Puutarhablogi kaikille - pihaunelmia, kasvitietoa ja puutarhanhoitoa!

Kasteinen polku

Tunturipoimulehti, Alchemilla alpina, on Tunturi-Lapissa luonnonvarainen ja harvinainen kasvi. Nykyisin sen taimia on saatavana puutarhaliikkeissä. Tunturipoimulehti istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, ravinteikkaaseen, mutta kuitenkin läpäisevään hiekkamultaan – omiaan siis kivikkotarhassa.

Poimulehtien tapaan myös tunturipoimulehden lehdykät ovat yön jälkeen kastehelmien reunustamat. Ennen vanhaan nestepisaroiden uskottiin auttavan moniin vaivoihin ja antavan ikuisen nuoruuden. Tieteelliinen nimi ’alchemilla’ tarkoittaa pientä alkemistia; alkemistit yrittivät muuttaa raudan kullaksi poimulehtien nesteen avulla.

Reunuspoimulehti, Alchemilla erythropoda. Reunuspoimulehti kasvattaa matalan ja tiheän lehtiruusukkeen ja sopii nimensä mukaisesti Kasteisen polun tai perennamaan reunalle.

Jättipoimulehti, Alchemilla mollis, on suurennettu painos niittyjen ja tienpientareiden tutusta piennarpoimulehdestä, Alchemilla acutiloba’.

Jättipoimulehti sopii erinomaisesti selkeän lehtimuotonsa ja vaatimattoman,vihertävän kukintonsa vuoksi rauhoittamaan monilajista perennaistutusta. Kun kukkavanat leikataan kukinnan jälkeen pois, kasvi säilyttää lehtiruusukkeen tiiviin muodon.

Tarha-adiantumi, Adiantum aleuticum, vaatii viihtyäkseen puolivarjoisan ja kostean kasvupaikan, sillä se ei siedä kasvualustan kuivumista.

Taponlehti, Asarum europeanum, peittää kasvupaikkansa niin, että sen läpi ei muilla ruohovartisilla kasveilla ole juurikaan mahdollisuutta tunkeutua – kasvi tunnetaan myös peittolehti- nimisenä. Taponlehti on ainavihanta varjoisten alueiden maanpeitekasvi. Se kukkii keväisin piilossa lehtiensä alla ja leviää paitsi maavarsiensa avulla, myös siemenistä: pieniä siementaimia ilmestyy kasvuston laitamille useiden metrienkin päähän.

Keltakielokki, Uvularia grandiflora, etualalla ja tarhavarjohiippa, Epimedium x rubrum, takana, ovat molemmat hyvin varjossa viihtyviä perennoja.

Tarhavarjohiippa, Epimedium x rubrum.

Kalliokielot, Polygonatum, ovat tyylikkäitä kasveja. Kalliokielon, samoin kuin kielon marjat, Convallaria majalis, ovat näyttävästi esillä – ja ne ovat erittäin myrkyllisiä.

Kertomus Keskimaasta, osa kaksi

Maakellarin katolla olevia maamassoja tukemaan tarvitaan muuri. Pohjatyö on tehty ns. kylmää muuria varten eli muuriin tulevat kivet ladotaan ilman muurauslaastia: maata on kaivettu neljänkymmenen sentin syvyydeltä, asetettu kaivannon pohjalle suodatinkangas, kankaan päälle on tuotu mursketta, jonka raekoko on 0-16 mm. Murske on tärytetty tiiviiksi ja sen päälle on levitetty kivituhkaa parin-kolmen sentin kerros, joka on myös tiivistetty veden avulla ja tasoitettu.

Muurin kokoamisessa tärkein on ensimmäinen kerros – se toteutetaan erityisen huolellisesti suoraan ja vatupassista on työssä suuri apu.

Norsunluuta ja meripihkaa

Samanaikaisesti Kuun puutarhassa kukkivat pioni ’Claire de Lune’ ja alppiruusu ’Goldbuket’. Purppuraheisiangervon ’Diablo d’ Or’ lehdet puhkeavat silmuista meripihkan värisinä ja muuttuvat kasvaessaan purppuraisiksi. Purppuraheisiangervo on terve, voimakaskasvuinen lehtipensas ja omiaan istutusryhmän taustalle tai näyttäväksi aidanteeksi.

