Puutarhablogi kaikille - pihaunelmia, kasvitietoa ja puutarhanhoitoa!

Maanpeitekasvit

Helppohoitoiset maanpeittoperennat

Helppohoitoiset maanpeittoperennat

Helppohoitoisen viheralueen A ja O ovat yhtenäiset ja monikerroksiset istutukset. Suuri osa puista ja pensaista ei kata kauttaaltaan alustaansa vaan maantasolle jää mullosta näkyviin. Kuorike on yksi vaihtoehto rikkaruohojen poissa pitämiseen, mutta kuoriketta pitää lisäillä muutaman vuoden välein, jotta se oikeasti pitäisi rikat loitolla. Kuorike saattaa levitä hankalasti muille pinnoille eikä se aina ole myöskään kaunein tai mielenkiitoisin vaihtoehto. Maanpeittoperennat ovat erinomainen pitkän tähtäimen valinta rikkojen torjumiseen. Ne ovat kauniita ja oikealla paikalla hyvinkin huoltovapaita. Kun perennoja istuttaa taimia säästelemättä noin 10 kpl neliölle ja nyppii rikat ensimmäisten vuosien aikana, tulee istutuksesta lopulta peittävä ja helppohoitoinen. Maanpeittoperennojen avulla kukintaakin riittää puutarhan lattiatasolle asti.

Matalia perennoja on kauppojen valikoimissa tällä hetkellä suuria määriä. Kaikki matalat perennat eivät kuitenkaan ole tehokkaita rikkojen pois pitämiseksi. Tehokkaimpia ovat nopeasti kasvavat, mätästävät tai rönsyävät ja suurehkolehtiset perennat. Pienilehtiset ja harvat sekä hitaasti kasvavat ja myöhään lehteen tulevat ovat käytöltään enemmänkin koristekasveja kuin peittokasveja. Samassa suvussa voi olla peitto-ominaisuuksiltaan sekä hyviä että huonoja kasveja. Esimerkiksi tuoksukurjenpolvi on loistava peittokasvi kun taas verikurjenpolvi aikalaillakin huono. Sen lehdet ovat liian sirot ja kasvutapa liian epämääräinen. Tuoksukurjenpolvi on peittokasveista ehkä paras. Sen ainoa huono puoli on joidenkin mielestä voimakas tuoksu.

Seuraavassa on ylläpitotöissä karttuneeseen kokemukseen perustuva lista hyvistä maanpeittoperennoista.

Hyviä maanpeittoperennoja aurinkoon tai puolivarjoon:

Jättipoimulehti

Kaukaasianpitkäpalko (kuivaan paikkaan)

Peittokurjenpolvi

Rönsyansikka

Tuoksukurjenpolvi

Parhaimpia maanpeittoperennoja varjoisaan paikkaan:

Kevätkaihonkukka

Kuunliljat

Peipit

Pikkutalvio

Rönsytiarella

Taponlehti

Tarhavarjohiippa

Valkotäpläimikkä

Varjoyrtti

Suikeroalpia en suosittele, koska sillä on taipumusta levitä hankalasti. Saman tempun saattavat tehdä myös hopeahärkki, maahumala, aro- ja kanadanvuokko. Niitä kannattaa laittaa vain hyvin rajattuihin paikkoihin tai muihin paikkoihin, jossa ne saavat levitä rauhassa.

Tuoksukurjenpolvi on peittoperennojen aatelia
Tuoksukurjenpolvi on peittoperennojen aatelia
Rönsyansikka on loistava peittoperenna niille, jotka eivät kavahda keltaista kukintaa.
Rönsyansikka on loistava peittoperenna niille, jotka eivät kavahda keltaista kukintaa. Kukinta-aika on lyhyt.
Taponlehti on oikealla paikalla hyvä peittokasvi. Juurtumiseen tosin menee pari vuotta.
Taponlehti on oikealla paikalla hyvä peittokasvi. Juurtumiseen tosin menee pari vuotta.
Poimulehdessä on saatavilla pienempi ja suurempi vaihtoehto
Poimulehdessä on saatavilla pienempi ja suurempi vaihtoehto
Kuunlilja ei suikerra eikä rönsyä, mutta peittää suurilla lehdilllään maan tehokkaasti
Kuunlilja ei suikerra eikä rönsyä, mutta peittää suurilla lehdilllään maan tehokkaasti

Entti Oy

Jutta Simonen

Hortonomi (AMK), FM

Nurmikoista

Loppukesästä viime vuonna asennettu siirtonurmi voi nyt hyvin, vaikka keväällä lumen sulettua näky oli huolestuttava.

Pysyvä lumi satoi routaantumattomaan maahan. Lumen alla nurmen pintaan muodostui limainen kalvo, joka vaikeutti juuriston hapen saantia ja nurmikko oli vaarassa tukehtua. Kalvo rikottiin harjaamalla.

