Meillä eteläisessä Suomessa jouluruusu (Helleborus niger) kukkii vappuna.
Sampanjan värinen kukinta on kuohuvan runsasta.
Mustarastaiden laulu täyttää tienoon eikä taivaalta vihmo räntää – hyvä vappu.
”Kerran ikivanhoina aikoina Longmenin rotkossa kasvoi Paulownia-puu, todellinen metsän kuningas. Se kurkotti latvaansa keskustellakseen tähtien kanssa ja sen juuret työntyivät syvälle maahan liittäen niiden pronssiset kiemurat alla nukkuvan hopealohikäärmeen lonkeroihin.
Kerran voimakas velho teki tästä puusta ihmeellisen harpun, jonka itsepäisen hengen taltuttaminen olisi mahdollista vain kaikista suurimmalle soittajalle.
Kiinan keisari piti pitkään soitinta aarteenaan, mutta turhia olivat kaikkien yritykset saada sävelmiä esiin sen kielistä. Heidän äärimmäisiin ponnistuksiinsa harpusta ei irronnut kuin kovia ylenkatseen sointuja, jotka sopivat huonosti heidän tahtomiinsa lauluihin. Harppu kieltäytyi tunnustamasta mestaria.
Lopulta paikalle saapui harpistien prinssi Bai Ya.
Hellin käsin hän hyväili harppua kuin yrittäisi rauhoittaa levotonta hevosta ja kosketti pehmeästi sen kieliä.
Hän lauloi luonnosta ja vuodenajoista, korkeista vuorista ja virtaavista vesistä ja kaikista muistoista, joita puu herätti hänessä. Vielä kerran kevään lempeä henkäys soi sen oksistossa. Tanssiessaan alas rotkoa nuoret vesiputoukset nauroivat puhkeaville kukille. Pian kuultiin kesän uneksivat äänet seurassaan lukuisat hyönteiset, sateen pehmeä rytmi ja käen kukunta.
Kuule! Tiikeri karjuu – laakso vastaa takaisin. On syksy ja erämaan yössä terävänä kuin miekka loistaa kuu pakkasenpuremassa ruohossa. Nyt hallitsee talvi ja lumen peittämässä ilmassa kieppuu joutsenparvia ja ropisevat rakeet hakkaavat oksia raivoisalla mielihyvällä.
Sitten Bai Ya vaihtoi sävellajia ja lauloi rakkaudesta. Metsä keinui kuin innokas kosija syvästi omien ajatustensa vallassa. Korkealla kuin kopea neito kiisi kirkas ja kaunis pilvi. Ohi kulkiessaan se jätti jälkeensä pitkiä varjoja, jotka olivat mustia kuin epätoivo. Jälleen tunnelma muuttui: Bai Ya lauloi sodasta, yhteen iskevästä teräksestä ja tömistelevistä hevosista. Harpussa nousi Longmenin myrsky, lohikäärme ratsasti salamalla ja jylisevä lumivyöry syöksyi läpi kukkuloiden.
Haltioituneena Taivaallinen hallitsija kysyi Bai Yalta, mihin perustui hänen voittonsa salaisuus. ”Herra”, hän vastasi, ”muut epäonnistuivat koska he eivät laulaneet muusta kuin itsestään. Minä annoin harpun valita aiheensa enkä todellakaan tiennyt oliko harppu Bai Ya vai Bai Ya harppu.”
Monien muotojen marjakuusi
Marjakuusi sietää säännöllistä, voimakastakin leikkaamista – vaikkapa rajaamisen tietyn korkuiseksi.
Marjakuusi viihtyy hyvin varjoisessa kasvupaikassa, missä se ei ole alttiina kevätahavalle (kevätauringon paisteelle maan ollessä vielä jäässä).
Topiaria on kasvien muotoon leikkaamista. Kehittyneissä puutarhakulttuureissa – Japanissa, Britanniassa, Hollannissa, Tanskassa,Välimeren maissa – kasveja leikataan geometrisiin, orgaanisiin ja usein myös erilaisia hahmoja esittäviin muotoihin; omassa kulttuurissamme topiariaa on enimmäkseen sovellettu vain orapihlaja- ja kuusiaitoihin.
Nykyisille, ahtaille pihoille kasvien muotoleikkaus sopii hyvin eikä se hyvillä välineillä, säännöllisesti tehtynä ole kovinkaan vaivalloista.
Marjatan ja Mikon puutarhassa
Maailmassa on ilon ja onnen puutarhoja, isoja ja pieniä. Alan ammattilaisena minut on kutsuttu pihoihin ja puutarhoihin, joista huokuu omistajien innostus ja osaaminen, estetiikan taju ja harrastuneisuus. Opin aina.
Marjatan ja Mikon puutarhassa kasvaa monia kartiomarjakuusia, Taxus x media (T. baccata x cuspidata), euroopan ja japaninmarjakuusen risteytyksestä syntyneitä lajikkeita.
