”Unohdin erään tavarani tilalle, ja kävin hakemassa sen illalla pois. Päätin samalla vielä käydä kasvimaalla. Kun tulin sinne, tuntui kuin suuri taakka olisi pudonnut harteiltani. Selittämätön hyvänolon tunne täytti mieleni, kuin olisin sulautunut siihen, mitä ympärillä oli. En osaa selittää tai analysoida sitä paremmin, ja tuskin se on tarpeenkaan. Ymmärrän vain, että ympäristöllä on suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle.”
Lainaus on erään nimettömänä pysyttelevän kuntoutujan kokemuksesta (julkaistu Puutarha & kauppa-lehden numerossa 4 / 2015).
Kangasvuokko, Pulsatilla vernalis (kuva Wikipedia commons)
Tarhakylmänkukat ovat samaa sukua luonnon kangasvuokon kanssa, joka on koko Suomessa rauhoitettu – kaunis, harvinainen ja vaarantunut. Kangasvuokon nimi kertoo paljon: kasvi esiintyy kanerva- ja puolukkakankailla, soraisilla ja hiekkaisilla kasvumailla; tieteellisen nimen vernalis, keväinen, kertoo kukinnan aikaisuudesta.
Onneksi kangasvuokolle, Etelä-Karjalan maakuntakukalle, sen viehättäviä sukulaisia voi ostaa puutarhaan istutettaviksi.
Valkoinen tarhakylmänkukka muistuttaa kangasvuokkoa.
Kasvupaikka valitaan luonnonoloja vastaaviksi – kevätauringon lämpöön, läpäisevään kasvualustaan, kivikkopuutarhaan esimerkiksi. Tarhakylmänkukat pitävät luonnonkasvia enemmän ravinteikkaasta ja hikevästä mullasta; se tarkoittaa ilmavaa, humuksen ja kivennäismaan seosta, ei tiivistä savea.
Tarhakylmänkukkien (syn. lännenkylmänkukka) väreissä on myös syvyyttä.
Kukinnan mentyä siemenhahtuvapallot ovat eritavalla kauniita – ne sopivat hyvin koristeheinien tyyliin.
Suomi. Maa, jonka napapiiri jakaa kahteen osaan Rovaniemen kohdalta. Havupuiden ja joidenkin lehtipuiden maa. Kuinka pohjoisessa sitten olemme? Maailmanlaajuista tilannetta tutkimalla huomaamme: olemme jotakuinkin niin pohjoista porukkaa, kuin vain joltjoksisen kasvillisuuden monimuotoisuuden kannalta voi. Suomi on kasvillisuusvyöhykkeeltään taigaa, jolla havupuut ovat dominantteja, vallitsevia.
Vain yksi pykälä pohjoisemmaksi ja taiga muuttuu tundraksi. Siellä ei sitten enää kasvakaan kuin vain hajanaisia puita, nekin kaikki kuusia. Jäkälää ja sammalta löytyy kuitenkin, kuten myös seuraavat kasvit: rikko Saxifraga caespitosa, hämeenkylmänkukka Pulsatilla patens, grönlanninpursu Ledum groenlandicum, sianpuolukka Arctostaphylos uva-ursi ja kaksi pajua Salix arctica ja S. pulcha. Joitakin muitakin tundralla viihtyviä kasveja luultavasti on, mutta voimme kuitenkin onnitella itseämme: taiga on huimaavan paljon monimuotoisempi kasvillisuudeltaan kuin tundra.
Maailman kasvillisuusvyöhykkeet. Kanadalla ja Suomella onkin antoisa kasvienvaihtohistoria. Tässä sille syy. Lähde: Wikimedia commons.
Kasvilajeja on maailmassa nykyisen arvion mukaan 300-315 tuhatta. Suomessa luonnonvaraisena kasvaa noin 2500 eri lajia. Se on hyvä määrä. Suomen pinta-ala on koko maailman pinta-alasta noin 1/450 osa. Kasveja meillä sen sijaan on 1/125 osa, lähes neljä kertaa enemmän kuin pinta-alamme ”oikeuttaisi”. Näin pähkäiltynä on luontomme siis lajistoltaan oikein runsas! Sen kyllä havaitsee jo silläkin, että astuu ulos ovesta vaikkapa lähimpään metsään ja oikein tarkasti katsoo, minkä kaiken monimuotoisuuden päälle sitä tennarinsa laskee… Kunhan se kesä nyt vain tulisi. Talvella tennarin alle jää lähinnä lunta.
