Anne Hanhiniemi 
Ensin on yksi, sitten toinen, erilainen – ja enää en voikaan kulkea taimimyymälässä tarkastamatta, etteikö löytyisi taas tutusta kasvista jotain uutta muunnosta.
Uusi tulokas istutetaan entisten seuraan. Ennen pitkää alkaa uudelleen järjestely, koska uusi sävy rikkoo aiemman värien harmonian.
Syntyy uusia, upeita väriyhdistelmiä – mutta mihin sijoittaisin ne vanhat jo komeaksi kasvaneet vaan värisävyltään sopimattomat?
Roosaa odotusta.
Vanha talo Alastarolla ja sen pihalla kasvava siperiankurjenmiekka (Iris sibirica), hennon vaalea kuin juhannusyö.
Tuikitavallinen aitaorapihlaja (Crataegus grayana) tarkemmin katsottuna kuuluukin ruusujen heimoon.
Hurmehappomarja (Berberis x ottawensis ’Superba’).
Mitä tarkemmin katsottuna?
Ensin pitää varmistaa, että vesi on sopivan lämpöistä.
Aloitetaan pesu tomerasti edestä…
… ja jatketaan ponnekkaasti takaa.
Puhtoinen poika, mustarastas.
Puutarhassa pienikin vesilammikko on iso ilo linnuille – näin voi päätellä vilkkaasti vaihtuvista kylpyvuoroista Kuun puutarhan lammella. Lampi on tehty käyttämällä hyväksi kallion luonnollisia muotoja ja täydentämällä sitä luonnonkiviladonnalla. Suihkulähdepumpun avulla vettä kierrätetään putouksena kallion kupeelta takaisin lampeen.
Kuun puutarhassa kasvit ovat valoisia, kuun keltaisia, valkoisia.
Pioni ’Claire de Lune’ on kukkiessaan puutarhan kuningatar. Kukka on harvinainen pionin ja kaukasianpionin risteytys. Kasvi on kookas 60-100 cm korkea ja tanakkavartinen.
Herääminen.
Päivänpaisteessa.
Iltasella.
Puutarhataiteen seura ry järjesti 1.6.2010 asiantuntijaseminaarin aiheesta:
Puutarhataiteen ja arkkitehtuurin puut, muotoleikkauksen funktioista ja menetelmistä
Aihe on niin mielenkiintoinen, että kaikkien kiireiden keskellä me Entti Oy:n pihasuunnittelijat Taru Sipilä ja Anne Hanhiniemi, matkustimme Helsinkiin kuulemaan aiheesta puutarhataiteen historian ja kulttuurihistorian näkökulmasta sekä muotoleikkauksen perinteistä, periaatteista ja menetelmistä.
Professori Kazuo Makioka ja tulkki Hiroko Kivirinta kertoivat japanilaisen puutarhataiteen satojen vuosien leikkausperinteestä.
Professori Maunu Häyrynen kertoi puiden muodon hallinnasta Suomessa ja Arne Mattson leikkaamisen perinteestä ja nykykäytännöstä Malmön kaupungissa.
Keskieuroopan tyylipuutarhoissa topiarian eli muotoleikkauksen avulla kasvit pidettiin geometrisissä muodoissaan – toisinaan kasveista luotiin erilaisia hahmoja, usein eläimiä.
Suomessa ehkä tavallisimmat muotoleikkaukset ovat kuusi- ja orapihlaja-aidan jokavuotiset trimmaukset.
Muotoleikkaus sopii vielä nykyäänkin hyvin leikkausta sietäville kasveille, mm. marjakuusille ja tuijille silloin, kun niiden avulla halutaan korostaa vaikkapa rakennuksen arkkitehtonisia muotoja. Sen sijaan suurien puiden soisi kasvavan luontonsa mukaisesti; tosin rakennetta ohjaavia nuoruusajan leikkauksia nekin tarvitsevat.
Seminaari pidettiin Helsingin yliopistomuseon Arppeanumin arvokkaassa auditoriossa – sillä välin, kun istuimme päivän museaalisilla puisilla penkeillä, kaukaasianpioni oli avannut ensimmäisen kukkansa.
Kansalliskukallamme kielolla on lehdiltään vaaleraitainen muunnos (Convallaria majalis ’Albistriata’).
Purppurapikkusydämellä (Dicentra formosa) on valkokukkainen muunnos ’Alba’.
Kalliokielojakin kasvaa luonnossamme montaa sorttia. Kuvassa kalliokielo (Polygonatum odoratum) ja lehtokalliokielo (Polygonatum multiflorum).
Suopursu (Ledum palustre) kasvaa, kukkii ja tuoksuu Kuun puutarhassa kalliosyvänteessä, jonka pohjalla pysyy luonnostaan vettä. Aluskasvina on rahkasammal ja puutarhamyymälästä ostettu suomuurain (Rubus chamaemorus, lakka, hilla) sekä mesimarja (Rubus arcticus). Mesimarja antaa satoa vuosittain, mutta muurain ei ainuttakaan hillaa. Aikanaan istutetuista kahdesta puutarhalakan taimesta on toinen ilmeisestikin kuollut ja kukille ei ole pölyttäjää.
