Puutarhablogi kaikille - pihaunelmia, kasvitietoa ja puutarhanhoitoa!

Vuokkojen sukua

Unkarinsinivuokko

Pihastudion varhaisin kukkija on unkarinsinivuokko, Hepatica transsylvanica. Joinain varhaisena keväänä ensimmäiset nuput ovat auenneet helmikuun lopulla, useimmiten maaliskuulla, mutta tänä keväänä puolen metrin kinos peittää vielä kasvustoa.

Unkarinsinivukko viihtyy varjoisassa, kosteassa, mutta ei märässä maassa. Luontainen kasvupaikka on kuten kotoisalla sinivuokolla ja hyvin viihtyessään unkarinvuokko leviääkin rönsyjen avulla laajaksi maata peittäväksi kasvustoksi.

Luonnonkasveja kohdellaan puutarhassa luonnonmukaisesti: niille annetaan kasvurauha, jota ei häiritä haravoinnilla.

Pihasuunnittelu, pienilmasto ja feng shui

Entisajan rakentajat valitsivat pytingin paikan viisaasti ihan niin kuin muurahaisetkin kekonsa paikan: pohjoisen puolella on suojaava metsä, julkisivu antaa etelään ja pihapiiri on ympäristöään korkeammalla.

Ihmiset elivät luonnon kanssa ja oppivat tuntemaan tuulen ja veden liikkeet.

Vanha tieto neuvoo istuttamaan hedelmäpuut lämpimään rinteeseen, jossa pohjavesi ei nouse juurten ulottuviin, mutta maan rakenne edistää kapillaarista veden nousua. Kasvimaan paikka on valoisa, mutta kuitenkin paahteelta ja tuulelta suojattu – maan energia virtaa leppoisasti.

Nimitämme kasvulle hyviä olosuhteita edulliseksi pienilmastoksi; idän vanhoissa kulttuureissa sama asia on feng shui – oppi tuulesta ja vedestä.

Feng shui sisältää vanhaa tietoa vielä kauempaa, ajoilta kun suojaavia pytinkejä ei vielä rakennettu. Ihmisen oli elossa säilymisen vuoksi turvattava selustansa ja tarkkailtava jatkuvasti ympäristöään, sillä vaara vaani ja yllätti.

Ja me nykyihmiset käyttäydymme vielä samoin: rentoudumme vasta, kun tunnemme, että meitä ei voi tarkkailla tietämättämme, kun selän takana on suojaa ja näemme esteettä kauemmas eteemme.

Hyvä oleskelupaikka pihaan suunnitellaan ja rakennetaan sellaiseksi, että siinä on hyvä olla – voi katsella ympäröivää maisemaa levollisena ja rentoutuminen on täydellistä.

Aina hyvä oleskelupaikka ei ole rakennuksen seinustalla oleva terassi ainakaan silloin, kun selän taakse jäävät isot ikkunat. Alitajuinen tieto tarkkailun mahdollisuudesta pitää meidät varautuneina vaikka tietäisimme, ettei sisällä talossa ole ketään.

Pihan suunnittelu alkaa kokonaisuuden suunnitelmasta, jossa tila on jäsennelty niin, että pihalla oleskelu on miellyttävää, muodot ja tyhjä tila ovat esteettisesti tasapainossa, leikki ja työ sujuvat mukavasti.

Perheomenapuun leikkaaminen

Omenapuun runkoon on vartettu kolmea eri lajiketta olevaa oksaa. Lajikkeiden kasvun voimakkuudessa on eroja.

Kuvassa vasemmanpuoleisen lajikkeen perusoksa on selvästi toisia paksumpi – ilman rakennetta ohjaavaa leikkausta hillittykasvuisemmille lajikkeille ei riitä kasvutilaa ja ne heikkenevät edelleen.

Oksien liitoskohdan rakenne on muodostumassa huonoksi.

 

Oksankaulus, joka on selvästi rungon puolella näkyvä paksunnos, sisältää puun omat haavan parantamiseen tarvittavat mekanismit. 

Oikea leikkauskohta on juuri oksankauluksen ulkopuolelta niin, että kaulus jää puuhun, mutta poistettavasta oksasta ei jää tynkää puuhun.

Kuvassa näkyy myös kuoriharjanne, joka on oksan ja rungon liittymiskohta.

Tarkempi kuvaus artikkelissa Puiden hoito- ’Tiedä, mitä olet tekemässä’.

Nuori perheomenapuu on leikattu niin, että voimakkainta perusoksaa on typistetty ja harvennettu eniten.

Rakenneleikkauksen tavoite on turvata kaikille kolmelle lajikkeelle tasapuolisesti kasvutilaa.

Koko puun kasvua ohjataan siten, että oksaliittymät ovat avoimia ja puun muoto sopusuhtainen ja ilmava.

Puu ja puuskainen tuuli

Miksi puut pelottavat?

On miltei mahdotonta kuvitella viihtyisää asuinympäristöä ilman puita. Talvella lehtipuiden oksat kimaltavat huurteisina ja havupuut ovat upeita lumisine oksineen. Kesällä on virkistävää pysähtyä istumaan turvallisen pihapuun leppeään varjoon. Puut antavat näkösuojaa ja vaimentavat tuulen voimaa. Pihapiirin vanhat, ylväät puut ovat hyväksi ympäristölleen ja niiden toivotaan elävän pitkään – vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja.