Puutarhakasveille tarkoitetut menestymisvyöhykkeet Suomessa. Kuvasta kiitos Ilmatieteen laitokselle – klikkaa kuvaa päästäksesi heidän sivulleen.
Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa Matti Meikäläisen tai Pirjo Pihanlaittajan puutarhaa ajatellen?
No: maailmanlaajuiset kasvillisuusvyöhykkeet antavat osviittaa sille, minkälaiset kasvit todennäköisesti menestyvät pihoillamme Suomessa (koska ne ovat muutoinkin luonnonvaraisina kasvavia). Tätä ei pidä sekoittaa Suomen sisäisiin menestymisvyöhykkeisiin. Ne kuvaavat puutarhakasvien menestymistä Suomessa – eivät luonnonmukaisten kasvien pärjäämistä, toisin kuin aiemmin esitellyt maailmanlaajuiset kasvillisuusvyöhykkeet.
Miten selvitä tästä tiedon tulvasta? Taimistoilta saa paljon hyvää tietoa. Jos aiot ryhtyä useamman kasvin hankintaan tai pihan uudistamiseen, ehkä jopa uuden pihan rakentamiseen on paras aloituspaikka ammattimainen puutarhuri ja hänen henkilökohtainen suunnitelmansa sinulle.
Ammattilainen osaa arvioida pihasi valoisuuden, tuulisuuden, kosteuden ynnä muita kasvivalintojen kannalta erittäin oleellisia asioita. Näin saat pihallesi kasveja, joilla on parhaat edellytykset menestyä.
Hyvää keväänodotusta!
Ja kun kevät keikkuu puutarhassa
Yöt ovat vielä kylmiä, kun tarhakylmänkukka, Pulsatilla vulgaris sp. vulgaris, avaa kukkansa kohti aurinkoa.
Kevään ja kylmänkukkien tarina jatkuu – (kuva Anne Hanhiniemi)
Entti-kivi ei olekaan mystinen savipallo, jolla on rautapitoinen kuori. Se ei myöskään ole luonnonkivi. Eikä taivaan kivi, meteoriitti.
Kaiken tämän selvitti Geologian Tutkimuskeskuksen tekemä röntgenfluorenssianalyysi (XRF):
”Koska jokaisella alkuaineella on erilainen energiaspektri, voidaan mittaustuloksesta päätellä, mitä alkuaineita näytteessä on. Lisäksi spektrin komponenttien intensiteeteistä on mahdollista laskea eri alkuaineiden konsentraatiot näytteessä. Nykyisin röntgenfluoresenssianalyysi on rutiininomainen tekniikka tuntemattomien näytteiden analysoinnissa.”
Tulos %: kuparia (Cu) 1,181; titaania (Ti) 0,571; mangaania (Mn) 0,047; zirkonia (Zr) 0,0343; hopeaa (Ag) 0,0180; tinaa (Sn) 0,027; booria (B) 0,0033; alumiinia (Al) 7,713; piitä (Si) 32,877; mutta ei sitten ilmeisesti ollenkaan rautaa.
Entti-kivi on XRF-mittauksen ja tutkijan tulkinnan mukaan kuulamyllyn jauhinkiveksi teollisesti valmistettu korundi (alumiinisilikaatti).
Entti-korundi on minulle paitsi symboli, myös mysteeri: mistä todennäköisesti Kiinassa valmistettu ja vielä pinnaltaan kulumaton myllynkivi on päätynyt tontilleni?
Entä onko tutkimattomassa avaruudessa tyypillisiä tähtiä – ovatko taivaan kivet jo valmiiksi luokiteltu?
