Puiden ja pensaiden talvitunnistus

Marraskuussa alkaa kasvitunnistuksessa erilainen kausi – talvitunnistuksen kausi. Lehtipuiden ja pensaiden tunnistaminen talvella tuntuu ensin vaikealta, mutta kun siitä saa otteen, saattaa se paljastua jopa hauskemmaksi kuin kesätunnistus. Talvitunnistuksesta on hyötyä sekä ammattilaisille että maallikoille. Puita ja pensaita leikataan usein talvella ja monesti pihaa myös suunnitellaan lehdettömällä kaudella. Tällöin talvitunnistuksesta on suuri ilo.

Talvitunnistuksessa tarkastellaan oksista mm. seuraavia asioita:

  • Minkä värinen, paksuinen ja muotoinen oksa on?
  • Onko oksassa paljon haaroja? Lyhyitä vai pitkiä?
  • Onko oksassa piikkejä?
  • Hilseileekö oksa?
  • Onko oksa ontto? Millainen oksan ydin on?
  • Miltä oksa haisee tai tuoksuu?
  • Ovatko silmut oksassa kierteisesti vai vastakkain?
  • Minkä värinen, kokoinen ja muotoinen silmu on?
  • Onko silmu tai oksa karvainen?
  • Miten silmusuomut ovat asettuneet silmun pintaan?
  • Millainen lehtiarpi silmun alla on?
  • Onko jälkiä marjoista tai hedelmistä?
  • Onko norkkoja?

Oksien lisäksi on hyvä tarkkailla kasvin kokoa, muotoa ja yleistä habitusta. Lehdettömät puut ja pensaat paljastavat itsestään erilaisia muotoja ja sävyjä kuin kesäiset. Tuohituomi, pilvikirsikka, koivu ja kanukat esittelevät rungon ja oksien kauniita sävyjä. Saarni taas hyötyy kauniista ja selkeästä siluetistaan. Kaikkia kasveja ei talvi valitettavasti imartele. Kärhöt näyttävät lehdettöminä risuisilta ja hanhikit roskaisilta. Muistakaamme pihaa suunnitellessa siis myös kasvien talvinen ulkoasu. Talviasut ovat puilla ja pensailla käytössä jopa pidemmän aikaa kuin meillä ihmisillä, monesti melkein puoli vuotta.

Haavan talviasu yllättää. Silmut ovat kinuskin väriset ja terävät. Versot lyhyitä.
Haavan talviasu yllättää. Silmut ovat kinuskin väriset ja terävät. Versot lyhyitä.
Hevoskastajan suuri lehtiarpi silmun alla muistuttaa hevosenkenkää.
Hevoskastajan suuri lehtiarpi silmun alla muistuttaa hevosenkenkää.
Tervalepän talviasuun kuuluvat käpymäiset emikukinnot.
Tervalepän talviasuun kuuluvat käpymäiset emikukinnot.
Japaninhappomarjan marjat säilyvät oksissa pitkään lehtien jälkeen.
Japaninhappomarjan marjat säilyvät oksissa pitkään lehtien jälkeen.
Keltaoksakanukka on vaaleanvihreä tai haalean keltainen
Keltaoksakanukka on vaaleanvihreä tai haalean keltainen
Korallikanukan oksa on upean punainen ja täynnä pieniä korkkihuokosia.
Korallikanukan oksa on upean punainen ja täynnä pieniä korkkihuokosia.

Entti Oy

Jutta Simonen,

FM, hortonomi (AMK)

Syysvärien hohtoa puutarhaan

Lehtipuut ja pensaat ovat hauskaa seurattavaa vuoden ympäri, koska niissä tapahtuu vuodenajan mukaan suuria muutoksia. Syksyn edetessä saamme seurata kauniita syysvärejä puutarhassa. Syysväri johtuu siitä, että kasvi varastoi lehtien ravinteet runkoon ja oksiin ennen kuin se luopuu lehdistään, ja lehtivihreän hajotessa punaiset ja keltaiset värit tulevat esiin. Poikkeuksiakin tosin löytyy. Esimerkiksi lepällä ei ole tarvetta imeä ravinteita lehdistä, koska se saa typpeä juuristossaan asuvalta symbioottiselta sädesieneltä. Tästä syystä lepällä ei kummoista syysväriä ole.

