Ei veljeksiä

Unkarinsinivuokko (Hepatica transsilvanica) helmikuun seitsemäntenätoista vuonna 2002. Talvi oli silloin vähäluminen.

Maaliskuulla kukinta oli kauneimmillaan.

Nyt on maaliskuu yhdeksän vuotta jälkeen kukinnan.

Nälkäinen rusakko on vieraillut puutarhassa.

Jokaisesta perheomenapuun haarasta on maistettu, mutta onneksi yhdenkään runkoa ei ole kaluttu ympäri. Haavat paranevat, mutta iso vaurio hidastaa puun kasvua.

Jääkaappissa odottaa muutama oksanpätkä toukokuuta, jolloin niistä tehdään suurimman vaurion yli silta, jota myöten ravinteet voivat kulkea. Onnistuu tai ei – aina pitää yrittää.

 

Vuokkojen sukua

Unkarinsinivuokko

Pihastudion varhaisin kukkija on unkarinsinivuokko, Hepatica transsylvanica. Joinain varhaisena keväänä ensimmäiset nuput ovat auenneet helmikuun lopulla, useimmiten maaliskuulla, mutta tänä keväänä puolen metrin kinos peittää vielä kasvustoa.

Unkarinsinivukko viihtyy varjoisassa, kosteassa, mutta ei märässä maassa. Luontainen kasvupaikka on kuten kotoisalla sinivuokolla ja hyvin viihtyessään unkarinvuokko leviääkin rönsyjen avulla laajaksi maata peittäväksi kasvustoksi.

Luonnonkasveja kohdellaan puutarhassa luonnonmukaisesti: niille annetaan kasvurauha, jota ei häiritä haravoinnilla.