Puutarhablogi kaikille - pihaunelmia, kasvitietoa ja puutarhanhoitoa!

Puiden hoito

Riippapihlajan kasvua ohjaavat leikkaukset

Vuosi sitten riippapihlajan vapaasti ja villisti kasvanutta latvusta leikattiin ensimmäisen kerran. Leikkaus oli suhteellisen raju ja se tiesi uutta leikkausta seuraavana keväänä.

Viime kesän versojen kasvu on pitkää ja honteloa, mutta latvuksen tavoiteltu, sateenvarjomainen muoto on jo hyvällä alulla. Puun juurella on lunta reilusti yli puolimetrinen kinos.

Leikkaus on edelleen melko voimakas, mutta verrattuna viimekeväiseen, latvuksessa on nyt myös pieniä oksia, jotka hillitsevät versojen pituuskasvua.

Lisää leikkauksesta viimekeväisessä artikkelissa ’Riippapihlajan leikkaus’.

Tilaa vain ylöspäin

Kun rakennetussa ympäristössä huonokuntoinen tai sopimattomassa paikassa kasvava puu pitää kaataa, tilaa suoraan tyvestä poikki kaatoon on harvoin tarpeeksi: rakennukset, aidat, sähköjohdot, toiset puut ja muu kasvillisuus eivät saa vahingoittua. 

Tarvitaan ammattilainen, arboristi.

Homma sujuu, kun sen osaa.

Muodon hallintaa

Puutarhataiteen seura ry järjesti 1.6.2010 asiantuntijaseminaarin aiheesta:

Puutarhataiteen ja arkkitehtuurin puut, muotoleikkauksen funktioista ja menetelmistä

Aihe on niin mielenkiintoinen, että kaikkien kiireiden keskellä me Entti Oy:n pihasuunnittelijat Taru Sipilä ja Anne Hanhiniemi, matkustimme Helsinkiin kuulemaan aiheesta puutarhataiteen historian ja kulttuurihistorian näkökulmasta sekä muotoleikkauksen perinteistä, periaatteista ja menetelmistä.

Professori Kazuo Makioka ja tulkki Hiroko Kivirinta kertoivat japanilaisen puutarhataiteen satojen vuosien leikkausperinteestä.

Professori Maunu Häyrynen kertoi puiden muodon hallinnasta Suomessa ja Arne Mattson leikkaamisen perinteestä ja nykykäytännöstä Malmön kaupungissa.

Keskieuroopan tyylipuutarhoissa topiarian eli muotoleikkauksen avulla kasvit pidettiin geometrisissä muodoissaan – toisinaan kasveista luotiin erilaisia hahmoja, usein eläimiä.

Suomessa ehkä tavallisimmat muotoleikkaukset ovat kuusi- ja orapihlaja-aidan jokavuotiset trimmaukset. 

Muotoleikkaus sopii vielä nykyäänkin hyvin leikkausta sietäville kasveille, mm. marjakuusille ja tuijille silloin, kun niiden avulla halutaan korostaa vaikkapa rakennuksen arkkitehtonisia muotoja. Sen sijaan suurien puiden soisi kasvavan luontonsa mukaisesti; tosin rakennetta ohjaavia nuoruusajan leikkauksia nekin tarvitsevat.

Seminaari pidettiin Helsingin yliopistomuseon Arppeanumin arvokkaassa auditoriossa – sillä välin, kun istuimme päivän museaalisilla puisilla penkeillä, kaukaasianpioni oli avannut ensimmäisen kukkansa. 

Karvahattu lentää läpi omenapuun

Omenapuun latvuksen pitäisi olla niin ilmava, että karvahatun voi heittää sen läpi – niin sanoo kansanviisaus. Nuorta omenapuuta on aikaisemmin leikattu tietämättä tarkemmin, mitä leikkaamisella tavoitellaan.

Puuta harvennetaan lyhentämällä pitkiksi ja korkealle kasvaneita oksia. Isot oksat katkaistaan kolmessa vaiheessa. Lopullisen leikkauskohdan ulkopuolelta oksaa sahataan ensiksi miltei puoleen väliin.

Oksa katkaistaan sahaamalla hieman alasahauksen yläpuolelta; alasahaus estää oksan ja kuoren repeämisen ja näin puuhun jätettävän osan vahingoittumisen.

Tynkä poistetaan kolmannella, huolellisella sahauksella.

Leikkaustyö etenee suunnitellusti: latvusta harvennetaan poistamalla sisään päin ja ristiin kasvavat  oksat. Pitkät oksat lyhennetään, jotta puun latvus pysyisi kohtuullisella korkeudella.

Kasvamaan jäävien oksien kärjestä versoo yleensä vain kolme ylintä silmua.  Tieto on hyödyllinen: kun oksa lyhennetään, sen päähän kasvaa muutama uusi verso, joista kärkisilmu kasvaa voimakkaimmin ja siksi sen kasvusuunta on merkityksellinen – jos oksa jätetään leikkamatta, uudet versot eli tulevat oksat kasvavat usein turhan korkealle.

Nuoren omenapuun kasvua on syytä ohjata leikkaamalla vuosittain. Karvahattu mielessä.

