Puutarhablogi kaikille - pihaunelmia, kasvitietoa ja puutarhanhoitoa!

Hienostunut valkoinen

Vuorenkilpi, Bergenia cordifolia, on erinomainen maanpeitekasvi; se on vähään tyytyväinen, niin auringossa kuin varjossa, kuivassa ja kosteassa kasvupaikassa viihtyvä, ihan tyylikäs ja selkeälinjainen kasvi – ja silti monen inhokki, jota ei missään tapauksessa haluta omalle pihalle.

Voi olla, että tanakkana töpöttävä pinkki kukinto, paksut, ainavihannat lehdet ja kasvin hyvä levinneissyys suomalaisille pihoille on jo ylittänyt kyllästymisrajan. Kasvista puuttuu yllätyksellisyys.

Mutta kun vuorenkilpi onkin valkokukkainen, se istutetaan parhaalle paikalle keräämään katseita ja ihastelua – hyvä niin.

Vuorenkilvistä molemmat, Bergenia cordifolia ’Silberlicht’  ja perinteisempi pinkki ovat omiaan rauhoittamaan monilajisia istutusryhmiä. Erikoisen kaunis yhdistelmä on koristeomenapuu  ja vuorenkilpi silloin kun niiden kukinnat ajoittuvat samaan aikaan.

Aina yhtä kiehtovaa

Uskon, että nämä köynnöshortensian silmut kätkevät kukkien nuput – se olisikin ensimmäinen kukinta kalliolla kasvavalle köynnökselle.

Katsuran punertavina avautuvat lehdet puhkeavat pian.

Kivikossa kukkii tarhakylmäkukka.

Kovin epätasaisesti itää perunat pussissa. Varmuuden vuoksi tarkastin muutaman perunan kunnon kaivamalla ne ylös ja olihan niissäkin idut ja hennot juuret – nyt niitä saa odottaa vielä hieman pidempään. 

Levoton lento

Yritin kuvata sitruunaperhosen lentoa, mutta se oli niin nopeaa, vapaata  ja vangitsematonta.

Talventähti, Chionodoxa luciliae, levittäytyy suotuisalla kasvupaikalla yhtä nopeasti kuin idänsinililja, Scilla sibirica.

Aina yhtä valloittavat kevätsahramit.

Lumen alta paljastunut, ainavihanta keltalehtinen sitruuna-ajuruoho, Thymus citriodorus ’Bertram Anderson’, on sen näköinen kuin talvea ei olisi ollutkaan.

Lumi suli

Syksyllä pysyvän lumipeitteen alle jäi vielä kasvussa oleva nurmikko, kun maa ei ehtinyt routaantua. Nyt keväällä lumen alta paljastui nurmikko, jonka pinnalla on tiivis, limainen kalvo.

Orastava nurmi hengittää ja tarvitsee happea.

Harja on tarpeeksi hellävarainen ja kuitenkin tehokas väline kalvon rikkomiseen. Nurmikko alkaa vihertää varsin nopeasti, kun juurilla on lämpöä, kosteutta ja happea. Myös kevätlannoituksesta kannattaa huolehtia.

 

Voro söi

Ei ole suu tuohesta sillä kelmillä, joka söi hartaasti odotetun kevään ensimmäiset kultasahramit.

Vorolle ei posliinihyasintit maistu ja siksi ne saavatkin rauhassa vallata lisää kasvutilaa – luonnossa niin vain on.

Jouluruusu on talvehtinut hyvin lumipeitteen alla ja nuppuja kantavat kukkavanat alkavat nousta lehtiruusukkeesta.

Suunnittelua, ihmettelyä ja odotusta.

 

Kertomus Keskimaasta, osa 4

Lievitystä kevätsyyhyyn

Kävin Puutarhamyymälässä ja siellä valmistauduttiin taimipihan avaamiseen eri tavalla kuin vuosiin; lunta lapioitiin ja kuormattiin kuutioittain siirrettäväksi joutomaille sulamaan. Kun lounainen ilmavirtaus tuo meillekin kevään, puutarhaunelmien toteuttaminen alkaa puutarhamyymälästä ja silloin pitää kaiken olla kohdallaan.

Tyhjin toimin ei nytkään tarvinnut palata kotiin, sillä mukana on ainekset neitsytperunoiden kasvatukseen: paperipusseja, siemenperunaa ja multaa.

Neitsytperunan synty (so. varhaisperunan kasvatus perinteikkäällä menetelmällä pussissa, ämpärissä tai vaikkapa sanomalehtikääreessä)

Siemenperunan lajike on Timo, siinä on aito juhannusperunan maku.

Paperipussit on avattu ja suu on käännetty niin, että pussi on aluksi puolikorkea, mutta sitä voidaan korottaa, kun idut työntyvät mullasta, kasvavat pituutta ja tarvitsevat lisää multaa.

Siemenperunoissa voisi olla muutaman millin idut näkyvissä, niiden ilmestymistä en jää odottelemaan, vaan peittelen kaikki kaksitoista perunaa pusseihinsa.

Aluksi vain liraukset vettä kullekin perunalle ja sitten odotellaan itämisen ihmettä.

Pihastudion hyötypuutarha Keskimaassa on vielä valtaisat lumikasat. Vanha kasvihuone siirretään paikalleen heti, kun syksyllä valmistettu pohja paljastuu lumesta ja routa sulaa.

Neitsytperunakasvusto siirretään huoneeseen ja sieltä pusseineen päivineen perunamaahan, kun yöpakkaset ovat ohi.