Istutettu kuusiaita on erinomainen suoja tontilla – kasvaessaan korkeutta se suojaa katseilta, pölyltä ja melulta. Maaseudulla näkee korkeita, leikkaamatta kasvatettuja kuusiaidanteita suojaamassa pihapiiriä tai hedelmätarhaa aukealta puhaltavilta tuulilta. Vanhoilla asuntoalueilla on kuusiaitoja, joita on yksi sukupolvi leikannut säännöllisti, mutta tapa ei ole periytynyt seuraaville asukkaille ja aita on alkanut kasvaa monilatvaisena kuusirivistönä paikassa, jossa aidan varjostavuudesta voi olla jopa haittaa.
Kuvan kuusiaita on istutettu edellisenä kesänä normaalia kookkaamista taimista ja jo nyt on leikkaamisen aika.
Kuusiaita kasvatetaan geometriseen muotoon leikkaamalla säännöllisesti joka vuosi marras-maaliskuun välisenä aikana. Oikeaoppisesti typistetään vain edellisen vuoden kasvua eikä sitä tarvitse jäädä jäljelle välttämättä pätkääkään, solukerros rittää. Käytännössä aita levenee ja nousee joka tapauksessa vuosien saatossa ja se kannattaa huomioida ensimmäisistä leikkauksista lähtien. Kuusentaimien latvat katkaistaan vasta, kun toivottu korkeus saavutetaan – lähestulkoon.
Kuusiaidan leveys on merkittävää myöhemmin, kun haluttu korkeus on saavutettu: leveäksi kasvanut, korkea kuusiaita on työläs leikata varsinkin silloin, jos latvakasvua ei ylety leikkaamaan yhdeltä puolelta.
Yli sata metriä leikattavaa aitaa – ylös ja alas useammankin kerran.
Varhaiseen kevääseen kuuluu omenapuiden leikkaaminen.
On parempi leikata säännöllisesti piiskakasvua harventaen ja lyhentäen maltillisesti niin, että osaan versoista jää myös kärkisilmut. Luonnollinen versojen kasvu puhkeaa kärkisilmuista; katkaistut oksat työntävät silmuistaan keskenään kilpailevia piiskoja. Jos puun oksia typistetään kerralla paljon, myös piiskojen kasvu on vallatonta ja tasapainon palauttamiseen kuluu monta kevättä.
Omenan kukat puhkeavat kääpiöversojen kukkasilmuista – niitä ei muodostu vahvassa kasvussa oleviin piiskoihin.
Leikkauksin puu pidetään elinvoimaisena ja toivottu sato hyvänlaatuisena.
Toisinaan pölytys onnistuu yli odotusten ja raakileita pullistuu liiankin kanssa. Puu karsii ylituotantoa luonnostaan pudottamalla osan, mutta jos haluaa oiken mallikkaita omenia, raakileita on hyvä harventaa.
Homma hanskassa ja kevättä rinnassa.
Kun puu on leikattu ilmavaksi, aurinko kypsyttää omenat maukkaiksi ja tuulenvire kuivattaa lehvästön sateen jälkeen niin, etteivät sieni-itiöt viihdy.
Henkilökohtainen palvelu vähenee samalla kun itsepalvelun vaatimus rahan, työn ja vaivan säästämiseksi kasvavat; ja kun olet itse toimittanut asiasi onnistuneesti, kone pyytää palautetta palvelukokemuksesta: vastasiko odotuksia?
Tietokoneet, joiden avulla nyt asioimme sujuvasti, olivat neljännesvuosisata sitten uusia, kömpelöitä ja pelottavia. Steve Jobbs ymmärsi, että Apple-tietokoneen käyttäjäkokemuksen tulee olla ylivertainen: helppo, ymmärrettävä, tuotteen muotoilun kauniin tarkoituksenmukainen, palveluketju katkeamaton – tinkimättömällä asenteella.
Mietin näitä, kun tänään maksoin lounaasta kymmenen euroa – saman kuin eilen toisessa paikassa: tänään sain palvelua.
Vaikka viheralalla tehdään raakaa työtä, se tehdään asiakkaalle. Palvelupolku ensimmäisestä tapaamisesta, suunnitelmasta toteutukseen, on vuorovaikutusta, jonka laadulla on merkitystä.
