Puutarhablogi kaikille - pihaunelmia, kasvitietoa ja puutarhanhoitoa!

Joulua odotellessa syntyi havukranssi

Ensin haetaan ojanpientareelta suoria, ohuita ja pitkiä pajunoksia. Yhden kesän kasvaneet, notkeat oksat ovat parhaita.

Niistä tehdään kranssille tukeva pohja.  Pienehkön kranssin pohja on  halkaisijaltaan 12 cm.

Siistitään oksanpäät kukkasaksilla, joilla voi leikata sekä oksia että rautalankaa.

Pohjaa vahvistetan ohuella sidontarautalangalla.

 Mitä vähemmän rautalankaa kranssin tekemiseen kuluu sen parempi.

Rahkasammal sopii hyvin havukranssin pohjalle. Se laitetaan paikoilleen kierroksella rautalankaa.

Kranssin voi tehdä myös suoraan pajupohjalle.

Kranssin päällystäminen sujuu jouhevasti, kun materiaalia on valmiiksi pätkittynä. Materiaalia kuluu uskomattoman paljon.

Havut kiepsautetaan kiinni kranssiin rautalangalla 3-5 havun nipuissa.

Kannattaa käyttää havuista pelkkiä kärkiosia – leikatut kohdat näkyvät ikävästi.

Ensin kiinnitetään nippu  havuja  sisäreunalle sitten ulkoreunalle ja lopuksi nippu pohjan päälle.

Tasamittaisista nipuista tulee tasaisin kranssi. 

Lyhimmät oksaniput kannattaa käyttää kranssin sisäpuolella.

Lopuksi tehdään rautalangasta silmukka, josta kranssin voi ripustaa.

Koristeluun käyvät nauhat, kävyt, oksat, kuivatut kukat ja heinät. Luonnonmateriaaleja suosien.

Happojen syyskarnevaali

Happomarjat ’Tiny Tim’ ja ’Admiration’ juhlivat pakkasen kirpaisemissa syysasuissaan.

Japaninhappomarja Berberis thunbergii ’Aurea’ , kesäinen heleys on muuttunut kypsemmäksi.

Japaninhappomarja ’Green Carpet’  ilotulittelee.

Puutarhan juhlasalissa.

Opintomatka toisin silmin

Bergianska kasvitieteellinen puutarha Tukholmassa.
 
   
Esteetön leikkipuisto Tyresössä.
Hiekkapöytä kaikille.
 
   
Pelkkä luiska ei tee leikkivälineestä esteetöntä.
  
  
Friardalin leikkipuisto Jönköpingissä.
Pesäkeinu. Keinujen alle juoksemisen estävät rakennetut turva-aidat.
  
  
  
  
Eriväriset pintamateriaalit ohjailevat kulkua.
  
  
Visingsössä

Kasteinen polku

Tunturipoimulehti, Alchemilla alpina, on Tunturi-Lapissa luonnonvarainen ja harvinainen kasvi. Nykyisin sen taimia on saatavana puutarhaliikkeissä. Tunturipoimulehti istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, ravinteikkaaseen, mutta kuitenkin läpäisevään hiekkamultaan – omiaan siis kivikkotarhassa.

Poimulehtien tapaan myös tunturipoimulehden lehdykät ovat yön jälkeen kastehelmien reunustamat. Ennen vanhaan nestepisaroiden uskottiin auttavan moniin vaivoihin ja antavan ikuisen nuoruuden. Tieteelliinen nimi ’alchemilla’ tarkoittaa pientä alkemistia; alkemistit yrittivät muuttaa raudan kullaksi poimulehtien nesteen avulla.

Reunuspoimulehti, Alchemilla erythropoda. Reunuspoimulehti kasvattaa matalan ja tiheän lehtiruusukkeen ja sopii nimensä mukaisesti Kasteisen polun tai perennamaan reunalle.

Jättipoimulehti, Alchemilla mollis, on suurennettu painos niittyjen ja tienpientareiden tutusta piennarpoimulehdestä, Alchemilla acutiloba’.