Ruska on kauneimmillaan aurinkoisissa paikoissa. Tämän havaitsee hyvin helposti ihan kotipihassakin kun katsoo talon valoisalla ja varjoisalla puolella olevia kasveja. Myös syksyn säät vaikuttavat syysväreihin. Aurinkoiset ja kirpakat syyssäät saavat aikaan kauneimman ruskan. Siihen säät vaikuttavat kuitenkin vähemmän milloin kasvit alkavat tuleentua eli valmistautua talveen. Kasvit aistivat talven tuloa enemmänkin päivän lyhenemisestä kuin säiden kylmenemisestä. Tästä syystä etelästä tuodut kasvit saattavat tuleentua liian myöhään ja joskus jopa paleltua.

Lehtipuilla ja pensailla on erilaisia syysvärejä. Joillain syysvärit ovat niin hätkähdyttävän kauniita, että pelkästään tämä on syy valita kasvi puutarhaan. Seuraavassa on listaa ja kuvia upean syysvärin omaavista kasveista.

Köynnöksiä:

  • Kiinanlaikkuköynnös
  • Villiviini
Villiviinin syyssävy on hehkuvan punainen
Villiviinin syyssävy on hehkuvan punainen

Pensaita:

  • aronia (punainen)
  • atsalea (punainen)
  • isotuomipihlaja (oranssi)
  • japaninhappomarja (oranssinpunainen)
  • kiiltotuhkapensas (punainen)
  • koiranheisi (punainen)
  • koivuangervo (oranssinpunainen)
  • kultaherukka ja lamoherukka (punainen)
  • mustamarjaorapihlaja (punainen)
  • pihlaja-angervo (keltainen)
Atsalea on syksyisin kauniin punainen
Atsalea on syksyisin kauniin punainen
Koiranheisin syyssävy muodostuu lehdistä ja marjoista
Koiranheisin syyssävy muodostuu lehdistä ja marjoista

Puita:

  • haapa (keltainen)
  • katsura (vaaleanpunainen)
  • koivu (keltainen)
  • lehtikuusi (oranssinkeltainen)
  • metsävaahtera ja mongolianvaahtera (kirjava)
  • pilvikirsikka ja rusokirsikka (punainen)
  • tuurenpihlaja (punaoranssi)
Haavat muuttuvat syksyisin kauniin keltaisiksi.
Haavat muuttuvat syksyisin kauniin keltaisiksi.
20150925_153743
Vaahteralla on kaunis monisävyinen liukuväri.

Entti Oy

Jutta Simonen, hortonomi (AMK), FM

Toimivat kasviyhdistelmät monikerroksisiin istutuksiin

Puutarhan kasviyhdistelmiä voi miettiä monelta kantilta. Tässä kirjoituksessa keskityn siihen miten kasveja voi sommitella monikerroksisissa istutuksissa päällekkäin. Näissä monikerroksisissa istutuksissa hyvän yhdistelmän tarkoitus on tuottaa helppohoitoinen istutus, jossa kasvien ulkonäkö ja kasvu- sekä kukinta-aika tukevat toisiaan. Kasveilla pitää olla samanlaiset toiveet kasvupaikan suhteen, jotta istutus olisi toimiva. Esimerkiksi happamaan maahan pienten havujen, alppiruusujen tai hortensiojen alle sopivat rönsytiarella, pikkutalvio, varjoyrtti ja taponlehti.

Taponlehti viihtyy happamassa maassa havujen kanssa.
Taponlehden kiiltävä lehtimassa luo kaunista kontrastia havujen neulasille.

Samanaikaisella kukinnalla tähdätään näyttävyyteen, eriaikaisella puolestaan saadaan pidempi kukinta. Huhti-toukokuussa kukkivien sipulikukkien kanssa on järkevää laittaa päällekkäin perennoja, jotka tulevat maasta vasta toukokuun lopulla. Tällaisia perennoja ovat mm. komeamaksaruoho, kuunliljat ja jaloangervot. Näin samaan kohtaan saadaan ensin sipulikukintaa ja kesällä helppohoitoinen perennaistutus.