Kertomus Keskimaasta, osa yksi

Pihastudion puutarhassa on Ylämaa, Keskimaa ja Alamaa; Kuun puutarha, Auringon tarha ja zen-puutarha; Kivitarha, Kalliot, Veden puutarha, Hyötytarha ja vielä: Miespiha.

Puutarhat ovat olemassa vaikkakin suuressa muutoksessa ja enin osa vasta mielikuvia, haaveita ja suunnitelmia.

Miespiha tulee Ylämaahan, se alkaa autotallin edestä, jatkuu taakse ja sinne tulevat mm. autot, peräkärry, polttopuut ja komposti.

Keskimaahan tulee Hyötypuutarha, yrttitarha myös. Olemassa ovat pari omenapuuta, maakellari ja vanha kasvihuone.

Kuun Puutarha on eniten olemassa.

Tältä näyttää Hyötytarha tänään.

Kasvihuoneessa kasvavien kasvien kastelua varten asennetaan säiliö, johon kerätään sadevettä asuinrakennuksen hulevesijärjestelmästä.

Suuri, sukelluspalloa muistuttava tankki tuo mieleen kapteeni Nemon, joka kohta nousee aukosta kiikaroimaan. Tankissa on kuitenkin vain uppopumppu.

Toivon, että voin pian julkaista kertomuksen Keskimaasta, osa kaksi.

Pitsiä

Hortensioiden kukat ovat kuin pitsiä, syreenihortensialla tiuhaan virkattua, uusilla lajikkeilla kuten mustialan- ja kuutamohortensioilla keveämmin nyplättyä.

Syreenihortensiat kukkivat runsaasti, kun niiden kukkineet versot lyhennetään keväisin vain parin silmuparin pituiseksi aikaisemmasta haarottumiskohdasta, mustialanhortensia ja kuutamohortensia kukkivat hyvin leikkaamattominakin ja kasvavat reilun puolentoistametrin korkuisiksi. Kaikki hortensiat pitävät hapahkosta ja kosteutta pidättävästä mullasta, komposti on lannoitteeksi erinomaista samoin kuin alppiruusuille kehitetty ravinne.

Mustialanhortensian ensimmäiset laitakukat ovat auenneet heinäkuun lopulla.

Vanhaa pitsiä. Syreenihortensia, Hydrangea paniculata ’Early Sensation’, avaa kukintonsa kermanvaaleina, mutta pian ne saavat vanhan roosan sävyn.

Erikoisella tavalla viehättävä on myös lajike ’Limelight’. Sen vihreänä avautuvat kukinnot vaalenevat limen värisiksi.

Muistan kesän.

Lumottu prinssi?

Pitäisikö yrittää?

Kuumuutta ja kuivuutta on kestänyt yhtäjaksoisesti jo kolme viikkoa.

Japaninhappomarja (Berberis thunbergii ’Admiration’) kestää kuivuutta kohtalaisen hyvin.

Myös saman sukuinen Berberis thunbergii ’Tiny Tim’ sopii hyvin kivikkoryhmään.

Keltaisena hohtava pensas on Berberis thunbergii ’Aurea’. Keväällä puhkeavat vaalean vihreät lehdet muuttuvat kesäksi keltaisiksi.

Etualalla vasemmalla kukkiva kangasajuruoho (Thymus serphyllum) ja oikealla sitruuna-ajuruoho (Thymus citriodorus ’Bertram Anderson’). Ajuruohot ovat erinomaisia karujen ja kuivien paikkojen maanpeitekasveja.

Virkistävän veden tykönä

Kuuntele veden ääntä ja pysähdyt hetkeen –

siinä hetkessä mieli virkistyy.

Siperiankurjenmiekka (iris sibirica).

Morsiusharso (gypsophila paniculata), yksinkertaisen kaunis hattara.

Mätäsharso (gypsophila repens) viihtyy erinomaisesti aurinkoisella kasvupaikalla ja selviää hyvin pitkistäkin sateettomista kausista.

Viattomuuden väri

Mielikuvissa viattomuudella on väri – ja siihen väriin on pukeutunut valeunikko.

Tarhavaleunikko (Meconopsis x sheldonii) viihtyy puutarhan suojaisella, puolivarjoisella puolella; se kasvaa mielellään kohopenkissä tai karkealla soralla salaojitetulla kasvualustalla, joka on hapahko ja kosteutta pidättävä. Keväisin on hyvä lisätä mullan pintaan lehtikompostia.