Siirtonurmi vain viikko asennuksen jälkeen. Kun nurmikko rajataan selkeästi istutusalueista, leikkaaminen on helppoa ja nopeaa.

Asennetun nurmikon juurtumisen jälkeen ei tarvitse pelätä tallaavansa nurmikoita.

Ihanat iirikset rannalla

Viime kesänä vanhan torpan pihalta siirrettyyn taimeen kasvoi ensimmäisenä kesänä vain yksi kukkavana, mutta jo nyt kukat ovat kuin perhosten parvi. Kukat avautuvat hennon laventelinvioletteina, täysin auenneina ne ovat miltei valkoisia. 

 

 

Siperiankurjenmiekkojen ryhmään kuuluva loistokurjenmiekka, Iris ’Butter and sugar’, kukkii hieman myöhemmin kuin tavalliset siperiankurjenmiekat, joita niitäkin on useita lajikkeita.

Iris sibirica ’Blue King’

Kurjenmiekkojen seuraan maanpeittokasviksi sopii yhtä hyvin peittokurjenpolvi, Geranium x cantabrigiense ’Biokovo’, joka kukkii miltei valkoisin kukin, samoin kuin sen sisarlajike ’Karmina’, jonka kukat ovat tummanroosat.

Hienostunut valkoinen

Vuorenkilpi, Bergenia cordifolia, on erinomainen maanpeitekasvi; se on vähään tyytyväinen, niin auringossa kuin varjossa, kuivassa ja kosteassa kasvupaikassa viihtyvä, ihan tyylikäs ja selkeälinjainen kasvi – ja silti monen inhokki, jota ei missään tapauksessa haluta omalle pihalle.

Voi olla, että tanakkana töpöttävä pinkki kukinto, paksut, ainavihannat lehdet ja kasvin hyvä levinneissyys suomalaisille pihoille on jo ylittänyt kyllästymisrajan. Kasvista puuttuu yllätyksellisyys.

Mutta kun vuorenkilpi onkin valkokukkainen, se istutetaan parhaalle paikalle keräämään katseita ja ihastelua – hyvä niin.

Vuorenkilvistä molemmat, Bergenia cordifolia ’Silberlicht’  ja perinteisempi pinkki ovat omiaan rauhoittamaan monilajisia istutusryhmiä. Erikoisen kaunis yhdistelmä on koristeomenapuu  ja vuorenkilpi silloin kun niiden kukinnat ajoittuvat samaan aikaan.

Lumi suli

Syksyllä pysyvän lumipeitteen alle jäi vielä kasvussa oleva nurmikko, kun maa ei ehtinyt routaantua. Nyt keväällä lumen alta paljastui nurmikko, jonka pinnalla on tiivis, limainen kalvo.

Orastava nurmi hengittää ja tarvitsee happea.

Harja on tarpeeksi hellävarainen ja kuitenkin tehokas väline kalvon rikkomiseen. Nurmikko alkaa vihertää varsin nopeasti, kun juurilla on lämpöä, kosteutta ja happea. Myös kevätlannoituksesta kannattaa huolehtia.

 

Ei veljeksiä

Unkarinsinivuokko (Hepatica transsilvanica) helmikuun seitsemäntenätoista vuonna 2002. Talvi oli silloin vähäluminen.

Maaliskuulla kukinta oli kauneimmillaan.

Nyt on maaliskuu yhdeksän vuotta jälkeen kukinnan.

Nälkäinen rusakko on vieraillut puutarhassa.

Jokaisesta perheomenapuun haarasta on maistettu, mutta onneksi yhdenkään runkoa ei ole kaluttu ympäri. Haavat paranevat, mutta iso vaurio hidastaa puun kasvua.

Jääkaappissa odottaa muutama oksanpätkä toukokuuta, jolloin niistä tehdään suurimman vaurion yli silta, jota myöten ravinteet voivat kulkea. Onnistuu tai ei – aina pitää yrittää.

 

Kasteinen polku

Tunturipoimulehti, Alchemilla alpina, on Tunturi-Lapissa luonnonvarainen ja harvinainen kasvi. Nykyisin sen taimia on saatavana puutarhaliikkeissä. Tunturipoimulehti istutetaan aurinkoon tai puolivarjoon, ravinteikkaaseen, mutta kuitenkin läpäisevään hiekkamultaan – omiaan siis kivikkotarhassa.

Poimulehtien tapaan myös tunturipoimulehden lehdykät ovat yön jälkeen kastehelmien reunustamat. Ennen vanhaan nestepisaroiden uskottiin auttavan moniin vaivoihin ja antavan ikuisen nuoruuden. Tieteelliinen nimi ’alchemilla’ tarkoittaa pientä alkemistia; alkemistit yrittivät muuttaa raudan kullaksi poimulehtien nesteen avulla.

Reunuspoimulehti, Alchemilla erythropoda. Reunuspoimulehti kasvattaa matalan ja tiheän lehtiruusukkeen ja sopii nimensä mukaisesti Kasteisen polun tai perennamaan reunalle.

