Kävin ihailemassa ihmisten mökkimaisemia Peltolan siirtolapuutarhassa jokavuotisten avoimien ovien aikaan. Nähtävää, juteltavaa ja koettavaa oli paljon! Tässä esittelemäni ilmestykset ovat vain erittäin pieni osa suuresta, innostuneiden puutarhureiden ja viherpeukaloiden kansoittamasta pienoismaailmasta. Mukana kirjoittajalla oli myös pikkuinen tyttövauva, joka vuoroin nukkui, vuoroin katseli kanssani kasveja kätevästi kantorepusta (vauveli ei suinkaan vaikeuttanut ihmisten kanssa juttuun tulemista).
Aloitetaan tällä hillityn kauniilla yhdistelmällä, joka löytyi Merja Huttusen mökin pihalta. Harmaantunut puu ja mehitähden murretut punaisen ja vihreän sävyt ovat kuin luodut toisilleen. Pöytälevyä kannattelee vanhan omepelukoneen jalusta.
Pirjo Varangan taideteoksessa on mahtavat värit ja hauskasti häkistä ”karkuun” yrittävä enkelinsilmäpelargonia! Vaikeasti käytettävät värisävyt on tässä saatu hienosti pelaamaan yhteen.
Kuin lapsuuden satukirjoissa voi Virpi Metsätähden puutarhassa käydä hiekkalaatikolle leikkimään – ohi monipuolisen, vehreän kasvillisuuden, läpi köynnösten valtaaman portin. Upeaa!
Tässäpä kukkii upeasti karjalanneito, myös neitobegoniana tunnettu. Kirjoittaja pyysi kyllä kuvan julkaisuluvan, mutta unohti kysyä lupaa omistajan nimen mainitsemiselle! Käyn tässä joku kaunis päivä rouvaa tapaamassa – lisään nimen sitten myöhemmin tähän jos lupa heltiää.
Esko Klenbergin puutarhasta löytyi varsinainen aarre – yksityiskohtia on ja teema on mahtava! Pienoismaailma siirtolapuutarhan pienoismaailmassa.
Laitetaan vielä lopuksi jotakin helposti sulavaa, silmiä hellivää. Auringonkukat pikku astioissaan koristivat Maija-Riitta Koskisen patiota. Yksinkertaista ja siten loisteliasta!
Tässäpä tämä pieni avaus valtavan monipuoliseen siirtolapuutarhojen tarjontaan. Kun vain olisinkin voinut jatkaa kiertelemistä loppumattomiin, mutta pikku tyttö oli hyvä jo saada takaisin kotiin tuttujen seinien suojaan ja toki äidin syliin – sen parempaa ei pienokaisille olekaan.
Kiitos kaikille, jotka puutarhojaan Peltolassa hoitavat ja hyvää kesänjatkoa lukijoille!
Terve! Sain anopiltani lopputalvesta 2013 kaksi verenpisaran tainta. Mitäpä niistä sitten? No, olin nähnyt Kauppilan kauppapuutarhan kasvihuoneessa (nyttemin kyseinen kasvi on hävitetty, niin kitkuttaen se oli enää hengissä) suuren yksirunkoisen fuchsian. Siitäpä idea, toteutusta sitten vain.
Kuusi kuukautta takana ja ylöspäin matka!
1,5 vuoden ikäisinä. Ensimmäinen talvetus takana ja lujasti kasvussa.
2 vuotta takana, kahdesta talvetuksesta selvitty!
26 kuukautta, tämänhetkinen tilanne.
Olen sitonut kasveja löysillä silmukoilla kiinni tukikeppiin noin kuukauden välein, ehkä hieman useammin. Olen pitänyt ruukkuja milloin parvekkeella, milloin sisällä – tuntuu pärjäävän monessa tilanteessa. Runkokorkeutta olen kaiken aikaa nostanut poistamalla puhkeavia silmuja ja haaran alkuja.