Tulppaanit ovat keväällä upeita. Samassa kohtaa voi kukoistaa kesällä perenna.
Tulppaanit ovat keväällä upeita. Samassa kohtaa voi kukoistaa kesällä perenna.

Ukkolaukka on komea kesällä kukkiva sipulikukka, jonka lehdet muuttuvat keltaiseksi jo kukinnan aikana. Keltaiset lehdet jäävät sopivasti piiloon, jos istuttaa laukat matalahkojen perennojen alle. Hyviä perennoja tähän ovat esimerkiksi tuoksu-, tai tarhakurjenpolvet.

Pienten lehtipuiden alle on hyvä laittaa matalia pensaita tai perennoja, ja alaosista harvojen pensaiden alle perennoja. Yksi hauska yhdistelmä on purppuraomenapuu ja vuorenkilpi, jotka kukkivat monesti yhtä aikaa samanlaisella punasävyllä. Jos haluaa helppohoitoisen istutuksen runsaalla valkoisella kukinnalla, voi istuttaa sirotuomipihlajan alle koivuangervoa ja kaukaasianpitkäpalkoa, tai pilvikirsikan alle peittokurjenpolvea. Peittokurjenpolvea saa sekä vaaleanpunaisella että valkoisella kukinnalla.  Jos ei kaipaa sen kummempaa kukintaa, mutta pitää kauniista syysväristä, voi istuttaa päällekkäin mongolianvaahteran ja seppelvarpuja. Hyviä vaihtoehtoja on paljon.

Mongolianvaahtera ja seppelvarpu ovat rehevä ja vehreä yhdistelmä
Mongolianvaahtera ja seppelvarpu ovat rehevä ja vehreä yhdistelmä
Pilvikirsikka ja peittokurjenpolvi ovat molemmat helppohoitoisia ja kauniita.
Pilvikirsikka ja peittokurjenpolvi luovat kauniin ja helppohoitoisen istutuksen.

Jutta Simonen, Entti Oy

Hortonomi (AMK), FM

Helppohoitoiset maanpeittoperennat

Helppohoitoiset maanpeittoperennat

Helppohoitoisen viheralueen A ja O ovat yhtenäiset ja monikerroksiset istutukset. Suuri osa puista ja pensaista ei kata kauttaaltaan alustaansa vaan maantasolle jää mullosta näkyviin. Kuorike on yksi vaihtoehto rikkaruohojen poissa pitämiseen, mutta kuoriketta pitää lisäillä muutaman vuoden välein, jotta se oikeasti pitäisi rikat loitolla. Kuorike saattaa levitä hankalasti muille pinnoille eikä se aina ole myöskään kaunein tai mielenkiitoisin vaihtoehto. Maanpeittoperennat ovat erinomainen pitkän tähtäimen valinta rikkojen torjumiseen. Ne ovat kauniita ja oikealla paikalla hyvinkin huoltovapaita. Kun perennoja istuttaa taimia säästelemättä noin 10 kpl neliölle ja nyppii rikat ensimmäisten vuosien aikana, tulee istutuksesta lopulta peittävä ja helppohoitoinen. Maanpeittoperennojen avulla kukintaakin riittää puutarhan lattiatasolle asti.

Matalia perennoja on kauppojen valikoimissa tällä hetkellä suuria määriä. Kaikki matalat perennat eivät kuitenkaan ole tehokkaita rikkojen pois pitämiseksi. Tehokkaimpia ovat nopeasti kasvavat, mätästävät tai rönsyävät ja suurehkolehtiset perennat. Pienilehtiset ja harvat sekä hitaasti kasvavat ja myöhään lehteen tulevat ovat käytöltään enemmänkin koristekasveja kuin peittokasveja. Samassa suvussa voi olla peitto-ominaisuuksiltaan sekä hyviä että huonoja kasveja. Esimerkiksi tuoksukurjenpolvi on loistava peittokasvi kun taas verikurjenpolvi aikalaillakin huono. Sen lehdet ovat liian sirot ja kasvutapa liian epämääräinen. Tuoksukurjenpolvi on peittokasveista ehkä paras. Sen ainoa huono puoli on joidenkin mielestä voimakas tuoksu.