Sitten kerran puuskainen ja myrskyisä tuuli tarttuu puuhun ja sen kaikkein vahvin oksa repeytyy irti rungosta ja retkottaa nyt tiellä. Suojaava puu onkin muuttunut huomaamattamme vaaralliseksi. Hyvällä onnella henkilö- tai omaisuusvahinkoa ei sattunut, mutta puu on menettänyt arvonsa ja se pitää poistaa.

Voi yhden kerran, miksi? 

Urbaaneilta puilta puuttuu luonnollinen kilpailu; puut kasvavat vapaasti hyvin suuriksi ja leveiksi. Varsinkin puiden pitkiksi sivuille suuntautuneet oksat voivat repeytyä jopa omasta painostaan. Satoa kantaville hedelmäpuille niin käy miltei vääjäämättä, jos puun kasvua ei ole aikanaan ohjattu leikkauksin.

Puiden epäsuhtaisen kasvun syy voi olla myös juuristossa, joka on kehittynyt olosuhteiden pakosta toispuoleiseksi. On mahdollista, että puuntaimi on istutettu liian syvään, jolloin juuristo kärsii hapen puutteesta ja puun kasvu on vaivaista.

Kun puusta poistetaan liian iso ja paksu oksa, syntyy haava, jota puun oma puolustusmekanismi ei kykene parantamaan. Lahottajasienet iskevät ja puusta tulee arvaamaton turvallisuusriski.

Vanhojen puiden hoito on pääosin turvallisuuden arviointia. Tosin väärin hoidettu, kolhittu ja vaurioitettu nuorikin puu voi olla vaarallinen.

Paras tapa selvittää tämä on teettää kuntokartoitus puunhoidon ammattilaisella, joka arvioi tarvittavat toimenpiteet ja niiden kiireellisyyden. Muurahaisten ilmaantuminen puun rungolle voi olla merkki lahosta ja kaarnaton kohta oire sienitaudista.

Nuorena vitsa leikattava

Rakenneleikkausten tarkoituksena on poistaa puulta jo nuoruusiässä mahdolliset rakenneviat ja kasvuhäiriöt.

Ensimmäinen kasvua ohjaava leikkaus on hyvä tehdä istutuksesta parin vuoden kuluttua. Heikkojen, helposti repeävien oksaliitosten, kilpalatvojen ja kulkuväylille tulevien isojen sivuoksien muodostuminen voidaan leikkauksilla ennakoida ja välttää. Kun leikkaukset tehdään ajoissa, leikkaushaavoista tulee pieniä ja nopeammin parantuvia. Lahottajille, sienille ja tuholaisille otollista haavapintaa on vähemmän.

Puiden nuoruusiän rakenneleikkaukset kannattaa antaa ammattilaisen tehtäväksi, jolloin puusta saadaan kaunisrakenteinen, terve ja turvallinen. Nuoret puut tarvitsevat rakennetussa ympäristössä leikkausta kahden- kolmen vuoden välein. Varttuneemmille yli kymmenen vuotiaille puille tehdään hoitoleikkauksia noin viiden vuoden välein puulajista riippuen.

Nuoren puun leikkaukset ovat pieniä ja nopeita, jolloin säästetään myös selvää rahaa. Täysikasvuisenakin nuorena hoidettu puu selviää vähäisillä toimenpiteillä ja sopii sille varattuun tilaan. Puut säilyvät kaupunkiympäristössä kauniina, elinvoimaisina ja kehityskelpoisina aina puuvanhuksiksi asti.

Vanhojen puiden säilyttämiseen tulisi pyrkiä mahdollisimman pitkään. Vanhat puut lisäävät biologista monimuotoisuutta ja ovat esteettisesti tärkeitä. Puiden elinikää voidaan pidentää jopa kymmenillä vuosilla latvustuennoilla ja latvusta keventävillä leikkauksilla.

Oikeaan aikaan, oikeasta kohdasta – niin puita ei tarvitse pelätä 

Useimmille puille varhaiskevät helmi-, maalis- ja huhtikuu on hyvä leikkaus ajankohta. Puita ei leikata keväällä lehtien puhkeamisen aikaan eikä kiivaimman kasvun aikaan ennen juhannusta. Syysleikkausta puiden tuleentumisen ja lehtienlähdönaikaan tulee pääsääntöisesti välttää. Lehdettömien puiden oksat erottuvat hyvin ja leikkaushaavat paranevat paremmin kuin syksyllä. Nyt on siis oikea aika ryhtyä toimeen puiden ja pensaiden leikkaamiseksi ennen silmujen puhkeamista.

                      Taru Sipilä

                      Anne Hanhiniemi

Maisemani

Autiomaan hiekkadyynit ovat punahehkuisia. Hiljaisuuden rikkoo pienen lentokoneen ääni ja sen varjo kulkee dyynien yllä.

Elokuvan pitkä otos palaa mieleeni usein.

Autiomaan dyynit, jotka liikkuvat korkeammasta voimasta niin huomaamattomasti, täydellisen muotoisina, suhteiltaan sopusuhtaisina – silti yksinäistä jyvästä tuulen voima tuuppaa välillä väkevästi.

Autiomaa ja sen hiljaiset dyynit ovat minun sielunmaisemani.

Keidas ja tähtikartta

Olen puutarhuri ja hortonomi, olen puiden hoitaja, arboristi. Suunnittelen pihoja ja viheralueita.

Luonto ja asioiden luonnollisuus, muutos ja jatkuvuus ovat arvoja, jotka ovat mukana tekemisissäni.