Puutarhablogi kaikille - pihaunelmia, kasvitietoa ja puutarhanhoitoa!

Maahisia ja keijukaisia

Kuura, havu ja saniainen – tuokio mennisyyden ja tulevaisuuden välissä.

Tuivio (Microbiota decussata), on matala ja leveäksi kasvava havukasvi: se on erinomainen maanpeittohavu, joka täyttää kasvutilansa niin, ettei rikkakasveille jää elintilaa. Tuivio on tuotu ja viljelty puutarhakasviksi melko hiljattain; kallioimarre (Polypodium vulgare) on sensijaan ikiaikainen kotoperäinen saniaiskasvi. Kasvit on istutettu ryhmäksi yhdessä kivien kanssa rajaamaan metsäluontoa ja puutarhaa.

Tiarellat, pitsimyssyt, keijukaiset ennen päivänlaskua.

Rönsytiarella (Tiarella cordifolia) on puolivarjossa viihtyvä, rönsyjen avulla tiheäksi matoksi leviävä perenna.

Tupastiarella (Tiarella wherryi).

Täällä taas

Miksi idän vanhassa kulttuurissa puutarhan hoitoa pidetään onnellisimman elämän lähteenä?  Kuoleminen ei ole elämän vastakohta, vaan syntymisen; elämällä ei ole vastakohtaa,  elämä jatkuu, mutta sen muodot muuttuvat kuihtumisesta uuteen kukoistukseen. Puutarhuri elää ymmärtäen muutoksen välttämättömyyden: luopumisessa on uuden alku.

Lumikello (Galanthus nivalis), jonka tieteellisen nimen ’nivalis’ tarkoittaa lumista ja niinpä se nouseekin lumipälvien läpi ensimmäisenä.

Kultasahrami (Crocus chrysanthus), kuvassa lajike ’E.P.Bowles’.

Kultasahrami ’Cream Beauty’.

Tähtisahrami (Crocus tommasinianus) viihtyy sahrameista parhaiten kohtalaisen varjoisassakin kasvupaikassa. Hedelmäpuiden ja marjapensaiden alla se ehtii kukkia ja houkutella pölyttäviä hyönteisiä, jotka kukinnan kuihduttua etsivät mettä seuraavaksi hyötykasvien kukista.

Kevätsahrami (Crocus vernus) kukkii hieman myöhemmin kuin kulta- ja tähtisahramit. Kevätsahramista on jalostettu useita lajikkeita kuten kuvassa vielä nuppuinen ’Pickwick’.

Hyvää pääsiäistä, uuden alkua.

Helman heilahduksia

Kun katsoo, voi jo nähdä Neiti Kevään helman heilahduksia.

Jouluruusu (Helleborus) on jo nupulla vaikka lumi peitti sitä vielä pari päivää sitten.

Kallioimarre (Polypodium vulgare) on luonnonkasvi; sensijaan lamosalali (Gaultheria procumbers) on istutettu puutarhaan viime vuoden keväällä. Lamosalali oli mukana punaisine marjoineen jouluisessa kukka-asetelmassa. Hoidin sitä huonekasvina ensimmäisen talven yli, istutin keväällä kiven kupeeseen Pihastudion kalliopuutarhaan, jossa se on viettänyt menneen talven. Onko kasvi oikeasti talvehtinut selviää, kun maa on sulanut ja kasvu voi alkaa.

Muratti (Hedera helix) on tullut puutarhaani samoin joulukukka-asetelmasta kuin lamosalalikin. Muratti on kasvanut paikallaan jo kaksi vuotta: kokenut leudon, mutta lumettoman talven, ja toisen ankaramman, suojanaan kuitenkin paksu lumipeite.

Jouluruusu

Jouluruusu (Helleborus) on monivuotinen perenna joka ei ole ruusu ollenkaan vaan kuuluu leinikkikasveihin.  Jouluruusun voi istuttaa keväällä maahan puoli varjoon esimerkiksi pensaiden tai puiden alle. Jouluruusu pitää tasaisesta kosteudesta, ravinteikkaasta, kuohkeasta ja hieman emäksisestä multamaasta.

Jouluruusu on talvenarka. Se kannattaakin talvella suojata lumella tai lumettoman pakkastalven tullen havuilla. Jouluruusu on myrkyllinen.

Vuokkojen sukua

Unkarinsinivuokko

Pihastudion varhaisin kukkija on unkarinsinivuokko, Hepatica transsylvanica. Joinain varhaisena keväänä ensimmäiset nuput ovat auenneet helmikuun lopulla, useimmiten maaliskuulla, mutta tänä keväänä puolen metrin kinos peittää vielä kasvustoa.

Unkarinsinivukko viihtyy varjoisassa, kosteassa, mutta ei märässä maassa. Luontainen kasvupaikka on kuten kotoisalla sinivuokolla ja hyvin viihtyessään unkarinvuokko leviääkin rönsyjen avulla laajaksi maata peittäväksi kasvustoksi.

Luonnonkasveja kohdellaan puutarhassa luonnonmukaisesti: niille annetaan kasvurauha, jota ei häiritä haravoinnilla.