Kasteinen polku

Tunturipoimulehti, Alchemilla alpina, on Tunturi-Lapissa luonnonvarainen ja harvinainen kasvi. Nykyisin sen taimia on saatavana puutarhaliikkeissä. Tunturipoimulehti istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, ravinteikkaaseen, mutta kuitenkin läpäisevään hiekkamultaan – omiaan siis kivikkotarhassa.

Poimulehtien tapaan myös tunturipoimulehden lehdykät ovat yön jälkeen kastehelmien reunustamat. Ennen vanhaan nestepisaroiden uskottiin auttavan moniin vaivoihin ja antavan ikuisen nuoruuden. Tieteelliinen nimi ’alchemilla’ tarkoittaa pientä alkemistia; alkemistit yrittivät muuttaa raudan kullaksi poimulehtien nesteen avulla.

Reunuspoimulehti, Alchemilla erythropoda. Reunuspoimulehti kasvattaa matalan ja tiheän lehtiruusukkeen ja sopii nimensä mukaisesti Kasteisen polun tai perennamaan reunalle.

Jättipoimulehti, Alchemilla mollis, on suurennettu painos niittyjen ja tienpientareiden tutusta piennarpoimulehdestä, Alchemilla acutiloba’.

Jättipoimulehti sopii erinomaisesti selkeän lehtimuotonsa ja vaatimattoman,vihertävän kukintonsa vuoksi rauhoittamaan monilajista perennaistutusta. Kun kukkavanat leikataan kukinnan jälkeen pois, kasvi säilyttää lehtiruusukkeen tiiviin muodon.

Tarha-adiantumi, Adiantum aleuticum, vaatii viihtyäkseen puolivarjoisan ja kostean kasvupaikan, sillä se ei siedä kasvualustan kuivumista.

Taponlehti, Asarum europeanum, peittää kasvupaikkansa niin, että sen läpi ei muilla ruohovartisilla kasveilla ole juurikaan mahdollisuutta tunkeutua – kasvi tunnetaan myös peittolehti- nimisenä. Taponlehti on ainavihanta varjoisten alueiden maanpeitekasvi. Se kukkii keväisin piilossa lehtiensä alla ja leviää paitsi maavarsiensa avulla, myös siemenistä: pieniä siementaimia ilmestyy kasvuston laitamille useiden metrienkin päähän.

Keltakielokki, Uvularia grandiflora, etualalla ja tarhavarjohiippa, Epimedium x rubrum, takana, ovat molemmat hyvin varjossa viihtyviä perennoja.

Tarhavarjohiippa, Epimedium x rubrum.

Kalliokielot, Polygonatum, ovat tyylikkäitä kasveja. Kalliokielon, samoin kuin kielon marjat, Convallaria majalis, ovat näyttävästi esillä – ja ne ovat erittäin myrkyllisiä.

Herkkää kauneutta

Kansalliskukallamme kielolla on lehdiltään vaaleraitainen muunnos (Convallaria majalis ’Albistriata’).

Purppurapikkusydämellä (Dicentra formosa) on valkokukkainen muunnos ’Alba’.

Kalliokielojakin kasvaa luonnossamme montaa sorttia. Kuvassa kalliokielo (Polygonatum odoratum) ja lehtokalliokielo (Polygonatum multiflorum).

Suopursu (Ledum palustre) kasvaa, kukkii ja tuoksuu Kuun puutarhassa kalliosyvänteessä, jonka pohjalla pysyy luonnostaan vettä. Aluskasvina on rahkasammal ja puutarhamyymälästä ostettu suomuurain (Rubus chamaemorus, lakka, hilla) sekä mesimarja (Rubus arcticus). Mesimarja antaa satoa vuosittain, mutta muurain ei ainuttakaan hillaa. Aikanaan istutetuista kahdesta puutarhalakan taimesta on toinen ilmeisestikin kuollut ja kukille ei ole pölyttäjää.