Kävin vaimoni kanssa viikon kaupunkilomalla talvisessa Kööpenhaminassa. Eroja on Suomeen, mutta kuitenkin samalla planeetalla selvästi olimme. Arkkitehtuuri oli kaupungissa monipuolisempaa kuin Suomessa. Erilaiset erkkerit, kaarevat rakennusten kulmat, julkisivujen värit sekä kattojen tiililadonnat olivat selvästi jotakin aivan Tanskalaista.. Polkupyöriä oli hurjat määrät. Kuulemma 55% Kööpenhaminalaisista ajaa työmatkansa polkupyörällä. Kello neljän ruuhka saikin uudenlaisen merkityksen – valtavat määrät kaksipyöräisiä suhisi pitkin katuja töiden päätyttyä.

Kieltä on helppo ymmärtää englannin ja ruotsin kielen taidon kautta, mutta vain jos sitä lukee – kuultuna on kokematon kuulija aivan hukassa. Hiljaisena äännettyjä tavuja vilisee ja terävät äänteet ovat vähissä. No, selvisimme kuitenkin ja käteen jäi hyviä muistoja!

Kaupungilla kierrellessä huomio kiinnittyi helposti niihin vähäisiin kasveihin, jotka olivat vihreitä näin talvellakin. Kuvassa oikealla eräs upea muratin peittämä seinä Kööpenhaminan keskuskävelukadun Strogetin varrella. Polkupyöriä on myös – niitä oli todella joka paikassa. Kadun varrella oli paljon pieniä kivijalkakauppoja jotka olivat tavattoman erikoistuneita – yhdessä puodissa myydään kaikenlaista paperitarviketta, vieressä on kauppa helmille, sitten lahja- ja korttitarvikkeita, lankoja, lihaa, leivonnaisia. Näille kaikille oma kauppa. Leivonnaisten ja leipien kivijalkamyymälöiden määrän huomasi tavarataloissa ja ruokakaupoissa – niiden tarjonta oli erittäin rajallista – samoin leivän. Tanskalaiset ostavat leipänsä leipomosta. Kuinka kummallista…

Kävelyretki Ørstedsparkeniin antoi kuvan Tanskalaisesta puistosuunnittelusta. Tilavuuden tuntua oli ajateltu kaupungissa, jossa kortteleiden välit ovat kapeita ja 5-10 kerroksiset talot reunustavat joka katua. Patsaiden lukumäärä hämmästytti. Lukemattomia hahmoja aina miehen korkeudesta monimetrisiksi kolosseiksi. Kööpenhamina paljastui erinomaiseksi paikaksi tutustua kuulujen henkilöiden patsaisiin: Tycho Brahe, H.C. Andersen ja Søren Kierkegaard edustettuina muiden muassa. Pieni merenneito -patsas tuli toki myös bongattua – tosin oli jo pimeää, kun viimein löysimme sen.

Vinkkinä: Jos haluatte nähdä tämän Pienen merenneidon, varatkaa kävelyyn (eksymiseen) aikaa. Patsas on pieni, valaisematon, eikä sen luo ole reittiopasteita (ainakaan etelästä lähestyessä) noin 500 metriä patsasta lähempää. Se ihmetytti. Ja harmitti.

Botanisk Have on Kööpenhaminan yliopiston yhteydessä oleva kasvitieteellinen puutarha. Näytillä mm. suuri määrä trooppisia kasveja kasvihuoneissa, Tanskan luonnonkasveja, perinneperennoja, kivikkokasveja, havuja ja hedelmäpuita. Erilaisia koivujakin löytyi yhden kujanteen verran! Kuten Ørstedsparkenissa, suunnittelu oli selkeää, kulkureitit hyvin tehtyjä ja hoidettuja ja ympäristö kaikin puolin ihanan konstailematon.

Mitä matkasta jäi käteen? Hyviä muistoja, mielenkiintoisia kasvillisuushavaintoja ja rutkasti hyvää mieltä. Haluan vielä palata ja nähdä Kööpenhaminan kesän! Ehkäpä se joskus järjestyy. Ainakin toivon niin!