Kahdessa viimeisimmässä kuvassa olen lisännyt tukikeppien päähän ristiin liitetyt bambunpätkät, joilla voi ohjata sivuversoja kasvamaan ja puutumaan sopivaan kulmaan ja toisiinsa nähden eri suuntiin.
Näinpä siis etenen! Tavoitteena on saada kaksi noin puolitoista-kaksimetristä, valtoimenaan kukkivaa verenpisara-pikkupuuta! Ja kyllä tämä homma onnistuukin, olen varma siitä :)
Pelottavin hetki prosessissa oli ilman muuta aivan alku, jolloin siirsin anopilta saadut pikkutaimet nykyisiin ruukkuihin – olin vähällä tappaa nuo pienoiset. Jonkin aivonyrvähdyksen takia putsasin juurien ympäriltä kaiken vanhan (vielä aivan hyvän!) mullan ja siten paljastin kaikki pienet, hentoiset juuret ilmavirralle – ja katkeilihan siinä kaikki hiusjuuretkin toki. Pitäisi kai ammattipuutarhurin tietää, että semmoisen sopivan multavan pikkupaakun jättää taimelle mukaan uuteen ruukkuun vanhasta mullasta… Olivat raukat todella kuoleman kielissä monta kuukautta. Siitä huolimatta… Edistys on hurjaa!
Kaikenlaisia kesäkukkia! Kylvimme vaimon kanssa sikinsokin kaiken maailman siemenia samaan, hieman kohotettuun penkkiin. Elokuussa oli tällaista!
Moi! Selailin kuvakansioitani ja löytyi hauskoja kesänmakuisia muistoja viljelypalstalta! Kasvamassa oli vadelmaa, kuukausimansikkaa, valko-, puna- ja mustaherukkaa, karviaista, salaattia, perunoita ja joitakin koristekasveja – pari ruusua ja pienoiskokoinen kesäkukkaniitty. Ainiin, viiniköynnökset Zilga ja Supaga meni maihin myös! Mitähän tämän vuoden kasvukausi paljastaakaan?
Kiinnittäkää huomiota helteisen auringon luomaan hehkuun… Voiko tuodella olla, että kesä on tuollainen? Talvella tuppaa unohtumaan. Sitten taas kesällä huokaillaan kun on niin hirmuisen kuuma ; )
Timjamii kukkii. Kaunista!Vadelmasatoa Maurin Makeasta. Koko kasvukausi oli kuivuutta vastaan taistelua koppuraisella savipellolla. Onneksi palstallamme on vesipiste lähellä!
Supaga ja Zilga. Nämä kasvoivat loistavasti! Vettä oli taasen kannettava kannukaupalla…Pieninpieni pottu! Onneksi tämä ei jäänyt ainoaksi sadoksi… Lajike on Siikli.
Palstalle vuoden 2016 suunnitelma on: yksinkertaisuudella varmaan tulokseen. Aion myös hankkia työnnettävän kelaleikkurin – palstaviihtyvyyttä parantaa hurjasti siistinä pidetyt hoitokäytävät. Nurmetut käytävät pysyvät sateellakin kasassa, jopa savipellolla! Muista kalkitus…
Moi! Katsastelinpa kerrostalokämpän ikkunasta ulos ja ajattelin lähteä valokuvaamaan jotakin. Ensiksi sammalet olivat mielessä, sitten sammaloituneet ja jäkälää kasvavat kivet. Sitten mielenkiinnon kohde vaihtui tyystin – huomasin, kuinka kukat ovat tulleet esille! Taitaa olla käynyt niin, ettei puutarhuri ole nähnyt puita metsältä – viherrakennus- ja puutarhakausi on miltei kuumimmillaan ja ajatukset ovat olleet täynnä teknisiä ja toteutuksellisia yksityiskohtia. Siinä sitten samalla on jäänyt huomioimatta itsensä kasvien kauneutta! Onneksi tulin lähteneeksi ulos katselemaan. Mahtavaa!
