Puutarhuri lomalla

Terve!

Kesäloma on nyt pidetty. Aika oli antoisaa, tuli puuhasteltua kaikenlaista Savonlinnan mummonmökin metsäpalstan raivuusta vanhempien kotipihan pikku siistimisiin Mikkelissä. Toki paljon oli myös ihan vain rentoa oleilua, makkarangrillausta ja tikkupullien paistoa. Eräänä päivänä vanhempieni luona pälkähti päähäni eräs ajatus: mitä siitä seuraisi, jos muotoonleikkaisi terijoen salavan (Salix fragilis ’Bullata’)? Tavoitteena jonkin sortin geometrinen muoto – päädyin litteään kuutioon.

jpl1
Aloittelua. Huomatkaa lomalaisen letkeän rento asuste.
Muotoilu jatkuu...
Muotoilu jatkuu…

Muotopuiksi leikattuja salavia harvoin näkee. Kenties päällimmäisenä syynä on kasvin voimakas puumaisen aineksen kasvu: pienemmät muodot täyttyvät rungosta, eivätkä niinkään lehdistä.

Lisäsyynä voimakas kasvu ylipäänsä, joka nollaa nopeasti edellisvuoden leikkuutyön uuden kasvun puskiessa tarmokkaasti edellisvuoden oksantyngistä. Myöskään lehtien määrä ei uusissa versoissa huimaa lukuisuudellaan, joten leikkuutulos voi jäädä ohueksi.

jpl3
Välillä hieman suuntaakin on katseltava.
jpl4
Muoto alkaa jo näkyä.
jpl7
Päällisosa on aina haasteellinen – ei tahdo yltää ja lisäksi roskat putoilevat suoraan kasvin sisälle.
jpl9
Valmis! Mikä puu ei kuulu kuvassa joukkoon?

No, onpahan ainakin hupia! Se on lomalla monesti se tärkein asia. Jospa ensi vuonna tekisi kahdesta muusta kuvissa näkyvistä salavista sitten muita muotoja. On vain vaikea saada terijoen salavasta esille teräviä kulmia harvalehtisyydestä johtuen. Mutta: ensi vuonna sitten. Vaikkapa kartio… Tai ympyräpohjainen lieriö? Pallo? Hmm…

Puun leikkaamisen taito

nuori pihlaja

Pihlaja monine lajikkeineen on suosittu pihapuu. Hoidettuna kuvan puullakin olisi mahdollisuus kehittyä kauniiksi ja kestäväksi – tarvitaan kasvua ohjaavaa leikkausta.

Tohtori Alex Shigo, biologi ja kasvipatologi, tutki työkseen puita ja monet aikaisemmin oikeina pidetyt leikkausmenetelmät osoittautuivat luuloiksi, jopa puita vahingoittaviksi toimiksi.

Puita pitää leikata – puiden leikkaajan tulee kuitenkin aina tietää, mitä on tekemässä ja miksi.

Puu kasvaa ja juurtuu vihreän latvuksen auringosta yhteyttämällä energialla: kaikki leikkaukset, jotka vähentävät oksa- lehti- tai neulasmassaa, vähentävät kasvun voimaa.
Istutuksen yhteydessä taimesta voi leikata vioittuneet ja kuolleet versot, mutta varsinaiset kasvua ohjaavat leikkaukset aloitetaan parin kasvukauden kuluttua, juurtumisvaiheen jälkeen.
Kuvan puussa on pari alimmaista oksaa, jotka kasvavat samalla tasolla rungossa, ottavat ensimmäisinä käyttöönsä juuriin varastoitunutta energiaa ja kurottautuvat latvuksen rinnalle valoon; on loogista, että näiden oksien kasvuenergiaa vähennetään leikkaamalla, koska muutoin ne voimallaan näivettävät vähitellen latvuksen kasvua.

