Moi!
Tässä kuvia vesiviljellyn tomaattini voinnista. Täytyy sanoa, että homma toimii minun makuuni hyvin – tomaatista huolehtiminen on todella helppoa kastelutarpeen muututtua vain harvoin tehtävään veden lisäämiseen.
Terve!
Vesiviljelykokeiluni oli tikahtua aloittelijan mokaan heti alkuunsa. Tomaatin kasvualustan pH:n olisi näet oltava noin 6.5-7. Turun vesijohtovesi on kuitenkin Turun vesihuollon mukaan 8.5-8.9, eli aivan liian korkea yleisiin vesiviljelytarkoituksiin.
Tilasin siis pH:n alentamiseen tarkoitettua jauhemaista happoa. Mittasin paketin ohjeen mukaisen määrän lasipurkkiin, lisäsin hieman vettä ja sekoittelin seosta kunnes kaikki jauhe oli lionnut veteen. Sitten kippasin litkun tomaatin vesiastiaan.
Jatkossa saa tomaattini ravinteita kuten kuuluu! Tämmöistä se on kun lähtee uutta kokeilemaan… :)
Terve!
Viime kesänä kasvatimme vaimon kanssa yhtä kirsikkatomaattia parvekelaatikossa, multaan istutettuna. Menestystäkin oli, satoa tuli hyvin. Ongelmana oli kastelu: vettä kannoimme kasville kymmeniä litroja kesän helteisinä aikoina. Pari päivää poissa kotoa riitti loistavasti koko kasvin nuuduttamiseen aivan murheellisen näköiseksi. Multaa oli sentään 40 litraa, sellainen määrä varaa paljon vettä – vaan ei tarpeeksi.
No, mikä ratkaisisi tämän? Päätin kokeilla tänä vuonna vesiviljelyä. Tutuistuin pikaisesti pääkohtiin, joita löysin ainakin nämä:
- Juuristo valolta piiloon
- Kookoskuitu on hyvä kasvualusta
- Veden on hyvä kiertää edes hieman, jotta se pysyy kauttaaltaan hapettuneena
- Sopivasti ravinteita vedessä
- Veden PH:n on oltava niinikään sopiva
Vanhat mullat kärräsin taloyhtiön biojäteastiaan. Hankin pienitehoisen akvaarion kiertopumpun (hinta ~20e) jotta saan veden astiassa kiertämään. Asetin kookoskuituun istuttamani kirsikkatomaatin veteen ja pistin muutaman kiven painoksi, jottei tomaatti lähde ajelehtimaan.
Huom! Kirjoittajalle valkeni myöhemmin työkaverin kautta, että multaa ei itse asiassa saa laittaa biojätteen sekaan – vaikka multaa ”biompaa” tuskin voi ollakaan (Niin minä sen perustelin kun päätökseni tein…). Pahoittelen haksahdusta. Vanhat mullat kannattaa saman työkaverin mukaan kipata pihalle jonkun pensaan juurelle, täyttää häiritsevää monttua nurmikossa tai ripsotella ympäriinsä pihan viheralueille. Jos muuta vaihtoehtoa ei ole, multa kuuluu pieninä määrinä sekajätteeseen.
Tein reiän hankkimani säilytyslaatikon (muutaman euron eräästä ruotsalaisesta kalustekaupasta) kanteen. Huomasin, että neljään osaan kannen halkaisu auttaa massiivisesti kannen laittamisessa paikoilleen, kun nyt kasvi siinä sitten nököttää.
Laitoin vielä säleikön paikalleen ja nyt on projekti sitten valmis! Enää olisi sato saatavana. Ostin ravinnetiivistettä jota lisään ohjeen mukaan suoraan veteen silloin tällöin – kunhan nyt kasvi ensin tottuu uuteen vetiseen kotiinsa. PH-liuskojakin on jossakin vaiheessa ostettava, ettei tomaatti jää paitsi ravinteista!
Sellaista tällä erää, hyvää kesää kaikille lukijoille!
Hedelmät ja marjat odottavat viljelijäänsä.
Mehukkaat päärynät, herkulliset luumut, makeat persikat, runsas omenasato, ihanat mansikat, mahtavat pensasmustikat, maukkaat viinimarjat ja terveellinen tyrni. Tässä muutamia hyviä syitä perustaa marjoja ja hedelmiä tuottava hyötypuutarha tai pitää kunnossa vanhaa, olemassa olevaa satoa tuottavaa kasvillisuutta!
Mistä aloittaa hyötypuutarhan rakentamisen tai kunnostamisen suunnittelu? Pohdi seuraavanlaisia asioita ennen kuin ryhdyt toimeen itse tai otat yhteyttä ammattilaiseen:
Mikä on tarpeen?
Onko puutarhani hoidon, uudistamisen tai rakentamisen tarpeessa? Monia hoitoleikkauksia on hyvä tehdä keväällä, joitakin taas syksyllä. Koko kasvukausi sopii uuteen istuttamiseen ja koko sulan maan kausi uuden rakentamiseen.
Mitä haluan?
Olenko itse halukas kokeilemaan jotakin uutta? Miltähän se marjasinikuusaman marja maistuu… Tai herkkuluumu? Perhettä, lähipiiriä tai itseään on mukava ilahduttaa itse kasvattamallaan ravinnolla. Meille ihmisille lahjaksi suotu maan sato maistuu yleensä kaikille.