No, mitä kaikkea kukkivaa sitten löytyi? On kuvakimaran aika.
Hevoskastanja on oikeastaan jo kukkinut, mutta pikku piikkihirmut olivat liian söpöjä ohitettavaksi.Pensashanhikki aloittelee. Lajike luultavasi luotettava ’Goldfinger’.Pensashanhikki, ehkäpä ’Lovely Pink’?Kurjenpolvi, mikä lie lajike…Keltamaksaruohoa ja sarviorvokkeja.Linnantuhkapensaskin haluaa kukkia!Kurtturuusu jalkakäytävän reunalla.Verikurjenpolvi.Tämä kultasade on mielestäni Turun hienoimpia.——Komeakotakuusama, Weigela suvultaan.Varma peittäjä ja kukkija sekä syysväriltään upea koivuangervo.Koiranheisi. Hauska lisä pihaan!Kiiltotuhkapensaan kukkia. Pölyttäjät pyörivät hurjana tämän kimpussa!Miekkalilja Versicolor.Miekkalilja.
Nuokkusyreeni Syringa reflexa.Tammelan kaunotar on nimensä veroinen. Kukinta on pian parhaimmillaan näin heinäkuun koitettua!Sammalleimu aloittelee kukintaansa.Kaunis pienikukkainen ruusu. Myös pensas oli varsin hillitty kooltaan!Katsokaa tätä kukinnan paljoutta!Hieman keltaistakin väriä näihin ruusukuviin.Kerrattua kauneutta.Yksinkertainen, mutta kaunis ruusunkukka!Upeaa.Silkkaa kauneutta!Ihmisen tekemä seinä vai ruususeinämä?Punalehtiruusu. Pahoittelen epäterävyyttä kuvassa kukan kohdalla.Kauneutta ei voi peittää.Rinneangervo. Varmaa kasvua ja vahvat juuret.Raunioyrtti, ainakin Turun seudun ihana kukkija!Päivänkakkaroita… Mainio kukka!Pikkusyreeni on nimensä mukaan pienikasvuinen syreeni. Oikein toimiva myös rungollisena!
Tällaista oli siis ulkona kesäkuun ja heinäkuun taitteessa 2015! Loistava paikka katsella kukkia ja nauttia rauhassa käveleskelystä on Henrikinkirkon läheisyydessä oleva Tähkäpuisto. Kaikkien ruusujen lajikkeita en painanut mieleeni, mutta löydän näissä kuvissa olevat ruusut kyllä, jos jokin kuva herätti mielenkiinnon.
Kirjoittaja on kuvannut jutussa näkyvät kuvat. Hyvää ja onnellista kesänjatkoa kaikille!
Tervehdys! Tässä lupaamani ohjeet verenpisaran talvetukselle sekä neuvot kesäisen kukkaloiston takaamiseksi! Tiedoista kiitän Pirkko Anttila-Vuorta sekä hänen miestään Markkua. Mennään suoraan asiaan, edetään syksystä kesään talven kautta:
Elokuu: Kasveille ei enää anneta typpeä sisältäviä lannotteita: kanankakkaa, kastelulannoksia, kukkaravinteita yms. Syyslannoitus on syytä suorittaa joka vuosi, elokuun alku on hyvä aika sille.
Syys-lokakuu: Ennen ensipakkasia kasvit olisi siirrettävä viileään, mieluiten valoisaan tilaan. Kasvihuone sopii tarkoitukseen hyvin, mutta jos epäilee pakkasen hiippailevan puremaan kasveja, voi seuraksi laittaa lämmittimen pitämään lämpöasteet plussan puolella. Jos valoisaa tilaa ei löydy, sopii käyttöön myös autotalli. Olisi kuitenkin hyvä, että kasvi saisi edes hieman luonnonvaloa vielä ennen pimeään siirtoa. Kastele niin, että multa pysyy hieman nuoveana – ei märäksi asti!