Suunnitelma on poistaa alimmat oksat kokonaan – ei kuitenkaan samanaikaisesti. Puu on nuori ja poistettavat oksat läpimitaltaan alle viisi senttimetriä, voimakkaampi oksista poistetaan ensin: leikkaus tehdään oikein ja niin, että oksankaulus jää runkoon. Toista oksaa lyhennetään jolloin oksaan ei jää kaikkein voimakkaimmin kasvavaa kärkisilmua ja verson pituuskasvu tyrehtyy. Latvus voimistuu ja puulla on puhtia parantaa nopeasti syntyneet leikkaushaavat. Typistetty oksa poistetaan seuraavan kasvukauden jälkeen.

oksankaulus

Kuoriharjanne ja oksankaulus

”iloa elävästä puusta itsestään”

Quercus robur

”Valmistautuessaan seuraamaan häntä Frodo laski kätensä puunrungolle tikkaiden viereen; eikä hän koskaan ollut kokenut puun kuoren pintaa ja tuntoa ja sen alla asuvaa elämää niin äkkiä ja niin selvästi. Hän tunsi iloa puusta ja sen tunnusta; ei niin kuin metsänhoitaja tai puuseppä; tämä oli iloa elävästä puusta itsestään.”
J.R.R. Tolkien, Taru sormusten herrasta

Puiden hoito ja varsinkin leikkaukset vaativat perehtymistä ja kykyä ennakoida puun tulevaa kasvua.

mongolianvaahtera joulukuussa

Mongolianvaahtera (Acer tataricum sp. ginnala) – vanhassa puussa ominainen kasvutapa ja luonne ovat selvästi näkyvissä.

Ympäristömme istutetut puut tarvitsevat osaavaa huolenpitoa itävistä siemenistä, juurtuvista pistokkaista aina puuvanhuksiksi asti.

Puun istuttajan on tarkasteltava taimen juuripaakkua ja rungon tyveä: taimen juuret ovat joutuneet ahtaalle pienessä kasvatusruukussa ja kiertävät usein kehää – joskus juuret ovat vääntyneet niin, että niiden kärjet pilkistelevät ruukun pinnassa.

Istutusoppaissa neuvotaan istuttamaan taimet varovasti juuripaakkua rikkomatta ja niin on hyvä, jos taimi on myös juuristoltaan ensiluokkainen. Pitkästä kokemuksesta tiedän, että useimmiten juuristoa on istutuksen yhteydessä hoidettava; kiertyneet juuret avataan – jos tyven ympäri kiertyy ns. kuristusjuuri, se katkaistaan, koska paksuutta kasvaessaan se haittaa puun kasvua.

Taimi istutetaan sille varattuun, valmistettuun ja tiivistettyyn kasvualustaan siten, että juuret tulevat mahdollisimman luonnolliseen asentoon ja puun juurenniska on aivan maan pinnan rajassa – kuten puut luonnossakin.

Istutettu puu tuetaan niin hyvin, että puun tyvi ja juuristo pysyvät vakaasti liikkumatta, latvus sen sijaan saa taipua tuulen mukaan.

Niin ja rungonsuojat pannaan paikoilleen heti istutuksen yhteydessä – muutoin urbaanisoitunut rusakko voi nautiskella taimesta jo seuraavana yönä.

Puu ja puuskainen tuuli

Miksi puut pelottavat?

On miltei mahdotonta kuvitella viihtyisää asuinympäristöä ilman puita. Talvella lehtipuiden oksat kimaltavat huurteisina ja havupuut ovat upeita lumisine oksineen. Kesällä on virkistävää pysähtyä istumaan turvallisen pihapuun leppeään varjoon. Puut antavat näkösuojaa ja vaimentavat tuulen voimaa. Pihapiirin vanhat, ylväät puut ovat hyväksi ympäristölleen ja niiden toivotaan elävän pitkään – vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja.

Sitten kerran puuskainen ja myrskyisä tuuli tarttuu puuhun ja sen kaikkein vahvin oksa repeytyy irti rungosta ja retkottaa nyt tiellä. Suojaava puu onkin muuttunut huomaamattamme vaaralliseksi. Hyvällä onnella henkilö- tai omaisuusvahinkoa ei sattunut, mutta puu on menettänyt arvonsa ja se pitää poistaa.

Voi yhden kerran, miksi? 

