Puun leikkaamisen taito

nuori pihlaja

Pihlaja monine lajikkeineen on suosittu pihapuu. Hoidettuna kuvan puullakin olisi mahdollisuus kehittyä kauniiksi ja kestäväksi – tarvitaan kasvua ohjaavaa leikkausta.

Tohtori Alex Shigo, biologi ja kasvipatologi, tutki työkseen puita ja monet aikaisemmin oikeina pidetyt leikkausmenetelmät osoittautuivat luuloiksi, jopa puita vahingoittaviksi toimiksi.

Puita pitää leikata – puiden leikkaajan tulee kuitenkin aina tietää, mitä on tekemässä ja miksi.

Puu kasvaa ja juurtuu vihreän latvuksen auringosta yhteyttämällä energialla: kaikki leikkaukset, jotka vähentävät oksa- lehti- tai neulasmassaa, vähentävät kasvun voimaa.
Istutuksen yhteydessä taimesta voi leikata vioittuneet ja kuolleet versot, mutta varsinaiset kasvua ohjaavat leikkaukset aloitetaan parin kasvukauden kuluttua, juurtumisvaiheen jälkeen.
Kuvan puussa on pari alimmaista oksaa, jotka kasvavat samalla tasolla rungossa, ottavat ensimmäisinä käyttöönsä juuriin varastoitunutta energiaa ja kurottautuvat latvuksen rinnalle valoon; on loogista, että näiden oksien kasvuenergiaa vähennetään leikkaamalla, koska muutoin ne voimallaan näivettävät vähitellen latvuksen kasvua.

Suunnitelma on poistaa alimmat oksat kokonaan – ei kuitenkaan samanaikaisesti. Puu on nuori ja poistettavat oksat läpimitaltaan alle viisi senttimetriä, voimakkaampi oksista poistetaan ensin: leikkaus tehdään oikein ja niin, että oksankaulus jää runkoon. Toista oksaa lyhennetään jolloin oksaan ei jää kaikkein voimakkaimmin kasvavaa kärkisilmua ja verson pituuskasvu tyrehtyy. Latvus voimistuu ja puulla on puhtia parantaa nopeasti syntyneet leikkaushaavat. Typistetty oksa poistetaan seuraavan kasvukauden jälkeen.

oksankaulus

Kuoriharjanne ja oksankaulus

Facebookgoogle_pluspinterestlinkedin

Jätä kommentti