Kun mieltä lämmittävä, odotukset ylittävä kokemus hyvästä palvelusta on yhä harvinaisempaa, siitä tulee myös arvokkaampaa. Aina hyvä palvelu ei lisää kustannuksia – vain asenne ratkaisee. Samalla tavalla lounaskahvilassa, Lontoon Claridge’s- loistohotellissa ja … omassa työssä.
Istutusastioita erään ravintolan terassia rajaamassa. Upeaa vihreyttä!
Kävin vaimoni kanssa viikon kaupunkilomalla talvisessa Kööpenhaminassa. Eroja on Suomeen, mutta kuitenkin samalla planeetalla selvästi olimme. Arkkitehtuuri oli kaupungissa monipuolisempaa kuin Suomessa. Erilaiset erkkerit, kaarevat rakennusten kulmat, julkisivujen värit sekä kattojen tiililadonnat olivat selvästi jotakin aivan Tanskalaista.. Polkupyöriä oli hurjat määrät. Kuulemma 55% Kööpenhaminalaisista ajaa työmatkansa polkupyörällä. Kello neljän ruuhka saikin uudenlaisen merkityksen – valtavat määrät kaksipyöräisiä suhisi pitkin katuja töiden päätyttyä.
Kieltä on helppo ymmärtää englannin ja ruotsin kielen taidon kautta, mutta vain jos sitä lukee – kuultuna on kokematon kuulija aivan hukassa. Hiljaisena äännettyjä tavuja vilisee ja terävät äänteet ovat vähissä. No, selvisimme kuitenkin ja käteen jäi hyviä muistoja!
Muratti kiipeilee hienosti ja kestää Tanskan talven hyvin. Muita kiinnosti lähinnä vaateliikkeen ikkuna…
Kaupungilla kierrellessä huomio kiinnittyi helposti niihin vähäisiin kasveihin, jotka olivat vihreitä näin talvellakin. Kuvassa oikealla eräs upea muratin peittämä seinä Kööpenhaminan keskuskävelukadun Strogetin varrella. Polkupyöriä on myös – niitä oli todella joka paikassa. Kadun varrella oli paljon pieniä kivijalkakauppoja jotka olivat tavattoman erikoistuneita – yhdessä puodissa myydään kaikenlaista paperitarviketta, vieressä on kauppa helmille, sitten lahja- ja korttitarvikkeita, lankoja, lihaa, leivonnaisia. Näille kaikille oma kauppa. Leivonnaisten ja leipien kivijalkamyymälöiden määrän huomasi tavarataloissa ja ruokakaupoissa – niiden tarjonta oli erittäin rajallista – samoin leivän. Tanskalaiset ostavat leipänsä leipomosta. Kuinka kummallista…
Ørstedsparken, yksi Kööpenhaminan keskustan isoista viheralueista. Paljon patsaita ja selkeää suunnittelua!Mielenkiintoinen istutus. Mikäs kuusella tuolla kelluessa… Minkälainen lie tuo istutuslaatikko?Ajan tekemää kauneutta. Tätä voi ihminen koettaa matkia sammal-piimä-töhnällä maalaamalla, mutta jotakin jäänee puuttumaan.
Kävelyretki Ørstedsparkeniin antoi kuvan Tanskalaisesta puistosuunnittelusta. Tilavuuden tuntua oli ajateltu kaupungissa, jossa kortteleiden välit ovat kapeita ja 5-10 kerroksiset talot reunustavat joka katua. Patsaiden lukumäärä hämmästytti. Lukemattomia hahmoja aina miehen korkeudesta monimetrisiksi kolosseiksi. Kööpenhamina paljastui erinomaiseksi paikaksi tutustua kuulujen henkilöiden patsaisiin: Tycho Brahe, H.C. Andersen ja Søren Kierkegaard edustettuina muiden muassa. Pieni merenneito -patsas tuli toki myös bongattua – tosin oli jo pimeää, kun viimein löysimme sen.
Vinkkinä: Jos haluatte nähdä tämän Pienen merenneidon, varatkaa kävelyyn (eksymiseen) aikaa. Patsas on pieni, valaisematon, eikä sen luo ole reittiopasteita (ainakaan etelästä lähestyessä) noin 500 metriä patsasta lähempää. Se ihmetytti. Ja harmitti.