Näillä ohjeilla talvetettuja lähes 30-vuotiaita verenpisaroita juuri kellarista tulleina.
Loka-marraskuu: Suorita kasveille syysleikkaus reilulla kädellä (verenpisaralla on uinuvia silmuja hurjat määrät jo täysin puutuneissa osissaankin. Niitä on monikymmenvuotiailla yksilöillä vielä jopa tyvihaaroissa!) Lehdet tippuvat talvetuksen aikana tai kasvia esille ottaessa keväällä. Leikkaa kaikki kukkivat versot pois, jätä vain lehteviä versoja. Voit myös harventaa lehteviä versoja – harvennus on kuitenkin edessä keväällä.
Marras-joulukuu: Nämä tehtyäsi voit siirtää kasvit pimeään. Verenpisarasi ovat turvassa: kasvit kestävät Pirkon kokemuksen mukaan erittäin hyvin tällaista talvetusta.
(Huom! On olemassa vaihtoehto, joka ei kasville ole optimaalinen, mutta joka toimii myös: Suorita syysleikkaus ennen ensimmäisiä pikkupakkasia. Siirrä sen jälkeen kasvit suoraan pimeään. Tämä on kasville melkoinen hätkähdys, mutta ne mitä luultavimmin kuitenkin selviävät loistamaan ensi kesänäkin!)
Hyvät olosuhteet talvetuksen aikana: 4 – 12 astetta lämpöä (mieluiten kuitenkin mahdollisimman tasainen), kostea ilma (ei välttämätöntä, mutta auttaa multaa olemaan kuivahtamatta kokonaan). Artikkelin kirjoittaja talvetti omat verenpisaransa kerrostaloyhtiön hillokellarissa, muutaman asteen lämpötilassa ja täysin kuivassa ilmassa – kastelin multaa noin kerran kuukaudessa. Hyvin selvisivät! Kastele niin, että multa pysyy juuri ja juuri kostean tuntuisena. 2-3 viikon kasteluväli on optimaalinen.
Tammikuu: Kasvit voivat ryhtyä jo puskemaan pienenpintä, valkoista kasvua. Kasvuunlähdön ajankohta vaihtelee vuosittain. Viikko sinne tai tänne ei merkitse tässä yhdeydessä mitään.
Jenni puuhaamassa verenpisaroja kevätkuntoon Pirkon ja Markun kodin eteisessä.
Helmikuu: Tässä vaiheessa verenpisarat puskevat jo pientä valkoista kasvua. Saattaa myös olla niin, että kasvu on jo viidenkin sentin mittaista.
Helmi-maaliskuu: Pirkko on hellinyt tässä vaiheessa kasvejaan tarjoamalla jo hieman valoa: heidän kellarissaan on kasvivalo, joka on suoraan talvehtivien fuchsioiden päällä. Tässä vaiheessa valoa on annettu 2-3 tuntia päivässä.
Maaliskuu: Kasvivaloa voi pitää päällä jo kokoaikaisesti. Maaliskuun loppupuolella voi kasvit nostaa talviuniltaan valoon, ei kuitenkaan suoraan ulos vaan vielä pakkasilta suojaan, mieluiten valoisaan. Porstuat ja kuistit ovat tässä erinomainen sijoituspaikka! Älä anna kevätauringon porottaa kokopäiväisesti suoraan kasveihin – jos ei ole vaihtoehtoa, tarkkaile kasvuunlähtöä. Kasvuston näyttäessä olevan nuupallaan, vaikka multa on sopivan kosteaa, koeta siirtää kasvit hieman vähemmän valoisaan kohtaan.
Maaliskuun puolivälissä olivat verenpisarat kellarissa jo aivan valmiita kevääseen! Upeaa!
