Anne Hanhiniemi 
Kilpiangervo (Astilboides tabularis) on komea kasvi, jonka pyöreät lehdet voivat kasvaa läpimitaltaan puolimetrisiksi. Kilpiangervo kasvaa Pihastudion ’Kuun puutarhassa’, veden partaalla; kasvupaikka on puolivarjoisa, kasvualusta vettä pidättävä, mutta ei märkä. Kilpiangervolle annetaan tujaus kompostimultaa vuosittain.
Kilpiangervon kerrannaistertuissa sijaitsevat kellanvalkoiset kukat avautuvat kesä-heinäkuussa.
Silkkipionin (Paeonia wittmanniana) nuput ovat avautuneet.
Arovuokko (Anemone sylvestris) on helppohoitoinen ja helposti siemenistä leviävä perenna. Se viihtyy hyvin puolivarjoisilla ja kosteahkoilla kasvupaikoilla samoin kuin kotoinen valkovuokkokin. Arovuokko kukkii touko-kesäkuussa; sen kukka on 3-5 cm leveä. Toisin kuin serkuillaan, arovuokon kiiltäväpintaiset lehdet säilyvät pitkään kukinnan jälkeen.
Hämyvuokko on valkovuokon (Anemone nemorosa) sinertäväkukkainen muunnos. Kukkavanat ja lehtiruodit ovat tumman purppuranpunaiset. Valkovuokon tapaan lehdet kuihtuvat melko pian kukinnan jälkeen – kuitenkin seuraavana vuonna maasta nouseva lehtimatto on sopivissa olosuhteissa levinnyt entistä kookkaammaksi.
Keltavuokko (Anemone ranunculoides) kukkii valkovuokon kanssa samaan aikaan ja on kasvutavaltaan muutoinkin samankaltainen.
Balkaninvuokkoja (Anemone blanda) on montaa väriä: sininen, valkoinen ja vaaleanpunainen, joista sininen tuntuu olevan kestävin – valkoinen ja vaaleanpunainen ovat hävinneet puutarhasta. Balkaninvuokon pieniä juurimukuloita myydään puutarhamyymälöissä syksyisin.
Unkarinsinivuokko (Hepatica transsilvanica) kukkii kaikkein ensimmäisenä, usein jo maaliskuulla. Unkarinsinivuokko lisääntyy valkovuokon tapaan myös kasvullisesti.
Lehtosinivuokko (Hepatica nobilis) viihtyy myös puutarhassa kun valitaan luonnonoloja vastaava kasvupaikka.
’Olen tyrnimarja ’Raisa’ . Kevät virtaa jo suonissani.
Heilani nimi on ’Rudolf’.’
’Olen kova poika pölyttelemään niin parin metrin lähituntumassa kasvavat Raisan, Tytin kuin Terhinkin- jos satun hyvälle tuulelle.’
Tyrni (Hippophae rhamnoides) on kaksikotinen kasvi: hede- ja emikukat muodostuvat eri yksilöihin. Tyrni kannattaa istuttaa puutarhassakin tuulen puolelle, sillä siitepöly kulkeutuu tuulen mukana hedekukasta emikukkaan. Tyrnin taimet myydään nykyisin kolmen yksilön erissä, joissa on kaksi emi- ja yksi hedeyksilöä.
Iloisen oranssi tyrnin marja on luonnon vitamiinilahja terveydellemme.
Jouluruusun (Helleborus) ensimmäinen nuppu on avautunut – sama, joka paljastui lumen alta toisena päivänä huhtikuuta.
Silkkipionin (Paeonia wittmanniana) nuppu on jo näkyvissä lehtisupun keskellä.
Lamosalali (Gaultheria procumbens) on alkanut kasvattaa punaisia marjojaan suuremmiksi.
Tarhakylmänkukalla (Pulsatilla vulgaris) on kaunis metsänserkku, valkea kangasvuokko (Pulsatilla vernalis). Kangasvuokko kasvaa luonnossa kangasmetsissä, valoisilla kankareilla. Karvapeitteinen nuppu nousee maasta ja kehittyy kukkaan kevään aikaisesta kylmästä huolimatta.