Seuraavassa on ylläpitotöissä karttuneeseen kokemukseen perustuva lista hyvistä maanpeittoperennoista.

Hyviä maanpeittoperennoja aurinkoon tai puolivarjoon:

Jättipoimulehti

Kaukaasianpitkäpalko (kuivaan paikkaan)

Peittokurjenpolvi

Rönsyansikka

Tuoksukurjenpolvi

Parhaimpia maanpeittoperennoja varjoisaan paikkaan:

Kevätkaihonkukka

Kuunliljat

Peipit

Pikkutalvio

Rönsytiarella

Taponlehti

Tarhavarjohiippa

Valkotäpläimikkä

Varjoyrtti

Suikeroalpia en suosittele, koska sillä on taipumusta levitä hankalasti. Saman tempun saattavat tehdä myös hopeahärkki, maahumala, aro- ja kanadanvuokko. Niitä kannattaa laittaa vain hyvin rajattuihin paikkoihin tai muihin paikkoihin, jossa ne saavat levitä rauhassa.

Tuoksukurjenpolvi on peittoperennojen aatelia
Tuoksukurjenpolvi on peittoperennojen aatelia
Rönsyansikka on loistava peittoperenna niille, jotka eivät kavahda keltaista kukintaa.
Rönsyansikka on loistava peittoperenna niille, jotka eivät kavahda keltaista kukintaa. Kukinta-aika on lyhyt.
Taponlehti on oikealla paikalla hyvä peittokasvi. Juurtumiseen tosin menee pari vuotta.
Taponlehti on oikealla paikalla hyvä peittokasvi. Juurtumiseen tosin menee pari vuotta.
Poimulehdessä on saatavilla pienempi ja suurempi vaihtoehto
Poimulehdessä on saatavilla pienempi ja suurempi vaihtoehto
Kuunlilja ei suikerra eikä rönsyä, mutta peittää suurilla lehdilllään maan tehokkaasti
Kuunlilja ei suikerra eikä rönsyä, mutta peittää suurilla lehdilllään maan tehokkaasti

Entti Oy

Jutta Simonen

Hortonomi (AMK), FM

Helppohoitoiset lehtipensaat

Suurin osa piharakentajista haluaa helppohoitoisen pihan riippumatta siitä laitetaanko piha itse vai tilataanko ammattilaisilta. Lehtipensaat ovat edullinen ja helppohoitoinen tapa vehreyttää pihaa ja ne toimivat myös erinomaisina tilanjakajina. Toisin kuin usein ajatellaan, lehtipensaiden hoitotarve ei määrity niinkään leikkaustarpeen kuin peittävyyden mukaan. Harvoja pensaita, pensasaitoja lukuun ottamatta, leikataan vuosittain. Syyshortensian kaltaisia vuosittain leikattavia pensaita toki on, mutta enimmäkseen pensaiden hoitotarve määrittyy sen mukaan kuinka hyvin ne peittävät kasvualustansa. Rikkaruohot kasvavat varsinkin sateisina kesinä kovaa vauhtia. Hake estää jonkin verran rikkaruohojen kasvua, mutta parhaiten rikat estää pensas, joka varjostaa kasvualustansa tehokkaasti tai peittää sen kauttaaltaan. Myös sillä on väliä, kuinka varhain pensas tulee keväällä lehteen. Hanhikit ja keijuangervot ovat esimerkkejä pensaista, jotka periaatteessa ovat tiiviitä ja peittäviä, mutta ne tulevat niin myöhään lehteen että rikat ehtivät usein kasvaa pensaan väleihin. Niissä on molemmissa myös pienet lehdet.  Parhaita ovat siis varhain lehteen tulevat suurehkolehtiset ja peittävät pensaat.

Seuraavassa on listattu muutamia pensaita peittävyyden mukaan. Listat perustuvat ylläpitotöissä karttuneeseen kokemukseen, mutta erilaisiakin kokemuksia ihmisillä varmasti on.

