Puun leikkaamisen taito

nuori pihlaja

Pihlaja monine lajikkeineen on suosittu pihapuu. Hoidettuna kuvan puullakin olisi mahdollisuus kehittyä kauniiksi ja kestäväksi – tarvitaan kasvua ohjaavaa leikkausta.

Tohtori Alex Shigo, biologi ja kasvipatologi, tutki työkseen puita ja monet aikaisemmin oikeina pidetyt leikkausmenetelmät osoittautuivat luuloiksi, jopa puita vahingoittaviksi toimiksi.

Puita pitää leikata – puiden leikkaajan tulee kuitenkin aina tietää, mitä on tekemässä ja miksi.

Puu kasvaa ja juurtuu vihreän latvuksen auringosta yhteyttämällä energialla: kaikki leikkaukset, jotka vähentävät oksa- lehti- tai neulasmassaa, vähentävät kasvun voimaa.
Istutuksen yhteydessä taimesta voi leikata vioittuneet ja kuolleet versot, mutta varsinaiset kasvua ohjaavat leikkaukset aloitetaan parin kasvukauden kuluttua, juurtumisvaiheen jälkeen.
Kuvan puussa on pari alimmaista oksaa, jotka kasvavat samalla tasolla rungossa, ottavat ensimmäisinä käyttöönsä juuriin varastoitunutta energiaa ja kurottautuvat latvuksen rinnalle valoon; on loogista, että näiden oksien kasvuenergiaa vähennetään leikkaamalla, koska muutoin ne voimallaan näivettävät vähitellen latvuksen kasvua.

Suunnitelma on poistaa alimmat oksat kokonaan – ei kuitenkaan samanaikaisesti. Puu on nuori ja poistettavat oksat läpimitaltaan alle viisi senttimetriä, voimakkaampi oksista poistetaan ensin: leikkaus tehdään oikein ja niin, että oksankaulus jää runkoon. Toista oksaa lyhennetään jolloin oksaan ei jää kaikkein voimakkaimmin kasvavaa kärkisilmua ja verson pituuskasvu tyrehtyy. Latvus voimistuu ja puulla on puhtia parantaa nopeasti syntyneet leikkaushaavat. Typistetty oksa poistetaan seuraavan kasvukauden jälkeen.

oksankaulus

Kuoriharjanne ja oksankaulus

Perheomenapuun leikkaaminen

Omenapuun runkoon on vartettu kolmea eri lajiketta olevaa oksaa. Lajikkeiden kasvun voimakkuudessa on eroja.

Kuvassa vasemmanpuoleisen lajikkeen perusoksa on selvästi toisia paksumpi – ilman rakennetta ohjaavaa leikkausta hillittykasvuisemmille lajikkeille ei riitä kasvutilaa ja ne heikkenevät edelleen.

Oksien liitoskohdan rakenne on muodostumassa huonoksi.

 

Oksankaulus, joka on selvästi rungon puolella näkyvä paksunnos, sisältää puun omat haavan parantamiseen tarvittavat mekanismit. 

Oikea leikkauskohta on juuri oksankauluksen ulkopuolelta niin, että kaulus jää puuhun, mutta poistettavasta oksasta ei jää tynkää puuhun.

Kuvassa näkyy myös kuoriharjanne, joka on oksan ja rungon liittymiskohta.

Tarkempi kuvaus artikkelissa Puiden hoito- ’Tiedä, mitä olet tekemässä’.

Nuori perheomenapuu on leikattu niin, että voimakkainta perusoksaa on typistetty ja harvennettu eniten.

Rakenneleikkauksen tavoite on turvata kaikille kolmelle lajikkeelle tasapuolisesti kasvutilaa.

Koko puun kasvua ohjataan siten, että oksaliittymät ovat avoimia ja puun muoto sopusuhtainen ja ilmava.