Maalis-huhtikuu: Multaa voit uusia kaivamalla vanhaa multaa ruukun sivuilta pois ja laittamalla uutta tilalle. Sekoita joukkoon samalla hieman mustaa multaa tai kanankakkaa taataksesi hyvän ravinteiden saannin koko kesän ajaksi. Jos kasvi tuntuu turhan raskaalta liikutella, voi ratkaisuna olla muovinen suojaruukku: se painaa vain pienen osan siitä, mitä savinen tai posliininen. Harvenna kasveja leikkaamalla tai sormilla nyppimällä uusia kasvustoja voimakkaasti. Jokaisesta oksanhaarasta ei tarvitse säästää kuin pari-muutama versoa kasvamaan. Mitä aikaisemmassa vaiheessa kasvia leikkaa, sen vähemmän se siitä lopulta vahingoittuu. Leikkaa myös syksyllä säästämäsi lehtiversot kahden tai kolmen silmun yläpuolelta poikki (eli lyhennä niitä reilusti). Voit myös lyhentää uutta kasvustoa samaan tapaan.
Huhtikuusta eteenpäin: Jos uudet versot kasvavat kovin tiheään, harvenna niitä. Kun pakkasista ei ole enää mitään uhkaa, voit siirtää kasvit ulos. Ole kuitenkin tarkkana, pienikin pakkanen voi tehdä turhaksi suuren määrän työtä. Jos epäröit, nosta kasvi ulos vasta toukokuussa.
Kasvupaikka ja valoisuus: Fuchsia tykkää valosta, mutta ei suorasta auringon poltteesta. Se viihtyy erittäin hyvin vaikkapa jonkun suurilatvuksisen lehtipuun tyvellä. Voit myös istuttaa verenpisarasi maahan kesän ajaksi.
Kastelu: Kuumalla säällä kerran päivässä runsas kastelu.
Lannoitus: Kerran viikossa kastelulannos veden mukana.
Maa: Tavallinen puutarhamulta käy hyvin niin istutusalustaksi kuin ruukkuunkin. Sekoita joukkoon mustaa multaa ravinteikkuuden lisäämiseksi.
Huomioitavaa: Jos tuuli yltyy myräkäksi, saattaa olla hyvä siirtää kasvi suojaan vaikkapa talon tai piharakennuksen tuulensuojaiselle seinustalle. Tämä ei toki kätevästi onnistu, jos kasvi on istutettu maahan. Markulla on hyvä vinkki ruukussa olevan kasvin tukemiseksi ulkona: paina maahan (käytä vasaraa apuna) kolme tai neljä harjateräksen pätkää ja sijoita ruukku niiden keskelle. Tämä estää ruukkua kaatumasta tai kaatuessaankin pyörimästä tuulen mukana ties minne. Myös maahan istutetun verenpisaran voit tukea samantapaisesti: paina muutama kukkakeppi syvälle multaan niin, että kepit tukevat kasvia kaikilta puolin.
Näillä sitten mennäänkin elokuuhun asti, jolloin alkaa taas syyslannoittaminen ja sitä myöten talveen valmistautuminen!
Toivottavasti tästä ohjekimarasta on hyötyä sinulle, hyvä lukija – ainakin Pirkkoa ja Markkua nämä kasvit ovat ilahduttaneet jo vuosikymmenet.
Saavumme mäen päällä sijaitsevan, uudistetun rintamamiestalon pihaan Raisiossa. Pirkko Anttila-Vuori miehensä Markun kanssa ottaa työkaverini Jennin sekä minut luokseen avoimesti ja tervetulleeksi toivottaen. Markku on pitkän linjan puutarhanhoidon harrastaja ja monipuolinen muiltakin kädentaidoiltaan: talosta löytyy jos jotakin taottua, veistettyä tai muutoin itse raaka-aineesta työstettyä. Hänen isoisänsä oli Iittalan lasitehtaalla muottimestarina – kädentaitoa vaativa työ. Tekemisen tuntu on tässä kodissa hyvällä tavalla läsnä.
