ovat eritavalla kauniita – ne sopivat hyvin koristeheinien tyyliin.

Vyöhykeoppia

Tervehdys!

Suomi. Maa, jonka napapiiri jakaa kahteen osaan Rovaniemen kohdalta. Havupuiden ja joidenkin lehtipuiden maa. Kuinka pohjoisessa sitten olemme? Maailmanlaajuista tilannetta tutkimalla huomaamme: olemme jotakuinkin niin pohjoista porukkaa, kuin vain joltjoksisen kasvillisuuden monimuotoisuuden kannalta voi. Suomi on kasvillisuusvyöhykkeeltään taigaa, jolla havupuut ovat dominantteja, vallitsevia.

Pulsatilla_patens_1
Hämeenkylmänkukka, Pulsatilla patens. Lähde: Wikimedia commons.

Vain yksi pykälä pohjoisemmaksi ja taiga muuttuu tundraksi. Siellä ei sitten enää kasvakaan kuin vain hajanaisia puita, nekin kaikki kuusia. Jäkälää ja sammalta löytyy kuitenkin, kuten myös seuraavat kasvit: rikko Saxifraga caespitosa, hämeenkylmänkukka Pulsatilla patens, grönlanninpursu Ledum groenlandicum, sianpuolukka Arctostaphylos uva-ursi ja kaksi pajua Salix arctica ja S. pulcha. Joitakin muitakin tundralla viihtyviä kasveja luultavasti on, mutta voimme kuitenkin onnitella itseämme: taiga on huimaavan paljon monimuotoisempi kasvillisuudeltaan kuin tundra.

 

Biomes
Maailman kasvillisuusvyöhykkeet. Kanadalla ja Suomella onkin antoisa kasvienvaihtohistoria. Tässä sille syy. Lähde: Wikimedia commons.

Kasvilajeja on maailmassa nykyisen arvion mukaan 300-315 tuhatta. Suomessa luonnonvaraisena kasvaa noin 2500 eri lajia. Se on hyvä määrä. Suomen pinta-ala on koko maailman pinta-alasta noin 1/450 osa. Kasveja meillä sen sijaan on 1/125 osa, lähes neljä kertaa enemmän kuin pinta-alamme ”oikeuttaisi”. Näin pähkäiltynä on luontomme siis lajistoltaan oikein runsas! Sen kyllä havaitsee jo silläkin, että astuu ulos ovesta vaikkapa lähimpään metsään ja oikein tarkasti katsoo, minkä kaiken monimuotoisuuden päälle sitä tennarinsa laskee… Kunhan se kesä nyt vain tulisi. Talvella tennarin alle jää lähinnä lunta.

vyöhykkeet
Puutarhakasveille tarkoitetut menestymisvyöhykkeet Suomessa. Kuvasta kiitos Ilmatieteen laitokselle – klikkaa kuvaa päästäksesi heidän sivulleen.

Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa Matti Meikäläisen tai Pirjo Pihanlaittajan puutarhaa ajatellen?

No: maailmanlaajuiset kasvillisuusvyöhykkeet antavat osviittaa sille, minkälaiset kasvit todennäköisesti menestyvät pihoillamme Suomessa (koska ne ovat muutoinkin luonnonvaraisina kasvavia). Tätä ei pidä sekoittaa Suomen sisäisiin menestymisvyöhykkeisiin. Ne kuvaavat puutarhakasvien menestymistä Suomessa – eivät luonnonmukaisten kasvien pärjäämistä, toisin kuin aiemmin esitellyt maailmanlaajuiset kasvillisuusvyöhykkeet.

Miten selvitä tästä tiedon tulvasta? Taimistoilta saa paljon hyvää tietoa. Jos aiot ryhtyä useamman kasvin hankintaan tai pihan uudistamiseen, ehkä jopa uuden pihan rakentamiseen on paras aloituspaikka ammattimainen puutarhuri ja hänen henkilökohtainen suunnitelmansa sinulle.

Ammattilainen osaa arvioida pihasi valoisuuden, tuulisuuden, kosteuden ynnä muita kasvivalintojen kannalta erittäin oleellisia asioita. Näin saat pihallesi kasveja, joilla on parhaat edellytykset menestyä.

Hyvää keväänodotusta!

Ja kun kevät keikkuu puutarhassa

Yöt ovat vielä kylmiä, kun tarhakylmänkukka, Pulsatilla vulgaris sp. vulgaris, avaa kukkansa kohti aurinkoa.

Pulsatilla valkoinen 1

Kevään ja kylmänkukkien tarina jatkuu – (kuva Anne Hanhiniemi)

Viides ilta

Tontista hyvän elämän puutarhaksi

Puutarhakurssi 29.3.2012_5luento

Illan aikana tutustuttiin puutarhojen erilaisiin tyyleihin: minimalistinen-, muoto-, ruusu- itämainen-, yrtti- ja perhospuutarhat, joista katseltiin valittuja kuvia kirjoista; perinnepuutarhan kasveista on kuvia myös diasarjassa.

Suunnittelun kohteena oleva esimerkkipiha eteni kurssin aikana pihasuunnitelmaluonnokseksi – piha on jäsennelty eri alueisiin, istutettavat puut ja hyötykasvit on määritelty ja pihalla on jo oma luonteensa.

Pihan tarina jatkuu suunnitelmasta toteutukseen – tosin hieman epätavallisessa järjestyksessä. Pihan ja talon suunnittelu on edennyt samanaikaisesti, mutta toteutus alkaakin pihasta. Jatkokertomus tulee kategoriaan ’Tontista hyvän elämän puutarhaksi’.

Keisarinpikarililja

Läpi kultaisen lokakuun

Punatammi, Quercus rubra, saa pakkasen puraisemana voimakkaan punaisen syysvärin, mistä  puu on saanut suomenkielisen nimensäkin. Lämpimän ja sateisen syksyn ruska loistaa nyt keltaisena puiden ja pensaiden lehdissä.  

Punatammi on melko uusi tulokas kotipuutahoihin, mutta ainakin eteläisemmässä Suomessa se viihtyy siinä missä tammikin, Quercus robusta. Puu on nuorena nopeakasvuinen, kunhan kasvupaikka on suotuisa – valoisa ja tuoremultainen.

Katsuran syysväritys on ollut kaikenkirjava-

on ollut.

Riippalehtikuusi ja sen alla pensasmustikka.

Valkokukkainen pikkusydän kukki runsaasti keväällä ja nyt kukkii yksi ajastaan erehtynyt kukkavana kehyksinään valkokirjokanukan lehtien syyskirjo ja  sininata.

 

Puistoatsalean pastellinen ruska.

Laululintunen Minna Hokka konsertoi sinisen hetken lokakuisessa puutarhassa. Koskettavia, luonnoläheisiä lauluja elämän polulta ja itkulauluja.