Mistä voin luopua?
Puutarhassani on kyllä kaikenlaista, mutta onkohan siellä liikaakin? Jospa istuttaisin uutta vanhojen tilalle? Valoisuus on hyväksi suurimmalle osalle hedelmää tuottavia puutarhakasveja – toki jotkut lajit kaipaavat katvetta tai miltei varjoisaakin ollakseen satoisia. Ei ole mikään häpeä poistaa vanhaa kasvillisuutta uuden tieltä.
– Mistä haluaisin tietää lisää?
Milloin hoitoleikkaan omenapuun? Entäs päärynän tai luumun? Onko kasvupaikkojeni happamuus kasveille oikea? Entäs valoisuus tai kosteus?
– Onko valitsemani tai olemassa oleva hyötypuutarhani paikka oikea?
Tulisiko joitakin kasviyksilöitä siirtää toisaalle tai muutettava pihan olosuhteita poistamalla tai istuttamalla kasvillisuutta pihallani?
– Kuinka paljon minulla on aikaa käytettävissäni hyötypuutarhani hoitoon?
Mitä voin tehdä itse ja missä on parasta hankkia ammattiapua? – siinä vasta pulma! Monista asioista voi selviytyä itse ja ystävien avulla moni projekti on mahdollinen, mutta joskus tietoa ja aikaa tarvitsee enemmän, kuin on helposti saatavissa. Silloin alalle opiskelleet ihmiset voivat auttaa.
Ota rohkeasti yhteyttä alan osaajiin. Panostuksesi hedelmiä korjaat vielä vuosia puutarhurin käynnin jälkeen!
Kevät jo kohta kolkuttelee…
Tontista hyvän elämän puutarhaksi
Puutarhakurssi 22.3.2012_4.luento
Pihasuunnitelma on tarkentunut; puiden ja pensaiden lisäksi tulevat perennat ja sipulikukat.
Herukkapensaan pyöreäksi pullistuneet silmut kertovat äkämäpunkkisaastunnasta.
Punkki talvehtii mustaherukan silmuissa, josta se lähtee liikkeelle silmujen avautuessa ja palaa taas syksyllä uusiin silmuihin. Jos pullistuneita silmuja on vähän, torjunnaksi riittää niiden nyppiminen talvella (tai joka tapauksessa ennen silmujen raottumista) ja hävittäminen polttamalla. Kovin saastunut pensas leikataan kokonaan alas ja versot hävitetään mieluiten polttamalla.
Punkin saastuttamasta silmusta ei kehity lehtiä tai kukkia ja pensas taantuu.
Unkarinsinivuokko (Hepatica transsilvanica) helmikuun seitsemäntenätoista vuonna 2002. Talvi oli silloin vähäluminen.
Maaliskuulla kukinta oli kauneimmillaan.
Nyt on maaliskuu yhdeksän vuotta jälkeen kukinnan.
Nälkäinen rusakko on vieraillut puutarhassa.
Jokaisesta perheomenapuun haarasta on maistettu, mutta onneksi yhdenkään runkoa ei ole kaluttu ympäri. Haavat paranevat, mutta iso vaurio hidastaa puun kasvua.
Jääkaappissa odottaa muutama oksanpätkä toukokuuta, jolloin niistä tehdään suurimman vaurion yli silta, jota myöten ravinteet voivat kulkea. Onnistuu tai ei – aina pitää yrittää.
Kansalliskukallamme kielolla on lehdiltään vaaleraitainen muunnos (Convallaria majalis ’Albistriata’).
Purppurapikkusydämellä (Dicentra formosa) on valkokukkainen muunnos ’Alba’.
Kalliokielojakin kasvaa luonnossamme montaa sorttia. Kuvassa kalliokielo (Polygonatum odoratum) ja lehtokalliokielo (Polygonatum multiflorum).
Suopursu (Ledum palustre) kasvaa, kukkii ja tuoksuu Kuun puutarhassa kalliosyvänteessä, jonka pohjalla pysyy luonnostaan vettä. Aluskasvina on rahkasammal ja puutarhamyymälästä ostettu suomuurain (Rubus chamaemorus, lakka, hilla) sekä mesimarja (Rubus arcticus). Mesimarja antaa satoa vuosittain, mutta muurain ei ainuttakaan hillaa. Aikanaan istutetuista kahdesta puutarhalakan taimesta on toinen ilmeisestikin kuollut ja kukille ei ole pölyttäjää.
’Olen tyrnimarja ’Raisa’ . Kevät virtaa jo suonissani.
Heilani nimi on ’Rudolf’.’
’Olen kova poika pölyttelemään niin parin metrin lähituntumassa kasvavat Raisan, Tytin kuin Terhinkin- jos satun hyvälle tuulelle.’
Tyrni (Hippophae rhamnoides) on kaksikotinen kasvi: hede- ja emikukat muodostuvat eri yksilöihin. Tyrni kannattaa istuttaa puutarhassakin tuulen puolelle, sillä siitepöly kulkeutuu tuulen mukana hedekukasta emikukkaan. Tyrnin taimet myydään nykyisin kolmen yksilön erissä, joissa on kaksi emi- ja yksi hedeyksilöä.
Iloisen oranssi tyrnin marja on luonnon vitamiinilahja terveydellemme.