Keskityn tässä käymään läpi heidän rungollisten verenpisaroittensa historiaa. Pirkolla oli esittää valokuvia suullisesti kerrotun historian lisäksi. Seuraavassa kirjoituksessa jaan hänen hoito- ja talvetusohjeitaan, joiden ansiosta vanhimmat verenpisarat ovat jo lähes 30-vuotiaita.
Vuonna 1989 kolme varhaisinta verenpisaraa näkyvät kuvassa oikealla ylhäällä, lipputangon viereisessä istutusastiassa.
Eeva, Markun ensimmäinen vaimo, juurrutti alkuperäiset verenpisarat vuonna 1988. Eeva oli työskennellyt floristina, joten kasvien hoito ja lisääminen olivat tuttuja toimia. Hän myös keräsi pihapiiristä vanhoja, tontille aikojen saatossa tulleita kasveja ja piti niistä huolta jotteivät ne häviäisi muun kasvillisuuden sekaan. Sama vanhan arvostus on myös Pirkon ajatusmaailmassa tärkeällä paikalla: ”Ihmiset ovat rakkaudella tehneet työtä ja sitä tekee mieli säilyttää”, hän sanoo.
Vuonna 1999 Markku kykeni vielä hoitoleikkaamaan silloin hieman yli kymmenvuotiaat kasviyksilöt. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyykin jo useampi kasviyksilö.
Markun sairastama Alzheimerin tauti on valitettavasti tehnyt kasvien hoitoleikkaamisen hänelle mahdottomaksi vuodesta 1999 eteenpäin. Pirkko on jatkanut kasvien leikkaamista ja on monena vuotena tämän kuvan ottamisen jälkeenkin ottanut alkuperäisistä kasveista pistokkaita ja kasvattanut niistä uusia rungollisia verenpisaroita.
Vuonna 2002 elokuussa verenpisarat Markun ja Pirkon talon pihalla. Upeaa kukkaloistoa! Kuvassa myös Pirkko pitämässä huolta puutarhastaan. Vesi vanhin voitehista – niin kasveille kuin ihmisellekin.
Vuosi 2011.
Vuonna 2011 otetussa kuvassa näkyy Markun ja Pirkon talon edessä yksi hyvässä kasvussa ja upeassa kukassa oleva fuchsia. Isoja kasviyksilöitä on tässä vaiheessa kaiken kaikkiaan 12. Ne ovat koristaneet talon pihaa ja kuisteja jo miltei kolmen vuosikymmenen ajan!
Markun on joskus vaikea muistaa, missä hän on. Onneksi hänellä on Pirkko, jolla riittää valokuvia ja malttia kertoa miehelleen yhä uudestaan missä ja milloin mennään. Vaikka nämä verenpisarat ovat vain pieni osa heidän yhteistä elämäänsä, ovat nekin osa jotakin todella tärkeää.
Ensi kerralla, huhtikuun puolenvälin paikkeilla, kirjoitan verenpisaroiden hoitamisesta ja talvettamisesta. Hyvää alkukevättä!
Keväinen kävelyretki antaa ideoita ja karistaa talveen helposti jäävän mielen tykkylumia.
Terve!
Kävinpä Tähkäpuistossa pienellä pyöräily-kävelyretkellä. Puisto on historiallinen, n. vuonna 1530 virkistysalueeksi määrätty alue Turun Petreliuksessa, Henrikinkirkon vieressä. Upeaa antia tarjoaa Tähkäpuiston Rosarium, johon kuuluu satoja eri ruusulajikkeita ja yli tuhat ruusupensasta. Siinä riittää nuuhkittavaa ja katseltavaa. Klikkaa tästä päästäksesi Turun kaupungin Tähkäpuisto-sivulle.
Kyllä täytyy myöntää, että innostus tulevan kesän kasviasioihin jo hieman leiskahti katsellessani sulaa nurmea, siistittyjä istutusalueita sekä jäästä ja lumesta vapaita puita ja pensaita. Enää ei kestä kauaa kun monen pihaisat puuhat vuonna 2015 todenteolla alkavat!
