Tuikitavallinen aitaorapihlaja (Crataegus grayana) tarkemmin katsottuna kuuluukin ruusujen heimoon.
Hurmehappomarja (Berberis x ottawensis ’Superba’).
Mitä tarkemmin katsottuna?
Kainaloiden pesu
Ensin pitää varmistaa, että vesi on sopivan lämpöistä.
Aloitetaan pesu tomerasti edestä…
… ja jatketaan ponnekkaasti takaa.
Puhtoinen poika, mustarastas.
Puutarhassa pienikin vesilammikko on iso ilo linnuille – näin voi päätellä vilkkaasti vaihtuvista kylpyvuoroista Kuun puutarhan lammella. Lampi on tehty käyttämällä hyväksi kallion luonnollisia muotoja ja täydentämällä sitä luonnonkiviladonnalla. Suihkulähdepumpun avulla vettä kierrätetään putouksena kallion kupeelta takaisin lampeen.
Claire de Lune
Kuun puutarhassa kasvit ovat valoisia, kuun keltaisia, valkoisia.
Pioni ’Claire de Lune’ on kukkiessaan puutarhan kuningatar. Kukka on harvinainen pionin ja kaukasianpionin risteytys. Kasvi on kookas 60-100 cm korkea ja tanakkavartinen.
Herääminen.
Päivänpaisteessa.
Iltasella.
Muodon hallintaa
Puutarhataiteen seura ry järjesti 1.6.2010 asiantuntijaseminaarin aiheesta:
Puutarhataiteen ja arkkitehtuurin puut, muotoleikkauksen funktioista ja menetelmistä
Aihe on niin mielenkiintoinen, että kaikkien kiireiden keskellä me Entti Oy:n pihasuunnittelijat Taru Sipilä ja Anne Hanhiniemi, matkustimme Helsinkiin kuulemaan aiheesta puutarhataiteen historian ja kulttuurihistorian näkökulmasta sekä muotoleikkauksen perinteistä, periaatteista ja menetelmistä.
Professori Kazuo Makioka ja tulkki Hiroko Kivirinta kertoivat japanilaisen puutarhataiteen satojen vuosien leikkausperinteestä.
Professori Maunu Häyrynen kertoi puiden muodon hallinnasta Suomessa ja Arne Mattson leikkaamisen perinteestä ja nykykäytännöstä Malmön kaupungissa.
Keskieuroopan tyylipuutarhoissa topiarian eli muotoleikkauksen avulla kasvit pidettiin geometrisissä muodoissaan – toisinaan kasveista luotiin erilaisia hahmoja, usein eläimiä.
Suomessa ehkä tavallisimmat muotoleikkaukset ovat kuusi- ja orapihlaja-aidan jokavuotiset trimmaukset.
Muotoleikkaus sopii vielä nykyäänkin hyvin leikkausta sietäville kasveille, mm. marjakuusille ja tuijille silloin, kun niiden avulla halutaan korostaa vaikkapa rakennuksen arkkitehtonisia muotoja. Sen sijaan suurien puiden soisi kasvavan luontonsa mukaisesti; tosin rakennetta ohjaavia nuoruusajan leikkauksia nekin tarvitsevat.
Seminaari pidettiin Helsingin yliopistomuseon Arppeanumin arvokkaassa auditoriossa – sillä välin, kun istuimme päivän museaalisilla puisilla penkeillä, kaukaasianpioni oli avannut ensimmäisen kukkansa.
Herkkää kauneutta
Kansalliskukallamme kielolla on lehdiltään vaaleraitainen muunnos (Convallaria majalis ’Albistriata’).
Purppurapikkusydämellä (Dicentra formosa) on valkokukkainen muunnos ’Alba’.
Kalliokielojakin kasvaa luonnossamme montaa sorttia. Kuvassa kalliokielo (Polygonatum odoratum) ja lehtokalliokielo (Polygonatum multiflorum).
Suopursu (Ledum palustre) kasvaa, kukkii ja tuoksuu Kuun puutarhassa kalliosyvänteessä, jonka pohjalla pysyy luonnostaan vettä. Aluskasvina on rahkasammal ja puutarhamyymälästä ostettu suomuurain (Rubus chamaemorus, lakka, hilla) sekä mesimarja (Rubus arcticus). Mesimarja antaa satoa vuosittain, mutta muurain ei ainuttakaan hillaa. Aikanaan istutetuista kahdesta puutarhalakan taimesta on toinen ilmeisestikin kuollut ja kukille ei ole pölyttäjää.