Kööpenhaminan kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneet olivat komeaa katseltavaa. Lasit ulkopinnassa olivat n. kokoa 30x40cm. Tarkoittaa aika montaa lasinkappaletta koko katteeseen. Ehkä kymmenentuhatta?
BotaniskHave on Kööpenhaminan yliopiston yhteydessä oleva kasvitieteellinen puutarha. Näytillä mm. suuri määrä trooppisia kasveja kasvihuoneissa, Tanskan luonnonkasveja, perinneperennoja, kivikkokasveja, havuja ja hedelmäpuita. Erilaisia koivujakin löytyi yhden kujanteen verran! Kuten Ørstedsparkenissa, suunnittelu oli selkeää, kulkureitit hyvin tehtyjä ja hoidettuja ja ympäristö kaikin puolin ihanan konstailematon.
Rakennettu puro kasvitieteellisen kivikkokasviosastolla (vas). Thuja occidentalis ’Mastersii’ (keskellä) ihastutti hauskalla alhaalta-ylös-kasvutavallaan. Ilex, orjanlaakeri Tanskan malliin, korkeutta useita metrejä. (oik).
Mitä matkasta jäi käteen? Hyviä muistoja, mielenkiintoisia kasvillisuushavaintoja ja rutkasti hyvää mieltä. Haluan vielä palata ja nähdä Kööpenhaminan kesän! Ehkäpä se joskus järjestyy. Ainakin toivon niin!
Gerontologi Suvi Fried Ikäinstituutista ja sosiologi Ilka Haarni kirjoittavat ikäihmisten mielen hyvinvoinnista Turun Sanomien mielipide-sivulla 14.1.2015:
”Ikäinstituutissa ja Suomen Mielenterveysseurassa tekemissämme selvityksissä huomattavan moni iäkäs ihminen piti juuri mielen hyvinvointia kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin perustana. Monien mielestä tärkeää oli vastuu omasta hyvinvoinnista ja omien mielen vireyttä ylläpitävien rutiinien noudattaminen.”
Puutarha on jo muinaisessa Kiinassa ollut onnellisuuden lähde – mieli virkistyy luonnon ja kasvun seuraamisesta myös tänään.
Viherala on paitsi rakentamista, myös hyvinvointi- ja onnellisuustaloutta.
Hyvinvointia ja onnellisuutta lisäävät, helposti saavutettavat tuotteet, odottavat toteuttajaansa.
Hyvin suunniteltu ja kauniisti toteutettu piha on arvokas – sen arvokkuus sisältää estetiikkaa, elämyksiä, harrastusta, hyötyä, olemisen onnea, asunnon ja ympäristön arvonnousua. Hyvin suunniteltu piha on helppohoitoinen olematta silti yksitoikkoinen; pihan arvo kasvaa erityisesti puiden kasvaessa.
Kiinteistövälittäjille jokin aika sitten tehdyn kyselyn mukaan kauniin pihan omaava kohde on haluttava ja siitä saatava hinta ylittää reilusti kymmenellä prosentilla keskiverron.
Kiinteistö vaihtoi omistajaa.
Piha ennen:
Tontti rajoittuu luonnontilaiseen metsään – metsämaa nousee kallioiseksi rinteeksi, josta sateisina kausina vesi tulvii laatoitukselle.
Piha jälkeen:
Metsän ja tontin rajalla on nyt salaoja, joka johtaa vedet kaivoon.
suunnittelu ja toteutus: www.entti.fi
Etupiha ennen:
Terassi on uusien asukkaiden tarpeisiin todellakin liian suuri. Sisältä katsottaessa näkymä on epäsuhtainen.
Piha jälkeen:
Ikkunanäkymä on sopusoinnussa huoneen sisustuksen kanssa. Asetelman tunnelma muuttuu vuorokauden ja vuodenaikojen vaihtelun mukaan. Näkymä on pimeimpään aikaan iltaisin valaistu.
Suunnittelu ja toteutus www.entti.fi