Ruusujen katteeksi on valittu hienojakoinen sepeli. Puiston hoitovastaava on varmasti huomannut tämän toimivaksi tavaksi, menetelmä kun on laajalti käytössä Tähkäpuiston alueella. Sulattanee juuristoa tasaisen tehokkaasti lämpöä siirtämällä ja pitää versojen tyvet kuivina – ilma kun pääsee vapaasti kiertämään kivien lomassa.
Olen havuihminen. Rakastan havujen käytettävyyttä ja selviytyvyyttä Suomen vaativissa olosuhteissa. En pidä tavallisimpiakaan havuja liian tavallisina miltei mille hyvänsä pihalle tai virkistysalueelle.
Vieressä kuva sembramännystä. Valitettavasti sen alaoksat alkavat usein karsiutua Suomessa. Syitä olen kuullut monia, tiedä sitten mikä on se oikea. Sairaus, sieni, vääränlainen talvi, yms. Sellaisiakin huhuja liikkuu, että jokin tietty kanta kestäisi paremmin kuin toinen.
Mitä lyhyehköstä retkestäni lähipuistoon jäi käteen? Hyvää mieltä, ajatuksia ja ideoita. Onneksi on yhteiskunnalla ainakin toistaiseksi varaa ylläpitää tällaistakin – aina niin ei ole ollut eikä välttämättä joskus taas tule olemaan. Nautitaan nyt, kun voimme.
Päätän tämän pienen kevätpäivityksen kuvaan, joka puhuu puolestaan. Hyvää kevättä kaikille!
Istutusastioita erään ravintolan terassia rajaamassa. Upeaa vihreyttä!
Kävin vaimoni kanssa viikon kaupunkilomalla talvisessa Kööpenhaminassa. Eroja on Suomeen, mutta kuitenkin samalla planeetalla selvästi olimme. Arkkitehtuuri oli kaupungissa monipuolisempaa kuin Suomessa. Erilaiset erkkerit, kaarevat rakennusten kulmat, julkisivujen värit sekä kattojen tiililadonnat olivat selvästi jotakin aivan Tanskalaista.. Polkupyöriä oli hurjat määrät. Kuulemma 55% Kööpenhaminalaisista ajaa työmatkansa polkupyörällä. Kello neljän ruuhka saikin uudenlaisen merkityksen – valtavat määrät kaksipyöräisiä suhisi pitkin katuja töiden päätyttyä.
Kieltä on helppo ymmärtää englannin ja ruotsin kielen taidon kautta, mutta vain jos sitä lukee – kuultuna on kokematon kuulija aivan hukassa. Hiljaisena äännettyjä tavuja vilisee ja terävät äänteet ovat vähissä. No, selvisimme kuitenkin ja käteen jäi hyviä muistoja!
Muratti kiipeilee hienosti ja kestää Tanskan talven hyvin. Muita kiinnosti lähinnä vaateliikkeen ikkuna…
Kaupungilla kierrellessä huomio kiinnittyi helposti niihin vähäisiin kasveihin, jotka olivat vihreitä näin talvellakin. Kuvassa oikealla eräs upea muratin peittämä seinä Kööpenhaminan keskuskävelukadun Strogetin varrella. Polkupyöriä on myös – niitä oli todella joka paikassa. Kadun varrella oli paljon pieniä kivijalkakauppoja jotka olivat tavattoman erikoistuneita – yhdessä puodissa myydään kaikenlaista paperitarviketta, vieressä on kauppa helmille, sitten lahja- ja korttitarvikkeita, lankoja, lihaa, leivonnaisia. Näille kaikille oma kauppa. Leivonnaisten ja leipien kivijalkamyymälöiden määrän huomasi tavarataloissa ja ruokakaupoissa – niiden tarjonta oli erittäin rajallista – samoin leivän. Tanskalaiset ostavat leipänsä leipomosta. Kuinka kummallista…
Ørstedsparken, yksi Kööpenhaminan keskustan isoista viheralueista. Paljon patsaita ja selkeää suunnittelua!Mielenkiintoinen istutus. Mikäs kuusella tuolla kelluessa… Minkälainen lie tuo istutuslaatikko?Ajan tekemää kauneutta. Tätä voi ihminen koettaa matkia sammal-piimä-töhnällä maalaamalla, mutta jotakin jäänee puuttumaan.