Jättipoimulehti sopii erinomaisesti selkeän lehtimuotonsa ja vaatimattoman,vihertävän kukintonsa vuoksi rauhoittamaan monilajista perennaistutusta. Kun kukkavanat leikataan kukinnan jälkeen pois, kasvi säilyttää lehtiruusukkeen tiiviin muodon.

Tarha-adiantumi, Adiantum aleuticum, vaatii viihtyäkseen puolivarjoisan ja kostean kasvupaikan, sillä se ei siedä kasvualustan kuivumista.

Taponlehti, Asarum europeanum, peittää kasvupaikkansa niin, että sen läpi ei muilla ruohovartisilla kasveilla ole juurikaan mahdollisuutta tunkeutua – kasvi tunnetaan myös peittolehti- nimisenä. Taponlehti on ainavihanta varjoisten alueiden maanpeitekasvi. Se kukkii keväisin piilossa lehtiensä alla ja leviää paitsi maavarsiensa avulla, myös siemenistä: pieniä siementaimia ilmestyy kasvuston laitamille useiden metrienkin päähän.

Keltakielokki, Uvularia grandiflora, etualalla ja tarhavarjohiippa, Epimedium x rubrum, takana, ovat molemmat hyvin varjossa viihtyviä perennoja.

Tarhavarjohiippa, Epimedium x rubrum.

Kalliokielot, Polygonatum, ovat tyylikkäitä kasveja. Kalliokielon, samoin kuin kielon marjat, Convallaria majalis, ovat näyttävästi esillä – ja ne ovat erittäin myrkyllisiä.

Kertomus Keskimaasta, osa kaksi

Maakellarin katolla olevia maamassoja tukemaan tarvitaan muuri. Pohjatyö on tehty ns. kylmää muuria varten eli muuriin tulevat kivet ladotaan ilman muurauslaastia: maata on kaivettu neljänkymmenen sentin syvyydeltä, asetettu kaivannon pohjalle suodatinkangas, kankaan päälle on tuotu mursketta, jonka raekoko on 0-16 mm. Murske on tärytetty tiiviiksi ja sen päälle on levitetty kivituhkaa parin-kolmen sentin kerros, joka on myös tiivistetty veden avulla ja tasoitettu.

Muurin kokoamisessa tärkein on ensimmäinen kerros – se toteutetaan erityisen huolellisesti suoraan ja vatupassista on työssä suuri apu.

Norsunluuta ja meripihkaa

Samanaikaisesti Kuun puutarhassa kukkivat pioni ’Claire de Lune’ ja alppiruusu ’Goldbuket’. Purppuraheisiangervon ’Diablo d’ Or’ lehdet puhkeavat silmuista meripihkan värisinä ja muuttuvat kasvaessaan purppuraisiksi. Purppuraheisiangervo on terve, voimakaskasvuinen lehtipensas ja omiaan istutusryhmän taustalle tai näyttäväksi aidanteeksi.

Kertomus Keskimaasta, osa yksi

Pihastudion puutarhassa on Ylämaa, Keskimaa ja Alamaa; Kuun puutarha, Auringon tarha ja zen-puutarha; Kivitarha, Kalliot, Veden puutarha, Hyötytarha ja vielä: Miespiha.

Puutarhat ovat olemassa vaikkakin suuressa muutoksessa ja enin osa vasta mielikuvia, haaveita ja suunnitelmia.

Miespiha tulee Ylämaahan, se alkaa autotallin edestä, jatkuu taakse ja sinne tulevat mm. autot, peräkärry, polttopuut ja komposti.

Keskimaahan tulee Hyötypuutarha, yrttitarha myös. Olemassa ovat pari omenapuuta, maakellari ja vanha kasvihuone.

Kuun Puutarha on eniten olemassa.

Tältä näyttää Hyötytarha tänään.

Kasvihuoneessa kasvavien kasvien kastelua varten asennetaan säiliö, johon kerätään sadevettä asuinrakennuksen hulevesijärjestelmästä.

Suuri, sukelluspalloa muistuttava tankki tuo mieleen kapteeni Nemon, joka kohta nousee aukosta kiikaroimaan. Tankissa on kuitenkin vain uppopumppu.

Toivon, että voin pian julkaista kertomuksen Keskimaasta, osa kaksi.