Marjakuusien leikkaaminen
Marjakuuset ja tuijat sopivat puutarhan ikivihreäksi ja aidanteiksi, koska ne kestävät hyvin muotoon leikkaamisen – ominaisuus poikkeaa kotoisesta metsäkuusesta ja muista Picea-suvun kasveista siten, että marjakuusen ja tuijan useamman vuodenkin vanhoista, puutuneista oksista, jopa rungosta versoo uutta kasvua.
Kun marjakuuset alkoivat hallita ja peittää puutarhan näkymiä, isäntäväki kasvien poistamisen sijaan näkivät asian toisin ja tarttuivat toimeen.
Seinustan marjakuuset kasvatetaan bonsai-puiden muotoon, jota kutsutaan ’pilviksi’.
Rohkeasti leikatut kartiomarjakuuset saavat vuosittaisilla leikkauksilla pallomaisen muodon.
Marjatan ja Mikon yhteinen innostus puutarhaan ja kaunis lopputulos on myös palkittu ja he ovat saaneet kiinnittää talonsa seinään arvostetun Pihamestari-laatan.
”Unohdin erään tavarani tilalle, ja kävin hakemassa sen illalla pois. Päätin samalla vielä käydä kasvimaalla. Kun tulin sinne, tuntui kuin suuri taakka olisi pudonnut harteiltani. Selittämätön hyvänolon tunne täytti mieleni, kuin olisin sulautunut siihen, mitä ympärillä oli. En osaa selittää tai analysoida sitä paremmin, ja tuskin se on tarpeenkaan. Ymmärrän vain, että ympäristöllä on suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle.”
Lainaus on erään nimettömänä pysyttelevän kuntoutujan kokemuksesta (julkaistu Puutarha & kauppa-lehden numerossa 4 / 2015).
Niin totta, ei tarvitse selittää.
Kangasvuokko, Pulsatilla vernalis (kuva Wikipedia commons)
Tarhakylmänkukat ovat samaa sukua luonnon kangasvuokon kanssa, joka on koko Suomessa rauhoitettu – kaunis, harvinainen ja vaarantunut. Kangasvuokon nimi kertoo paljon: kasvi esiintyy kanerva- ja puolukkakankailla, soraisilla ja hiekkaisilla kasvumailla; tieteellisen nimen vernalis, keväinen, kertoo kukinnan aikaisuudesta.
Onneksi kangasvuokolle, Etelä-Karjalan maakuntakukalle, sen viehättäviä sukulaisia voi ostaa puutarhaan istutettaviksi.
Valkoinen tarhakylmänkukka muistuttaa kangasvuokkoa.
Kasvupaikka valitaan luonnonoloja vastaaviksi – kevätauringon lämpöön, läpäisevään kasvualustaan, kivikkopuutarhaan esimerkiksi. Tarhakylmänkukat pitävät luonnonkasvia enemmän ravinteikkaasta ja hikevästä mullasta; se tarkoittaa ilmavaa, humuksen ja kivennäismaan seosta, ei tiivistä savea.
Tarhakylmänkukkien (syn. lännenkylmänkukka) väreissä on myös syvyyttä.
Kukinnan mentyä siemenhahtuvapallot ovat eritavalla kauniita – ne sopivat hyvin koristeheinien tyyliin.
Entti-kivi ei olekaan mystinen savipallo, jolla on rautapitoinen kuori. Se ei myöskään ole luonnonkivi. Eikä taivaan kivi, meteoriitti.
Kaiken tämän selvitti Geologian Tutkimuskeskuksen tekemä röntgenfluorenssianalyysi (XRF):
”Koska jokaisella alkuaineella on erilainen energiaspektri, voidaan mittaustuloksesta päätellä, mitä alkuaineita näytteessä on. Lisäksi spektrin komponenttien intensiteeteistä on mahdollista laskea eri alkuaineiden konsentraatiot näytteessä. Nykyisin röntgenfluoresenssianalyysi on rutiininomainen tekniikka tuntemattomien näytteiden analysoinnissa.”
Tulos %: kuparia (Cu) 1,181; titaania (Ti) 0,571; mangaania (Mn) 0,047; zirkonia (Zr) 0,0343; hopeaa (Ag) 0,0180; tinaa (Sn) 0,027; booria (B) 0,0033; alumiinia (Al) 7,713; piitä (Si) 32,877; mutta ei sitten ilmeisesti ollenkaan rautaa.
Entti-kivi on XRF-mittauksen ja tutkijan tulkinnan mukaan kuulamyllyn jauhinkiveksi teollisesti valmistettu korundi (alumiinisilikaatti).
Entti-korundi on minulle paitsi symboli, myös mysteeri: mistä todennäköisesti Kiinassa valmistettu ja vielä pinnaltaan kulumaton myllynkivi on päätynyt tontilleni?
