Unkarinsinivuokko (Hepatica transsilvanica) helmikuun seitsemäntenätoista vuonna 2002. Talvi oli silloin vähäluminen.
Maaliskuulla kukinta oli kauneimmillaan.
Nyt on maaliskuu yhdeksän vuotta jälkeen kukinnan.
Nälkäinen rusakko on vieraillut puutarhassa.
Jokaisesta perheomenapuun haarasta on maistettu, mutta onneksi yhdenkään runkoa ei ole kaluttu ympäri. Haavat paranevat, mutta iso vaurio hidastaa puun kasvua.
Jääkaappissa odottaa muutama oksanpätkä toukokuuta, jolloin niistä tehdään suurimman vaurion yli silta, jota myöten ravinteet voivat kulkea. Onnistuu tai ei – aina pitää yrittää.