Jättipoimulehti, Alchemilla mollis, on suurennettu painos niittyjen ja tienpientareiden tutusta piennarpoimulehdestä, Alchemilla acutiloba’.

Jättipoimulehti sopii erinomaisesti selkeän lehtimuotonsa ja vaatimattoman,vihertävän kukintonsa vuoksi rauhoittamaan monilajista perennaistutusta. Kun kukkavanat leikataan kukinnan jälkeen pois, kasvi säilyttää lehtiruusukkeen tiiviin muodon.

Tarha-adiantumi, Adiantum aleuticum, vaatii viihtyäkseen puolivarjoisan ja kostean kasvupaikan, sillä se ei siedä kasvualustan kuivumista.

Taponlehti, Asarum europeanum, peittää kasvupaikkansa niin, että sen läpi ei muilla ruohovartisilla kasveilla ole juurikaan mahdollisuutta tunkeutua – kasvi tunnetaan myös peittolehti- nimisenä. Taponlehti on ainavihanta varjoisten alueiden maanpeitekasvi. Se kukkii keväisin piilossa lehtiensä alla ja leviää paitsi maavarsiensa avulla, myös siemenistä: pieniä siementaimia ilmestyy kasvuston laitamille useiden metrienkin päähän.

Keltakielokki, Uvularia grandiflora, etualalla ja tarhavarjohiippa, Epimedium x rubrum, takana, ovat molemmat hyvin varjossa viihtyviä perennoja.

Tarhavarjohiippa, Epimedium x rubrum.

Kalliokielot, Polygonatum, ovat tyylikkäitä kasveja. Kalliokielon, samoin kuin kielon marjat, Convallaria majalis, ovat näyttävästi esillä – ja ne ovat erittäin myrkyllisiä.

Lumottu prinssi?

Pitäisikö yrittää?

Kuumuutta ja kuivuutta on kestänyt yhtäjaksoisesti jo kolme viikkoa.

Japaninhappomarja (Berberis thunbergii ’Admiration’) kestää kuivuutta kohtalaisen hyvin.

Myös saman sukuinen Berberis thunbergii ’Tiny Tim’ sopii hyvin kivikkoryhmään.

Keltaisena hohtava pensas on Berberis thunbergii ’Aurea’. Keväällä puhkeavat vaalean vihreät lehdet muuttuvat kesäksi keltaisiksi.

Etualalla vasemmalla kukkiva kangasajuruoho (Thymus serphyllum) ja oikealla sitruuna-ajuruoho (Thymus citriodorus ’Bertram Anderson’). Ajuruohot ovat erinomaisia karujen ja kuivien paikkojen maanpeitekasveja.

Maahisia ja keijukaisia

Kuura, havu ja saniainen – tuokio mennisyyden ja tulevaisuuden välissä.

Tuivio (Microbiota decussata), on matala ja leveäksi kasvava havukasvi: se on erinomainen maanpeittohavu, joka täyttää kasvutilansa niin, ettei rikkakasveille jää elintilaa. Tuivio on tuotu ja viljelty puutarhakasviksi melko hiljattain; kallioimarre (Polypodium vulgare) on sensijaan ikiaikainen kotoperäinen saniaiskasvi. Kasvit on istutettu ryhmäksi yhdessä kivien kanssa rajaamaan metsäluontoa ja puutarhaa.

Tiarellat, pitsimyssyt, keijukaiset ennen päivänlaskua.

Rönsytiarella (Tiarella cordifolia) on puolivarjossa viihtyvä, rönsyjen avulla tiheäksi matoksi leviävä perenna.

Tupastiarella (Tiarella wherryi).

Helman heilahduksia

Kun katsoo, voi jo nähdä Neiti Kevään helman heilahduksia.

Jouluruusu (Helleborus) on jo nupulla vaikka lumi peitti sitä vielä pari päivää sitten.

Kallioimarre (Polypodium vulgare) on luonnonkasvi; sensijaan lamosalali (Gaultheria procumbers) on istutettu puutarhaan viime vuoden keväällä. Lamosalali oli mukana punaisine marjoineen jouluisessa kukka-asetelmassa. Hoidin sitä huonekasvina ensimmäisen talven yli, istutin keväällä kiven kupeeseen Pihastudion kalliopuutarhaan, jossa se on viettänyt menneen talven. Onko kasvi oikeasti talvehtinut selviää, kun maa on sulanut ja kasvu voi alkaa.

Muratti (Hedera helix) on tullut puutarhaani samoin joulukukka-asetelmasta kuin lamosalalikin. Muratti on kasvanut paikallaan jo kaksi vuotta: kokenut leudon, mutta lumettoman talven, ja toisen ankaramman, suojanaan kuitenkin paksu lumipeite.

Pihastudio - © Entti Oy 2024 / Webdesign: Jaakko Pöntinen