Peittäviä pensaita:

  • Idänvirpiangervo
  • Koivuangervo
  • Lamoherukka
  • Norjanangervo
  • Rusopajuangervo
  • Ruusuangervo
  • Sinikuusama
  • Taikinamarja
  • Viitapihlaja-angervo

Heikommin peittäviä pensaita:

  • Hanhikit
  • Happomarjat
  • Keijuangervo
  • Lamohietakirsikka
  • Rusokuusama
  • Ruusut

Kun pensaita hoidetaan säännöllisesti oikeanlaisilla leikkauksilla, ne pysyvät tiiviinä ja terveitä ja rikkojakin ilmestyy vähemmän. Istutusten jälkeen rikat kannattaa poistaa ahkerasti. Oikean kasvupaikan valinta on oleellinen pensaan hyvinvoinnille.

Rusopajuangervo on kaunis ja tiivis pensas
Rusopajuangervo on kaunis ja tiivis pensas
Ruusujen väleihin mahtuu rikkoja paljon ja niitä on ikävä kitkeä
Ruusujen väleihin mahtuu rikkoja paljon ja niitä on ikävä kitkeä
Viitapihlaja-angervo on hyvässä paikassa täysin peittävä
Viitapihlaja-angervo on hyvässä paikassa täysin peittävä
Rusokuusaman alle mahtuu rikkaruoho poikineen
Rusokuusaman alle mahtuu rikkaruoho poikineen
Ruusuangervo on kohtalaisen tiivis ja tulee varhain lehteen
Ruusuangervo on kohtalaisen tiivis ja tulee varhain lehteen
Norjanangervo on pienistä lehdistään huolimatta peittävä
Norjanangervo on pienistä lehdistään huolimatta peittävä

Jutta Simonen

hortonomi (AMK), FM

Entti Oy

Puutarhan äänimaisema, osa 3

Jutta Simonen hortonomi (AMK), FM

Entti Oy

Teksti ja kuvat

Kun pihalta on mahdollisuuksien mukaan eristetty melu, voi pihalle lisätä miellyttäviä ääniä. Miellyttäviksi ääniksi koetaan usein veden solina, pikkulintujen laulu, lehtien havina ja veden ropina lehdille. Lintujen laulua voi houkutella pihalle rehevällä puustolla ja lehtien havinaa syntyy erityisesti haavasta. Veden ropina korostuu kauniisti suurilehtisillä perennoilla kuten vuorenkilvillä, kuunliljoilla tai kilpiangervoilla ja veden solinan voi tuoda pihalle pienelläkin vesiaiheella. Vesiaiheiden kanssa kannattaa olla tarkka. Vesiaiheen toivotaan yleensä solisevan kauniisti, mutta monet vesiaiheet pitävät vähemmän miellyttävää lorinaa tai kohinaa.

äänimaisema3a

Kuva 3 Vesiaiheista osa kohisee, osa solisee

Pihan tai puutarhan äänimaisemaa voi kaunistaa kasvien ja vesiaiheiden lisäksi myös muilla elementeillä. Tuulikello sopii perinteiseen pihaan kun taas japanilaiseen puutarhaan voi tuoda shishi-odoshin eli kauriinkarkottajan, jossa on mukana sekä veden ääni että bambukepin rytmikäs kopsahdus. Suomalaiset leikkivälinevalmistajat ovat viime vuosina tehneet myös erilaisia äänellisiä leikkivälineitä puistoihin.

äänimaisema3b

Kuva 4 Penkin sijoittelu on äänimaiseman kannalta olennaista

Äänimaiseman suunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon toimintojen sijoittelu. Jos puutarhassa on panostettu kauniisti solisevaan vesiaiheeseen, on sen vieressä hyvä olla penkki, jotta äänistä voi nauttia pidempäänkin. Leikkipaikkojen sijainto puistossa on hyvä laittaa erilleen rauhoittumiseen varatuista paikoista varsinkin jos niihin suunnitellaan interaktiivisia tai muuten äänellisiä leikkikaluja. Alueita voi rajata toisistaan luonnollisilla kasvillisuusalueilla ja kummuilla.

 

Lähteitä ja lisää aiheesta Theseuksessa olevasta opinnäytteestä Kaupunkipuiston äänimaisema.