Viikon nopein nousija
Kilpiangervo (Astilboides tabularis) on komea kasvi, jonka pyöreät lehdet voivat kasvaa läpimitaltaan puolimetrisiksi. Kilpiangervo kasvaa Pihastudion ’Kuun puutarhassa’, veden partaalla; kasvupaikka on puolivarjoisa, kasvualusta vettä pidättävä, mutta ei märkä. Kilpiangervolle annetaan tujaus kompostimultaa vuosittain.
Kilpiangervon kerrannaistertuissa sijaitsevat kellanvalkoiset kukat avautuvat kesä-heinäkuussa.
Silkkipionin (Paeonia wittmanniana) nuput ovat avautuneet.
Anemonien sukukokous ja kuokkavieraat
Arovuokko (Anemone sylvestris) on helppohoitoinen ja helposti siemenistä leviävä perenna. Se viihtyy hyvin puolivarjoisilla ja kosteahkoilla kasvupaikoilla samoin kuin kotoinen valkovuokkokin. Arovuokko kukkii touko-kesäkuussa; sen kukka on 3-5 cm leveä. Toisin kuin serkuillaan, arovuokon kiiltäväpintaiset lehdet säilyvät pitkään kukinnan jälkeen.
Hämyvuokko on valkovuokon (Anemone nemorosa) sinertäväkukkainen muunnos. Kukkavanat ja lehtiruodit ovat tumman purppuranpunaiset. Valkovuokon tapaan lehdet kuihtuvat melko pian kukinnan jälkeen – kuitenkin seuraavana vuonna maasta nouseva lehtimatto on sopivissa olosuhteissa levinnyt entistä kookkaammaksi.
Keltavuokko (Anemone ranunculoides) kukkii valkovuokon kanssa samaan aikaan ja on kasvutavaltaan muutoinkin samankaltainen.
Balkaninvuokkoja (Anemone blanda) on montaa väriä: sininen, valkoinen ja vaaleanpunainen, joista sininen tuntuu olevan kestävin – valkoinen ja vaaleanpunainen ovat hävinneet puutarhasta. Balkaninvuokon pieniä juurimukuloita myydään puutarhamyymälöissä syksyisin.
Unkarinsinivuokko (Hepatica transsilvanica) kukkii kaikkein ensimmäisenä, usein jo maaliskuulla. Unkarinsinivuokko lisääntyy valkovuokon tapaan myös kasvullisesti.
Lehtosinivuokko (Hepatica nobilis) viihtyy myös puutarhassa kun valitaan luonnonoloja vastaava kasvupaikka.
Raisa Tyrni ja pölyttäjäpoika Rudolf
’Olen tyrnimarja ’Raisa’ . Kevät virtaa jo suonissani.
Heilani nimi on ’Rudolf’.’
’Olen kova poika pölyttelemään niin parin metrin lähituntumassa kasvavat Raisan, Tytin kuin Terhinkin- jos satun hyvälle tuulelle.’
Tyrni (Hippophae rhamnoides) on kaksikotinen kasvi: hede- ja emikukat muodostuvat eri yksilöihin. Tyrni kannattaa istuttaa puutarhassakin tuulen puolelle, sillä siitepöly kulkeutuu tuulen mukana hedekukasta emikukkaan. Tyrnin taimet myydään nykyisin kolmen yksilön erissä, joissa on kaksi emi- ja yksi hedeyksilöä.
Iloisen oranssi tyrnin marja on luonnon vitamiinilahja terveydellemme.
Neiti Kevään kepeät askeleet
Jouluruusun (Helleborus) ensimmäinen nuppu on avautunut – sama, joka paljastui lumen alta toisena päivänä huhtikuuta.
Silkkipionin (Paeonia wittmanniana) nuppu on jo näkyvissä lehtisupun keskellä.
Lamosalali (Gaultheria procumbens) on alkanut kasvattaa punaisia marjojaan suuremmiksi.
Kylmänkukkia kankareille
Tarhakylmänkukalla (Pulsatilla vulgaris) on kaunis metsänserkku, valkea kangasvuokko (Pulsatilla vernalis). Kangasvuokko kasvaa luonnossa kangasmetsissä, valoisilla kankareilla. Karvapeitteinen nuppu nousee maasta ja kehittyy kukkaan kevään aikaisesta kylmästä huolimatta.
Tarhakylmänkukatkin sopivat puutarhassa aurinkoiseen, rinteiseen kasvupaikkaan, vaikkapa kivikkoon katajien ja vuorimäntyjen seuraan.
Katso luontoa.