Entä onko tutkimattomassa avaruudessa tyypillisiä tähtiä – ovatko taivaan kivet jo valmiiksi luokiteltu?
Kuusiaidan pitkä elämä
Istutettu kuusiaita on erinomainen suoja tontilla – kasvaessaan korkeutta se suojaa katseilta, pölyltä ja melulta. Maaseudulla näkee korkeita, leikkaamatta kasvatettuja kuusiaidanteita suojaamassa pihapiiriä tai hedelmätarhaa aukealta puhaltavilta tuulilta. Vanhoilla asuntoalueilla on kuusiaitoja, joita on yksi sukupolvi leikannut säännöllisti, mutta tapa ei ole periytynyt seuraaville asukkaille ja aita on alkanut kasvaa monilatvaisena kuusirivistönä paikassa, jossa aidan varjostavuudesta voi olla jopa haittaa.
Kuvan kuusiaita on istutettu edellisenä kesänä normaalia kookkaamista taimista ja jo nyt on leikkaamisen aika.
Kuusiaita kasvatetaan geometriseen muotoon leikkaamalla säännöllisesti joka vuosi marras-maaliskuun välisenä aikana. Oikeaoppisesti typistetään vain edellisen vuoden kasvua eikä sitä tarvitse jäädä jäljelle välttämättä pätkääkään, solukerros rittää. Käytännössä aita levenee ja nousee joka tapauksessa vuosien saatossa ja se kannattaa huomioida ensimmäisistä leikkauksista lähtien. Kuusentaimien latvat katkaistaan vasta, kun toivottu korkeus saavutetaan – lähestulkoon.
Kuusiaidan leveys on merkittävää myöhemmin, kun haluttu korkeus on saavutettu: leveäksi kasvanut, korkea kuusiaita on työläs leikata varsinkin silloin, jos latvakasvua ei ylety leikkaamaan yhdeltä puolelta.
Yli sata metriä leikattavaa aitaa – ylös ja alas useammankin kerran.
titityy titityy
Varhaiseen kevääseen kuuluu omenapuiden leikkaaminen.
On parempi leikata säännöllisesti piiskakasvua harventaen ja lyhentäen maltillisesti niin, että osaan versoista jää myös kärkisilmut. Luonnollinen versojen kasvu puhkeaa kärkisilmuista; katkaistut oksat työntävät silmuistaan keskenään kilpailevia piiskoja. Jos puun oksia typistetään kerralla paljon, myös piiskojen kasvu on vallatonta ja tasapainon palauttamiseen kuluu monta kevättä.
Omenan kukat puhkeavat kääpiöversojen kukkasilmuista – niitä ei muodostu vahvassa kasvussa oleviin piiskoihin.
Leikkauksin puu pidetään elinvoimaisena ja toivottu sato hyvänlaatuisena.
Toisinaan pölytys onnistuu yli odotusten ja raakileita pullistuu liiankin kanssa. Puu karsii ylituotantoa luonnostaan pudottamalla osan, mutta jos haluaa oiken mallikkaita omenia, raakileita on hyvä harventaa.
Homma hanskassa ja kevättä rinnassa.
Kun puu on leikattu ilmavaksi, aurinko kypsyttää omenat maukkaiksi ja tuulenvire kuivattaa lehvästön sateen jälkeen niin, etteivät sieni-itiöt viihdy.
Tarjoa ja ota vastaan – mielihyvin.
Henkilökohtainen palvelu vähenee samalla kun itsepalvelun vaatimus rahan, työn ja vaivan säästämiseksi kasvavat; ja kun olet itse toimittanut asiasi onnistuneesti, kone pyytää palautetta palvelukokemuksesta: vastasiko odotuksia?
Tietokoneet, joiden avulla nyt asioimme sujuvasti, olivat neljännesvuosisata sitten uusia, kömpelöitä ja pelottavia. Steve Jobbs ymmärsi, että Apple-tietokoneen käyttäjäkokemuksen tulee olla ylivertainen: helppo, ymmärrettävä, tuotteen muotoilun kauniin tarkoituksenmukainen, palveluketju katkeamaton – tinkimättömällä asenteella.
Mietin näitä, kun tänään maksoin lounaasta kymmenen euroa – saman kuin eilen toisessa paikassa: tänään sain palvelua.
Vaikka viheralalla tehdään raakaa työtä, se tehdään asiakkaalle. Palvelupolku ensimmäisestä tapaamisesta, suunnitelmasta toteutukseen, on vuorovaikutusta, jonka laadulla on merkitystä.
Kun mieltä lämmittävä, odotukset ylittävä kokemus hyvästä palvelusta on yhä harvinaisempaa, siitä tulee myös arvokkaampaa. Aina hyvä palvelu ei lisää kustannuksia – vain asenne ratkaisee. Samalla tavalla lounaskahvilassa, Lontoon Claridge’s- loistohotellissa ja … omassa työssä.