 

 

Puutarhan äänimaisema osa 2

Jutta Simonen, hortonomi (AMK), FM

Entti Oy

teksti ja kuva

Vihersuunnittelussa keskitytään usein liiaksi maiseman visuaaliseen puoleen vaikka äänimaisemalla on huimasti merkitystä viheralueiden viihtyisyyteen. Äänimaisemaa olisi hyvä huomioida jo kaavoitusvaiheessa. Hiljaisia alueita tulee kartoittaa ja viheralueille tulee taata muutakin kuin kapeita jakojäännösalueita liikenteen hulinassa. Jos viheralue kuitenkin tulee liikenteen läheisyyteen, äänimaiseman miellyttävyyttä voi parantaa meluvalleilla ja monikerroksisella kasvillisuudella.

Melunsuojaistutuksen kasvillisuus saisi olla:

  • monikerroksista
  • havuja sisältävää
  • varhain vihertyvää ja nopeasti kasvavaa sekä runsaan lehtevää
  • lehtien tulisi olla mielellään paksuja tai karvaisia

 

Pelkästään melunlähteen peittäminen näkymässä vähentää tutkitusti melun häiritsevyyttä. Kasvillisuus kaupunkiympäristöissä vähentää myös liikennemelun kaiuntaa. Lehvästö absorboi melua aivan eri tavalla kuin kaupungin kovat betoni- ja kivipinnat.

Vihersuunnittelussa voidaan vaikuttaa äänimaisemaan myös välillisesti. Jos alueella on vähemmän leikattavaa ja siimattavaa nurmea, tulee ylläpitotöistä tulevaisuudessa vähemmän meluhaittaa. Aina tämä ei toki ole mahdollista.

äänimaisema2

Kuva 2. Kummut ja kasvit rajaavat leikkipaikan äänimaisemaa.

 

Lähteitä ja lisää aiheesta Theseuksessa olevasta opinnäytteestä Kaupunkipuiston äänimaisema.

 

 

Puutarhan äänimaisema, osa 1

Jutta Simonen, hortonomi (AMK), FM

Teksti ja kuva

Äänimaisemalla tarkoitetaan kuuloaistilla havaittavaa
maisemaa. Äänimaisemaa kuvaillessa ei voida välttyä melun ja hiljaisuuden käsitteiltä ja siksi nämä käsitteet on hyvä avata. Melulla ja hiljaisuudella ei viitata pelkästään äänen voimakkuuteen vaan myös äänen laatuun. Melu ei välttämättä olekaan siis pelkästään voimakasta ääntä vaan se voi olla myös muuten häiritsevää tai jopa terveydelle haitallista ääntä. Hiljaisuudella puolestaan viitataan monesti äänimaisemaan, jossa on vähän ihmisen aiheuttamia ääniä ja paljon luonnon ääniä. Periaatteessa kyse on siis äänimaiseman miellyttävyydestä ja terveellisyydestä.

Äänimaisema on ollut viime aikoina silloin tällöin esillä liittyen ympäristöterveyteen. Suurin osa suomalaisista asuu nykyään kaupungeissa, joissa erityisesti liikenteen äänet dominoivat äänimaisemaa. Tutkimusten mukaan suomalaisista viidesosa asuukin ohjearvot ylittävillä ympäristömelualueilla. Melu aiheuttaa ihmisille henkisiä ja ruumiillisia terveyshaittoja, mm. keskittymisongelmia, kuuloaistin heikkenemistä ja verenpaineen nousua. Melu ei ole enää edistyksen merkki. Hiljaisuudesta on tullut luksusta, josta ollaan valmiita myös maksamaan.

Oleskelu hiljaisilla luonnonalueilla vähentää melun terveyshaittoja hetkessä ja mitä lähempänä nämä hiljaiset viheralueet ovat asutusta, sitä useammin niillä tulee tutkitusti käytyä. Haasteena onkin miellyttävän äänimaiseman luominen kaupungissa oleviin pihoihin ja puistoihin.

luontoalueet äänimaisemassa

Kuva 1 Luonnonalueet lähellä keskustoja ovat ihmisille tärkeitä lepopaikkoja