Puun leikkaamisen taito

nuori pihlaja

Pihlaja monine lajikkeineen on suosittu pihapuu. Hoidettuna kuvan puullakin olisi mahdollisuus kehittyä kauniiksi ja kestäväksi – tarvitaan kasvua ohjaavaa leikkausta.

Tohtori Alex Shigo, biologi ja kasvipatologi, tutki työkseen puita ja monet aikaisemmin oikeina pidetyt leikkausmenetelmät osoittautuivat luuloiksi, jopa puita vahingoittaviksi toimiksi.

Puita pitää leikata – puiden leikkaajan tulee kuitenkin aina tietää, mitä on tekemässä ja miksi.

Puu kasvaa ja juurtuu vihreän latvuksen auringosta yhteyttämällä energialla: kaikki leikkaukset, jotka vähentävät oksa- lehti- tai neulasmassaa, vähentävät kasvun voimaa.
Istutuksen yhteydessä taimesta voi leikata vioittuneet ja kuolleet versot, mutta varsinaiset kasvua ohjaavat leikkaukset aloitetaan parin kasvukauden kuluttua, juurtumisvaiheen jälkeen.
Kuvan puussa on pari alimmaista oksaa, jotka kasvavat samalla tasolla rungossa, ottavat ensimmäisinä käyttöönsä juuriin varastoitunutta energiaa ja kurottautuvat latvuksen rinnalle valoon; on loogista, että näiden oksien kasvuenergiaa vähennetään leikkaamalla, koska muutoin ne voimallaan näivettävät vähitellen latvuksen kasvua.

Suunnitelma on poistaa alimmat oksat kokonaan – ei kuitenkaan samanaikaisesti. Puu on nuori ja poistettavat oksat läpimitaltaan alle viisi senttimetriä, voimakkaampi oksista poistetaan ensin: leikkaus tehdään oikein ja niin, että oksankaulus jää runkoon. Toista oksaa lyhennetään jolloin oksaan ei jää kaikkein voimakkaimmin kasvavaa kärkisilmua ja verson pituuskasvu tyrehtyy. Latvus voimistuu ja puulla on puhtia parantaa nopeasti syntyneet leikkaushaavat. Typistetty oksa poistetaan seuraavan kasvukauden jälkeen.

oksankaulus

Kuoriharjanne ja oksankaulus

Karvahattu lentää läpi omenapuun

Omenapuun latvuksen pitäisi olla niin ilmava, että karvahatun voi heittää sen läpi – niin sanoo kansanviisaus. Nuorta omenapuuta on aikaisemmin leikattu tietämättä tarkemmin, mitä leikkaamisella tavoitellaan.

Puuta harvennetaan lyhentämällä pitkiksi ja korkealle kasvaneita oksia. Isot oksat katkaistaan kolmessa vaiheessa. Lopullisen leikkauskohdan ulkopuolelta oksaa sahataan ensiksi miltei puoleen väliin.

Oksa katkaistaan sahaamalla hieman alasahauksen yläpuolelta; alasahaus estää oksan ja kuoren repeämisen ja näin puuhun jätettävän osan vahingoittumisen.

Tynkä poistetaan kolmannella, huolellisella sahauksella.

Leikkaustyö etenee suunnitellusti: latvusta harvennetaan poistamalla sisään päin ja ristiin kasvavat  oksat. Pitkät oksat lyhennetään, jotta puun latvus pysyisi kohtuullisella korkeudella.

Kasvamaan jäävien oksien kärjestä versoo yleensä vain kolme ylintä silmua.  Tieto on hyödyllinen: kun oksa lyhennetään, sen päähän kasvaa muutama uusi verso, joista kärkisilmu kasvaa voimakkaimmin ja siksi sen kasvusuunta on merkityksellinen – jos oksa jätetään leikkamatta, uudet versot eli tulevat oksat kasvavat usein turhan korkealle.

Nuoren omenapuun kasvua on syytä ohjata leikkaamalla vuosittain. Karvahattu mielessä.