Puutarhablogi kaikille - pihaunelmia, kasvitietoa ja puutarhanhoitoa!

Hienostunut valkoinen

Vuorenkilpi, Bergenia cordifolia, on erinomainen maanpeitekasvi; se on vähään tyytyväinen, niin auringossa kuin varjossa, kuivassa ja kosteassa kasvupaikassa viihtyvä, ihan tyylikäs ja selkeälinjainen kasvi – ja silti monen inhokki, jota ei missään tapauksessa haluta omalle pihalle.

Voi olla, että tanakkana töpöttävä pinkki kukinto, paksut, ainavihannat lehdet ja kasvin hyvä levinneissyys suomalaisille pihoille on jo ylittänyt kyllästymisrajan. Kasvista puuttuu yllätyksellisyys.

Mutta kun vuorenkilpi onkin valkokukkainen, se istutetaan parhaalle paikalle keräämään katseita ja ihastelua – hyvä niin.

Vuorenkilvistä molemmat, Bergenia cordifolia ’Silberlicht’  ja perinteisempi pinkki ovat omiaan rauhoittamaan monilajisia istutusryhmiä. Erikoisen kaunis yhdistelmä on koristeomenapuu  ja vuorenkilpi silloin kun niiden kukinnat ajoittuvat samaan aikaan.

Vuokkojen sukua

Unkarinsinivuokko

Pihastudion varhaisin kukkija on unkarinsinivuokko, Hepatica transsylvanica. Joinain varhaisena keväänä ensimmäiset nuput ovat auenneet helmikuun lopulla, useimmiten maaliskuulla, mutta tänä keväänä puolen metrin kinos peittää vielä kasvustoa.

Unkarinsinivukko viihtyy varjoisassa, kosteassa, mutta ei märässä maassa. Luontainen kasvupaikka on kuten kotoisalla sinivuokolla ja hyvin viihtyessään unkarinvuokko leviääkin rönsyjen avulla laajaksi maata peittäväksi kasvustoksi.

Luonnonkasveja kohdellaan puutarhassa luonnonmukaisesti: niille annetaan kasvurauha, jota ei häiritä haravoinnilla.