Puutarhablogi kaikille - pihaunelmia, kasvitietoa ja puutarhanhoitoa!

Pihaa pohtien – käytännöllisyyttä sopivasti

Suoria vai kaaria?

Piha on elämistä varten. Siellä leikitään, levätään ja harrastetaan. Pyykit kuivavat telineellä ja auto pestään pihatiellä tai nurmikolla. Oman kodin pihapiiri on monen mielenmaiseman taustakuvana. Millä tavoin siis järjestellä tämä monikäyttöinen tila – mikä on oikea suhde käytännöllisyyden ja taiteellisen halun välillä? Tämän artikkelin kirjoittaja on melko käytännönläheinen ihminen, joten ajattelen paljon selkeitä linjoja, helposti ylläpidettäviä ratkaisuja enkä ole valmis uhraamaan paljoakaan tästä helppoudesta saadakseni jotakin monimutkaisempaa.

Mikä sitten on monimutkaista ja mikä helppoa? Esimerkkinä tästä olkoon betonikivestä rakennettu istutusallas, pihan tyypillinen rakenne.

Pihastudio_istutusallas1Kuvassa 1 istutusallas on suorakulmainen, rytmikäs ja selkeästi rajattu. Suorakulmaisuutensa ansiosta osioiden leveydet voivat olla keskenään erisuuruiset, joten altaan muotoilu on helpompaa. Jos altaan ulkopuolella on betonikiveystä tai jotakin muuta kasvillisuudesta vapaata pintaa, on ratkaisu toimiva ja näyttävä – suorat pinnat antavat kiveykselle tai patiolle runsaasti ryhtiä. Jos allas rajautuu nurmikkoon on luvassa jonkinasteista ylläpidon vaikeutta – ruohonleikkuri ei pääse terävään sisäkulmaan. Myös ulkokulmien ajaminen on työlästä – leikkuri on vietävä suoraan kulman ohi kahdesti, kerran kumpaankin suuntaan ohi kulman ajaen.

 

Pihastudio_istutusallas2Kuvassa 2 on ratkaisu pyöreämuotoinen. Kiveys tai patio näyttää toki hyvältä myös tämän kanssa, mutta nurmikon kannalta tämä ratkaisu on erittäin hyvä. Leikkurilla voi nyt ajaa nurmikon altaan ympäriltä yhdellä työnnöllä. Menetys verrattuna kuvaan 1 on ryhdissä ja suorissa linjoissa. Myös muodon monipuolisuus kärsii hieman, koska kiven kaareen latominen antaa vähemmän vapautta käyttää tilaa hyväksi kuin suoria linjoja käytettäessä kulmien sijoittelu. Suoran kulman voi tehdä mistä hyvänsä kohdasta muuria, mutta kaarre vaatii aina tilaa.

 

Pihastudio_istutusallas3Kuvassa 3 yhdistetään piirteitä kummastakin tavasta. Nyt on suoraa linjaa ja ryhtiä, mutta samalla hoidon kannalta vaikea sisäkulma on poistettu ja vastakkainen kulma on niinikään pyöristetty. Se, mikä viime kädessä sopii parhaiten on toki piha- ja henkilökohtaista.

 

 

 

 

Vaikka rakenteet ovat merkittävä osa pihaa, on kasvivalinnoillakin suuri rooli pihan käytännöllisyyttä ajatellen. Hoitoa vaativia pensaita vai korkealle oksansa kurottava, vuosikymmeniä hoidotta pärjäävä puu? Lamoava, leviävä ja kuritusta jossakin vaiheessa kaipaava lamohietakirsikka vai jokin helppohoitoinen matalakasvuinen kataja? Toki pystykasvuinen pensas, puu ja lamoava maanpeittokasvi ovat käyttötarkoitukseltaan eri sorttia. Suunnitellessa on kuitenkin täysi vapaus (kasvupaikkaedellytykset huomioon ottaen) valita ne kasvit, jotka omaan pihaan haluaa. Siitä kumpuaa jokaiselle käyttöön tarkoitetun pihan ilo, eikä kahta samanlaista ole.

Kertomus Keskimaasta, osa kolme

Hyötytarhan tarina jatkuu.

Loppukesällä rakennettiin muuri tukemaan kellarin katolla olevaa maata. Muuri tulee olemaan toista metriä korkea aivan kellarin sisäänkäynnin vieressä, mutta madaltuu etääntyessään. Muuri kannattaa tukea betoniraudoin ja täyttää valureijät betonilla aina, kun muuri on yli 70 cm korkea.

Muurin viimeinen kerros ladotaan kansikivistä – niissä ei ole valureikiä.

Maakellari on saanut uuden, päärakennuksen sokkelin kanssa samaa materiaalia olevan julkisivupinnoitteen. Ja kuten tavallista, ulkovalot ja ovilistat puuttuvat vielä. 

Komposti sai häädön miespihalta ja juuri ennen pakkasia hankittu lämpökompostori talvehtii kellarin edessä.

Aine ei häviä muuttumatta…

… mm. lämpöenergiaksi.

Kertomus Keskimaasta, osa kaksi

Maakellarin katolla olevia maamassoja tukemaan tarvitaan muuri. Pohjatyö on tehty ns. kylmää muuria varten eli muuriin tulevat kivet ladotaan ilman muurauslaastia: maata on kaivettu neljänkymmenen sentin syvyydeltä, asetettu kaivannon pohjalle suodatinkangas, kankaan päälle on tuotu mursketta, jonka raekoko on 0-16 mm. Murske on tärytetty tiiviiksi ja sen päälle on levitetty kivituhkaa parin-kolmen sentin kerros, joka on myös tiivistetty veden avulla ja tasoitettu.

Muurin kokoamisessa tärkein on ensimmäinen kerros – se toteutetaan erityisen huolellisesti suoraan ja vatupassista on työssä suuri apu.