Puutarhablogi kaikille - pihaunelmia, kasvitietoa ja puutarhanhoitoa!

Pitsiä

Hortensioiden kukat ovat kuin pitsiä, syreenihortensialla tiuhaan virkattua, uusilla lajikkeilla kuten mustialan- ja kuutamohortensioilla keveämmin nyplättyä.

Syreenihortensiat kukkivat runsaasti, kun niiden kukkineet versot lyhennetään keväisin vain parin silmuparin pituiseksi aikaisemmasta haarottumiskohdasta, mustialanhortensia ja kuutamohortensia kukkivat hyvin leikkaamattominakin ja kasvavat reilun puolentoistametrin korkuisiksi. Kaikki hortensiat pitävät hapahkosta ja kosteutta pidättävästä mullasta, komposti on lannoitteeksi erinomaista samoin kuin alppiruusuille kehitetty ravinne.

Mustialanhortensian ensimmäiset laitakukat ovat auenneet heinäkuun lopulla.

Vanhaa pitsiä. Syreenihortensia, Hydrangea paniculata ’Early Sensation’, avaa kukintonsa kermanvaaleina, mutta pian ne saavat vanhan roosan sävyn.

Erikoisella tavalla viehättävä on myös lajike ’Limelight’. Sen vihreänä avautuvat kukinnot vaalenevat limen värisiksi.

Muistan kesän.

Lumottu prinssi?

Pitäisikö yrittää?

Kuumuutta ja kuivuutta on kestänyt yhtäjaksoisesti jo kolme viikkoa.

Japaninhappomarja (Berberis thunbergii ’Admiration’) kestää kuivuutta kohtalaisen hyvin.

Myös saman sukuinen Berberis thunbergii ’Tiny Tim’ sopii hyvin kivikkoryhmään.

Keltaisena hohtava pensas on Berberis thunbergii ’Aurea’. Keväällä puhkeavat vaalean vihreät lehdet muuttuvat kesäksi keltaisiksi.

Etualalla vasemmalla kukkiva kangasajuruoho (Thymus serphyllum) ja oikealla sitruuna-ajuruoho (Thymus citriodorus ’Bertram Anderson’). Ajuruohot ovat erinomaisia karujen ja kuivien paikkojen maanpeitekasveja.

Virkistävän veden tykönä

Kuuntele veden ääntä ja pysähdyt hetkeen –

siinä hetkessä mieli virkistyy.

Siperiankurjenmiekka (iris sibirica).

Morsiusharso (gypsophila paniculata), yksinkertaisen kaunis hattara.

Mätäsharso (gypsophila repens) viihtyy erinomaisesti aurinkoisella kasvupaikalla ja selviää hyvin pitkistäkin sateettomista kausista.

Viattomuuden väri

Mielikuvissa viattomuudella on väri – ja siihen väriin on pukeutunut valeunikko.

Tarhavaleunikko (Meconopsis x sheldonii) viihtyy puutarhan suojaisella, puolivarjoisella puolella; se kasvaa mielellään kohopenkissä tai karkealla soralla salaojitetulla kasvualustalla, joka on hapahko ja kosteutta pidättävä. Keväisin on hyvä lisätä mullan pintaan lehtikompostia.

Kirjosilkin hohtoa ja keräilyn vimmaa

Ensin on yksi, sitten toinen, erilainen – ja enää en voikaan kulkea taimimyymälässä tarkastamatta, etteikö löytyisi taas  tutusta kasvista jotain uutta muunnosta.

Uusi tulokas istutetaan entisten seuraan. Ennen pitkää alkaa uudelleen järjestely, koska uusi sävy rikkoo aiemman värien harmonian.

Syntyy uusia, upeita väriyhdistelmiä – mutta mihin sijoittaisin ne vanhat jo komeaksi kasvaneet vaan värisävyltään sopimattomat?