Taru Sipilä 
Näin kaunista on lumisateella hetki ennen auringonnousua.
Koreanpihta on kuin paksun kermavaahdon kuorruttama.
Riippalehtikuusi Larix kaempferi ’Pendula’
Lumikiteiden särmikkäät sakarat ja nuoskalumen pinnalta märät jääkiteet tekevät tämän kaiken mahdolliseksi.
Luonnonmalli kerroksellisuudessa toimii myös puutarhaan istutettavilla kasveilla. Puut, pensaat ja matalat kasvit muodostavat kauniin kokonaisuuden. Kerroksellisuus myös suojaa puutarhan kasveja ja toisten kasvien läheisyys auttaa hyvän pienilmaston syntymisessä.
Kerroksellisuus sopii pieneenkin pihaan. Kasvia istutettaessa on huomioitava kuitenkin kasvin lopullinen koko. Pieneen pihaan voi valita puukerrokseen pikku puun esim. luumun tai koristeomenan.
Luumupuu
Kasvi tarvitsee viihtyäkseen sille tyypillisen kasvupaikan. Puiden läheisyyteen puolivarjoon pensaskerrokseen voi istuttaa vaikka syyskesällä kukkivan hortensian. Hortensia viihtyy puolivarjossa tuoreessa, multavassa maassa.
Mustilanhortensia
Maanpeittokasviksi hortensian ja luumun seuraan sopii kevätkaihonkukka pitämään rikkakasvit loitolla. Maanpeittokasvit kannattaa istuttaa tiheään, jotta alkuhoidossa pääsee helpommalla.
Kevätkaihonkukka
Ritarinkukka (amaryllis) Hippeastrum
Kun kukinta päättyy, katkaistaan kukkavanat. Lehdet jätetään tankkaamaan sipulia. Kevään ja kesän ajan lannoitetaan ja hoidetaan kuten viherkasvia – sisällä tai ulkona.
On tärkeää, että kasvi saa runsaasti valoa, jotta kasvi yhteyttää ja kerää voimaa sipuliin uutta kukintaa varten. Suoranaisesta paahteesta ritarinkukka ei kuitenkaan pidä.
Sipuli ei saa mädäntyä sateessa ja sisälläkin kastellaan niukahkosti kaatamatta vettä suoraan sipulin päälle.
Syyskuun tullen vähennetään kastelua ja lopetetaan sitten kokonaan. Lehtien annetaan kuivua ja sen jälkeen sipuli viedään viileään, pimeään, n. 10 asteeseen.
Noin kolmen kuukauden lepoajan jälkeen sipulissa on uutta vihreää näkyvissä – aloitetaan hoito. Sipuli istutetaan uuteen multaan, kastellaan kerran ja nostetaan valoisaan paikkaan.
Seuraavan kerran kastellaan, kun kukkanuppu on kunnolla näkyvissä. Tämänkin jälkeen kastellaan hyvin niukasti, jotta varret ja lehdet eivät veny liikaa.
Kukinnan ajoittaminen juuri jouluksi voi olla haasteellista mutta kokeilemisen arvoista se on.
Ensin haetaan ojanpientareelta suoria, ohuita ja pitkiä pajunoksia. Yhden kesän kasvaneet, notkeat oksat ovat parhaita.
Niistä tehdään kranssille tukeva pohja. Pienehkön kranssin pohja on halkaisijaltaan 12 cm.
Siistitään oksanpäät kukkasaksilla, joilla voi leikata sekä oksia että rautalankaa.
Pohjaa vahvistetan ohuella sidontarautalangalla.
Mitä vähemmän rautalankaa kranssin tekemiseen kuluu sen parempi.
Rahkasammal sopii hyvin havukranssin pohjalle. Se laitetaan paikoilleen kierroksella rautalankaa.
Kranssin voi tehdä myös suoraan pajupohjalle.
Kranssin päällystäminen sujuu jouhevasti, kun materiaalia on valmiiksi pätkittynä. Materiaalia kuluu uskomattoman paljon.
Havut kiepsautetaan kiinni kranssiin rautalangalla 3-5 havun nipuissa.
Kannattaa käyttää havuista pelkkiä kärkiosia – leikatut kohdat näkyvät ikävästi.
Ensin kiinnitetään nippu havuja sisäreunalle sitten ulkoreunalle ja lopuksi nippu pohjan päälle.
Tasamittaisista nipuista tulee tasaisin kranssi.
Lyhimmät oksaniput kannattaa käyttää kranssin sisäpuolella.
Lopuksi tehdään rautalangasta silmukka, josta kranssin voi ripustaa.
Koristeluun käyvät nauhat, kävyt, oksat, kuivatut kukat ja heinät. Luonnonmateriaaleja suosien.
Posliinihyasintti , Puschkinia scilloides
Sinililjoille sukua oleva posliinihyasintti sopii nurmialueille, pensaiden alustoille ja tuoremultaisiin kivikkoryhmiin. Kukinnasta voi nauttia huhti-toukokuussa. Posliinihyasinttia voi lisätä siemenistä heti niiden kypsyttyä tai sipuleista syksyllä. Kylväytyy siemenistä ympäristöönsä leviten hiljalleen kauniiksi matoksi.
Jouluruusu (Helleborus) on monivuotinen perenna joka ei ole ruusu ollenkaan vaan kuuluu leinikkikasveihin. Jouluruusun voi istuttaa keväällä maahan puoli varjoon esimerkiksi pensaiden tai puiden alle. Jouluruusu pitää tasaisesta kosteudesta, ravinteikkaasta, kuohkeasta ja hieman emäksisestä multamaasta.
Jouluruusu on talvenarka. Se kannattaakin talvella suojata lumella tai lumettoman pakkastalven tullen havuilla. Jouluruusu on myrkyllinen.
Eilen takapihallamme retkahti vanhasta männystä latvus. Kiintymyksen, komeuden ja turvallisuuden ristiriitatilanne päättyi. Osansa on ollut varmasti luonnonvoimilla; tuulella, lumikuormalla ja sattumalla. Kiintymyksemme vanhoihin puihin on suurta ja huoli vanhojen, huonokuntoisten puiden aiheuttamasta vaarasta iso. Onkin usein vaikeaa luopua oikeaan aikaan komeasta, kauniista puuvanhuksesta, joka on jo osin laho – ympäristölleen turvallisuusriski.
Järkevä ja turvallinen tapa olisikin ennakoida puun kasvua ja vähentää riskejä jo puun nuoruusvuosista lähtien oikeilla toimenpiteillä, jolloin ristiriitatilanteet vähenevät ja saamme tulevaisuudessa kauniita, suuria ja pitkäikäisiä puita – jatkuvuuden symboleja.
