”iloa elävästä puusta itsestään”

Quercus robur

”Valmistautuessaan seuraamaan häntä Frodo laski kätensä puunrungolle tikkaiden viereen; eikä hän koskaan ollut kokenut puun kuoren pintaa ja tuntoa ja sen alla asuvaa elämää niin äkkiä ja niin selvästi. Hän tunsi iloa puusta ja sen tunnusta; ei niin kuin metsänhoitaja tai puuseppä; tämä oli iloa elävästä puusta itsestään.”
J.R.R. Tolkien, Taru sormusten herrasta

Puiden hoito ja varsinkin leikkaukset vaativat perehtymistä ja kykyä ennakoida puun tulevaa kasvua.

mongolianvaahtera joulukuussa

Mongolianvaahtera (Acer tataricum sp. ginnala) – vanhassa puussa ominainen kasvutapa ja luonne ovat selvästi näkyvissä.

Ympäristömme istutetut puut tarvitsevat osaavaa huolenpitoa itävistä siemenistä, juurtuvista pistokkaista aina puuvanhuksiksi asti.

Puun istuttajan on tarkasteltava taimen juuripaakkua ja rungon tyveä: taimen juuret ovat joutuneet ahtaalle pienessä kasvatusruukussa ja kiertävät usein kehää – joskus juuret ovat vääntyneet niin, että niiden kärjet pilkistelevät ruukun pinnassa.

Istutusoppaissa neuvotaan istuttamaan taimet varovasti juuripaakkua rikkomatta ja niin on hyvä, jos taimi on myös juuristoltaan ensiluokkainen. Pitkästä kokemuksesta tiedän, että useimmiten juuristoa on istutuksen yhteydessä hoidettava; kiertyneet juuret avataan – jos tyven ympäri kiertyy ns. kuristusjuuri, se katkaistaan, koska paksuutta kasvaessaan se haittaa puun kasvua.

Taimi istutetaan sille varattuun, valmistettuun ja tiivistettyyn kasvualustaan siten, että juuret tulevat mahdollisimman luonnolliseen asentoon ja puun juurenniska on aivan maan pinnan rajassa – kuten puut luonnossakin.

Istutettu puu tuetaan niin hyvin, että puun tyvi ja juuristo pysyvät vakaasti liikkumatta, latvus sen sijaan saa taipua tuulen mukaan.

Niin ja rungonsuojat pannaan paikoilleen heti istutuksen yhteydessä – muutoin urbaanisoitunut rusakko voi nautiskella taimesta jo seuraavana yönä.

Facebookgoogle_pluspinterestlinkedin

Jätä kommentti