Urbaaneilta puilta puuttuu luonnollinen kilpailu; puut kasvavat vapaasti hyvin suuriksi ja leveiksi. Varsinkin puiden pitkiksi sivuille suuntautuneet oksat voivat repeytyä jopa omasta painostaan. Satoa kantaville hedelmäpuille niin käy miltei vääjäämättä, jos puun kasvua ei ole aikanaan ohjattu leikkauksin.

Puiden epäsuhtaisen kasvun syy voi olla myös juuristossa, joka on kehittynyt olosuhteiden pakosta toispuoleiseksi. On mahdollista, että puuntaimi on istutettu liian syvään, jolloin juuristo kärsii hapen puutteesta ja puun kasvu on vaivaista.

Kun puusta poistetaan liian iso ja paksu oksa, syntyy haava, jota puun oma puolustusmekanismi ei kykene parantamaan. Lahottajasienet iskevät ja puusta tulee arvaamaton turvallisuusriski.

Vanhojen puiden hoito on pääosin turvallisuuden arviointia. Tosin väärin hoidettu, kolhittu ja vaurioitettu nuorikin puu voi olla vaarallinen.

Paras tapa selvittää tämä on teettää kuntokartoitus puunhoidon ammattilaisella, joka arvioi tarvittavat toimenpiteet ja niiden kiireellisyyden. Muurahaisten ilmaantuminen puun rungolle voi olla merkki lahosta ja kaarnaton kohta oire sienitaudista.

Nuorena vitsa leikattava

Rakenneleikkausten tarkoituksena on poistaa puulta jo nuoruusiässä mahdolliset rakenneviat ja kasvuhäiriöt.

Ensimmäinen kasvua ohjaava leikkaus on hyvä tehdä istutuksesta parin vuoden kuluttua. Heikkojen, helposti repeävien oksaliitosten, kilpalatvojen ja kulkuväylille tulevien isojen sivuoksien muodostuminen voidaan leikkauksilla ennakoida ja välttää. Kun leikkaukset tehdään ajoissa, leikkaushaavoista tulee pieniä ja nopeammin parantuvia. Lahottajille, sienille ja tuholaisille otollista haavapintaa on vähemmän.

Puiden nuoruusiän rakenneleikkaukset kannattaa antaa ammattilaisen tehtäväksi, jolloin puusta saadaan kaunisrakenteinen, terve ja turvallinen. Nuoret puut tarvitsevat rakennetussa ympäristössä leikkausta kahden- kolmen vuoden välein. Varttuneemmille yli kymmenen vuotiaille puille tehdään hoitoleikkauksia noin viiden vuoden välein puulajista riippuen.

Nuoren puun leikkaukset ovat pieniä ja nopeita, jolloin säästetään myös selvää rahaa. Täysikasvuisenakin nuorena hoidettu puu selviää vähäisillä toimenpiteillä ja sopii sille varattuun tilaan. Puut säilyvät kaupunkiympäristössä kauniina, elinvoimaisina ja kehityskelpoisina aina puuvanhuksiksi asti.

Vanhojen puiden säilyttämiseen tulisi pyrkiä mahdollisimman pitkään. Vanhat puut lisäävät biologista monimuotoisuutta ja ovat esteettisesti tärkeitä. Puiden elinikää voidaan pidentää jopa kymmenillä vuosilla latvustuennoilla ja latvusta keventävillä leikkauksilla.

Oikeaan aikaan, oikeasta kohdasta – niin puita ei tarvitse pelätä 

Useimmille puille varhaiskevät helmi-, maalis- ja huhtikuu on hyvä leikkaus ajankohta. Puita ei leikata keväällä lehtien puhkeamisen aikaan eikä kiivaimman kasvun aikaan ennen juhannusta. Syysleikkausta puiden tuleentumisen ja lehtienlähdönaikaan tulee pääsääntöisesti välttää. Lehdettömien puiden oksat erottuvat hyvin ja leikkaushaavat paranevat paremmin kuin syksyllä. Nyt on siis oikea aika ryhtyä toimeen puiden ja pensaiden leikkaamiseksi ennen silmujen puhkeamista.

                      Taru Sipilä

                      Anne Hanhiniemi