Tarhakylmänkukatkin sopivat puutarhassa aurinkoiseen, rinteiseen kasvupaikkaan, vaikkapa kivikkoon katajien ja vuorimäntyjen seuraan.
Katso luontoa.
Asioiden luonnollinen kauneus
Luonnonmukaisen puutarhan hoito on helppoa. Syksyllä asioiden annetaan tapahtua – puista putoavat lehdet jäävät suojaamaan kasvien juuristoa ja aluskasveja kipakalta pakkaselta. Kun liian innokas haravoitsija paljastaa mustan maan roudan purtavaksi, niin etenkin pintajuuriset alppiruusut ja atsaleat ovat vaarassa menehtyä.
Keväällä odotellaan maltillisesti maan sulamista ja kevään ensimmäisten kukkien avautumista.
Ensin lannoitetaan typpipitoisella lannoitteella. Kun käyttää lannoitetta, joka on peräisin kanan hanurista, on hyvä ensin tutkia tuulen suuntaa; jos tuuli käy naapurin vappua viettävän grilliseurueen suuntaan, kannattaa puuha jättää myöhemmäksi.
Lannoitteen levityksen jälkeen pestään tai harjataan kalliot ja kivet neulasista, lannoiterakeista, hiekoitussepelistä.
Puunkuoriketta tai haketta lisätään kasvien juurelle varsinkin, jos taimet eivät vielä peitä kasvualustan pintaa. Hyvin katettu maa ei anna rikkakasveille ylivaltaa.
Eikä aikaakaan, kun menneen kesän lehdistä ei näy jälkeäkään – hyvän maan pieneliöt ja bakteerit ovat syöneet ne.
Sinivuokot lisääntyvät siemenestä peittävän lehtikatteen alla.
Tanssiin
Muistan hänen paitansa hennot raidat,
sydämen kiihtyvän rytmin.
Mutta – hän kumarsikin ystävättärelleni.
Runoilijannarsissi, Narcissus poeticus ’Actaea’ (actaea, konnanmarja)
Erikoisella tavalla kauniit nutkansypressit (Chamaecyparis nootkatensis) koukuttivat satunnaisen, vain uteliaisuuttaan puutarhamyymälään eksyneen: ostaako vai eikö ostaa ja kun ostaa, niin mihin istuttaa.
Siis mieluiten valesypressit istutetaan puolivarjoisaan kasvupaikkaan, multavaan maahan. Juuripaakku tuetaan tiukasti maahan – niin ettei se liiku, vaikka taimen latvus taipuu tuulen mukaan.
Samalla tavalla kuin nutkansypressit viehättävät omituisen luonnikkaat kivilyhdyt.
Pihastudioon tuomisina vähäeleiset nuokkuva ja tanakka.
Vain muutamasta lumikellon mukulasta ja sinikevättähden sipulista (Scilla sardensis), jotka aikanaan istutin säntillisesti omiin ryhmiinsä, Luonto itse on taiteillut riemullisen yhdistelmän.
Kuura, havu ja saniainen – tuokio mennisyyden ja tulevaisuuden välissä.
Tuivio (Microbiota decussata), on matala ja leveäksi kasvava havukasvi: se on erinomainen maanpeittohavu, joka täyttää kasvutilansa niin, ettei rikkakasveille jää elintilaa. Tuivio on tuotu ja viljelty puutarhakasviksi melko hiljattain; kallioimarre (Polypodium vulgare) on sensijaan ikiaikainen kotoperäinen saniaiskasvi. Kasvit on istutettu ryhmäksi yhdessä kivien kanssa rajaamaan metsäluontoa ja puutarhaa.
Tiarellat, pitsimyssyt, keijukaiset ennen päivänlaskua.
Rönsytiarella (Tiarella cordifolia) on puolivarjossa viihtyvä, rönsyjen avulla tiheäksi matoksi leviävä perenna.
Tupastiarella (Tiarella wherryi).