Suomen Puunhoidon Yhdistys SPY ry

Toiminta-ajatus

Suomen Puunhoidon Yhdistys SPY ry http://www.suomenpuunhoidonyhdistys.fion vuonna 1996 perustettu aatteellinen yhdistys, jonka tarkoituksesna on edistää rakennetun ympäristön puiden hoitoa eli modernia puunhoitoa:

  • seuraamme kansainvälistä kehitystä ja kirjallisuutta sekä käännämme ja muokkaamme sitä Suomen olosuhteisiin
  • järjestämme kursseja ja seminaareja ammattilaisille ja muille puiden hoidosta kiinnostuneille tahoille
  • edistämme koulutusta
  • toimimme asiantuntijana ja neuvonantajana
  • vaalimme puunhoidon ammattilaisten etuja ja oikeuksia.

SPY ry:n hallitukseen seuraavaksi kahdeksi vuodeksi valittiin myös arboristi Anne Hanhiniemi, Entti Oy

Eilen takapihallamme

Eilen takapihallamme retkahti vanhasta männystä latvus. Kiintymyksen, komeuden ja turvallisuuden ristiriitatilanne päättyi. Osansa on ollut varmasti luonnonvoimilla; tuulella, lumikuormalla ja sattumalla. Kiintymyksemme vanhoihin puihin on suurta ja huoli vanhojen, huonokuntoisten puiden aiheuttamasta vaarasta iso. Onkin usein vaikeaa luopua oikeaan aikaan komeasta, kauniista puuvanhuksesta, joka on jo osin laho – ympäristölleen turvallisuusriski.

Järkevä ja turvallinen tapa olisikin ennakoida puun kasvua ja vähentää riskejä jo puun nuoruusvuosista lähtien oikeilla toimenpiteillä, jolloin ristiriitatilanteet vähenevät ja  saamme tulevaisuudessa kauniita, suuria ja pitkäikäisiä puita – jatkuvuuden symboleja.

Kolopuu liian liki

Kolme  koivua kasvoivat talon seinustalla. Kaksi niistä kaadettiin kiipeämällä puihin; pudotettiin latvat ja runkotolpat kaadettiin ja pätkittiin.

Vaan kolmannessa oli pitkälle edennyttä lahoa ylhällä rungossa. Runko oli lisäksi niin vino, että latvus taipui suoraan katon päälle.

Nyt ovat hyvät neuvot kalliit kaatajalle: latvaa ei voi erikseen pudottaa, koska runko on lahon heikentämä; puu on kenossa rakennukseen päin; nostokoriautolla ei pääse paikalle.

Arboristi kiipeää kiinnittämään kaksi vetoköyttä – toisen latvukseen lahon yläpuolelle ja toisen runkoon lahon alapuolelle. Köysiä kiristämällä saadaan puun painopistettä siirrettyä kaadon suuntaan.

 

Ja kaikki meni hyvin.

Jos puu olisi kasvanut kauempana rakennuksesta ja kulkuväylästä, sen olisi mielellään antanut kodiksi kolopesijöille. Rungossa oli kaksi koloa, joiden kohdalta runko oli lahonnut melkein ontoksi.

Laho on edennyt puussa latvasta tyveen asti. Puusta on tullut arvaamaton turvallisuusriski ja viimeistään nyt se oli aika poistaa.

Riippajalavan leikkaaminen

Riippajalavalla, Ulmus glabra ’Pendula’, on kaunis kerroksittain riippuva kasvutapa. Puun oksisto on tiheä ja levästö runsas. Lehvästön varjoon jäävät oksat kuivuvat ja karsiutuvat.

Nuoren riippajalavan kasvua kannattaa ohjata leikkauksin, jotta oksien ja rungon haarautumiskohta voidaan pitää avoimena ja näin vältetään ristiinkasvavien ja hankaavien oksien muodostuminen.

Nuorta riippajalavaa on leikattu vuosittain keväällä ja loppukesällä on maahan asti kasvaneita versoja lyhennetty. Nyt puun juurella on puolimetrinen lumikinos ja hyvä hankikanto.

Riippajalavasta on poistettu muutama oksa kokonaan, versoja on harvennettu ja lyhennetty. Versoon jätetään viimeiseksi ylöspäin suuntautuva silmu (katso riippapihlajan leikkaaminen).

Riippapihlajan leikkaaminen

Kotipihlajan runkoon on vartettu oksia, jotka ovat kasvultaan rentoja ja näin on syntynyt varsin suosittu pihapuu –  riippapihlaja. Ilman puun rakennetta ohjaavia leikkauksia puu ei kasva kauniin varjomaiseksi vaan siitä kehittyy omituinen roikko.

Kuvassa olevan riippapihlajan koristeellisuus on vielä saavutettavissa; parempi on kuitenkin leikata nuoria riippapihlajia vuosittain, jolloin leikkaukset eivät rasita puita turhaan.

Puusta poistetaan oksien alapuolelta suoraan alaspäin haarautuvat oksat, samoin hankaavat ja toisen oksan kanssa ristiin kasvavat ja kuivuneet oksat.

Kasvavia oksia lyhennetään niin, että versoon jää viimeiseksi mieluiten ylöspäin tai sivulle suuntautuva silmu.

Riippapihlaja on valmiina uuteen kevääseen. Voimakas leikkaus lisää versojen kasvua ja niitä onkin harvennettava ja lyhennettävä joko loppukesästä tai seuraavana keväänä.