Kävelyretki Ørstedsparkeniin antoi kuvan Tanskalaisesta puistosuunnittelusta. Tilavuuden tuntua oli ajateltu kaupungissa, jossa kortteleiden välit ovat kapeita ja 5-10 kerroksiset talot reunustavat joka katua. Patsaiden lukumäärä hämmästytti. Lukemattomia hahmoja aina miehen korkeudesta monimetrisiksi kolosseiksi. Kööpenhamina paljastui erinomaiseksi paikaksi tutustua kuulujen henkilöiden patsaisiin: Tycho Brahe, H.C. Andersen ja Søren Kierkegaard edustettuina muiden muassa. Pieni merenneito -patsas tuli toki myös bongattua – tosin oli jo pimeää, kun viimein löysimme sen.
Vinkkinä: Jos haluatte nähdä tämän Pienen merenneidon, varatkaa kävelyyn (eksymiseen) aikaa. Patsas on pieni, valaisematon, eikä sen luo ole reittiopasteita (ainakaan etelästä lähestyessä) noin 500 metriä patsasta lähempää. Se ihmetytti. Ja harmitti.
Kööpenhaminan kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneet olivat komeaa katseltavaa. Lasit ulkopinnassa olivat n. kokoa 30x40cm. Tarkoittaa aika montaa lasinkappaletta koko katteeseen. Ehkä kymmenentuhatta?
BotaniskHave on Kööpenhaminan yliopiston yhteydessä oleva kasvitieteellinen puutarha. Näytillä mm. suuri määrä trooppisia kasveja kasvihuoneissa, Tanskan luonnonkasveja, perinneperennoja, kivikkokasveja, havuja ja hedelmäpuita. Erilaisia koivujakin löytyi yhden kujanteen verran! Kuten Ørstedsparkenissa, suunnittelu oli selkeää, kulkureitit hyvin tehtyjä ja hoidettuja ja ympäristö kaikin puolin ihanan konstailematon.
Rakennettu puro kasvitieteellisen kivikkokasviosastolla (vas). Thuja occidentalis ’Mastersii’ (keskellä) ihastutti hauskalla alhaalta-ylös-kasvutavallaan. Ilex, orjanlaakeri Tanskan malliin, korkeutta useita metrejä. (oik).
Mitä matkasta jäi käteen? Hyviä muistoja, mielenkiintoisia kasvillisuushavaintoja ja rutkasti hyvää mieltä. Haluan vielä palata ja nähdä Kööpenhaminan kesän! Ehkäpä se joskus järjestyy. Ainakin toivon niin!
Gerontologi Suvi Fried Ikäinstituutista ja sosiologi Ilka Haarni kirjoittavat ikäihmisten mielen hyvinvoinnista Turun Sanomien mielipide-sivulla 14.1.2015:
”Ikäinstituutissa ja Suomen Mielenterveysseurassa tekemissämme selvityksissä huomattavan moni iäkäs ihminen piti juuri mielen hyvinvointia kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin perustana. Monien mielestä tärkeää oli vastuu omasta hyvinvoinnista ja omien mielen vireyttä ylläpitävien rutiinien noudattaminen.”
Puutarha on jo muinaisessa Kiinassa ollut onnellisuuden lähde – mieli virkistyy luonnon ja kasvun seuraamisesta myös tänään.
Viherala on paitsi rakentamista, myös hyvinvointi- ja onnellisuustaloutta.
Hyvinvointia ja onnellisuutta lisäävät, helposti saavutettavat tuotteet, odottavat toteuttajaansa.
