Tervehdys! Tasapuolisuuden nimissä on puhuttava maanpäällisten kasvien lisäksi myös vesikasveista. Vesiaiheen hoito kasveineen on oma osansa puutarhanhoitoa. Huollon laiminlyönti tuottaa helposti vaikeasti siivottavia kasvustoja, huonosti voivia kasveja ja sotkeentuneita allasrakenteita tai koristeita. Jos kuitenkin pitää hyvää huolta vesiaiheensa puhtaudesta, valitsee oikeat kasvit ja kurittaa välillä liian laajaksi leviäviä kasvustoja, niin allas tai lampi voi olla koko pihan kirkkain helmi.
Tässä listaan useita allas- ja lampikäyttöön soveltuvia kasveja. Kunkin listan otsikossa kerrotaan, kuinka syvässä vedessä kasvit viihtyvät. Klikkaa pikkukuvista, niin isompi versio kuvasta aukeaa.
~ Kelluvat ~
Vesihyasintti (Eichhornia crassipes)
Kilpukka (Hydrocharis morsus-ranae)
Pistia (Pistia stratiotes)
Kellusaniainen (Salvinia natans)
Tiuhavesirutto (Egeria densa ’Planch’)
Tankeakarvalehti (Ceratophyllum demersum)
~ 0-5cm ~
Ratamosarpio (Alisma plantago-aquatica)
Palmusara (Carex muskingumensis)
Japaninkurjenmiekka (Iris ensata)
Ormio (Pilularia globulifera)
Kurjenjalka (Comarum palustre)
Kameleonttilehti (Houttuynia cordata)
Silkkiheinä (Imperata cylindrica)
Ojatädyke (Veronica beccabunga)
Kupariapinankukka (Mimulus cupreus)
Lännenkurjenmiekka (Iris Louisiana-ryhmä)
Kirjokurjenmiekka (Iris versicolor)
Samettikurjenmiekka (Iris leavigata)
Keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus)
Kangaskorte (Equisetum hyemale)
Mikadonkämmen (Bletilla striata)
Kierreröyhyvihvilä (Juncus effusus ’Spiralis’)
Suovehka (Calla Palustris)
Punalobelia (Lobelia cardinalis)
~ 0-20cm ~
Herttasoikko (Pontederia cordata)
Tötterökasvi (Sarracenia)
Rohtokalmojuuri (Acorus calamus)
Kilpirikko (Darmera peltata)
Kirjosorsimo (Glyceria maxima ’Variegata’)
Rantakukka (Lythrum salicaria)
Majavankaali (Lysichiton)
Vesiminttu (Mentha aquatica)
Raate (Menyanthes trifoliata)
Luhtarentukka (Caltha palustris)
Keltapuikelo (Orontium aquaticum)
~ 10-60cm ~
Pystykeihonlehti (Sagittaria sagittifolia)
Hapsiluikka (Eleocharis acicularis)
Näkinpaunikko (Crassula recurva)
Pikkuosmankäämi (Typha minima)
Leveäosmankäämi (Typha latifolia)
Sarjarimpi (Butomus umbellatus)
Vesikuusi (Hippuris vulgaris)
~ 60-160cm ~
Lammikki (Nymphoides peltata)
(Valko)lumme (Nymphaea alba)
Allaslumme (Nymphaea Cultorum-ryhmä)
Allaslumme (Nymphaea Cultorum-ryhmä)
Ihailkaa ja ihmetelkää. Jospa tällaiset sopisivat teidänkin pihoillenne? Joskus jos asun itse niin, että minulla on piha niin tuskin voin voistustaa jonkinlaisen vesiaiheen perustamista! On vielä varmasti vesikasveja, joita ei tästä listauksesta löydy, mutta koetin sisällyttää runsaasti lajeja tähän taulukkoon.
Kuvista suurkiitos kaikille heille, jotka näitä vapaalla lisenssillä jakavat internetissä!
Tervehdys! Tässä lupaamani ohjeet verenpisaran talvetukselle sekä neuvot kesäisen kukkaloiston takaamiseksi! Tiedoista kiitän Pirkko Anttila-Vuorta sekä hänen miestään Markkua. Mennään suoraan asiaan, edetään syksystä kesään talven kautta:
Elokuu: Kasveille ei enää anneta typpeä sisältäviä lannotteita: kanankakkaa, kastelulannoksia, kukkaravinteita yms. Syyslannoitus on syytä suorittaa joka vuosi, elokuun alku on hyvä aika sille.
Syys-lokakuu: Ennen ensipakkasia kasvit olisi siirrettävä viileään, mieluiten valoisaan tilaan. Kasvihuone sopii tarkoitukseen hyvin, mutta jos epäilee pakkasen hiippailevan puremaan kasveja, voi seuraksi laittaa lämmittimen pitämään lämpöasteet plussan puolella. Jos valoisaa tilaa ei löydy, sopii käyttöön myös autotalli. Olisi kuitenkin hyvä, että kasvi saisi edes hieman luonnonvaloa vielä ennen pimeään siirtoa. Kastele niin, että multa pysyy hieman nuoveana – ei märäksi asti!
Näillä ohjeilla talvetettuja lähes 30-vuotiaita verenpisaroita juuri kellarista tulleina.
Loka-marraskuu: Suorita kasveille syysleikkaus reilulla kädellä (verenpisaralla on uinuvia silmuja hurjat määrät jo täysin puutuneissa osissaankin. Niitä on monikymmenvuotiailla yksilöillä vielä jopa tyvihaaroissa!) Lehdet tippuvat talvetuksen aikana tai kasvia esille ottaessa keväällä. Leikkaa kaikki kukkivat versot pois, jätä vain lehteviä versoja. Voit myös harventaa lehteviä versoja – harvennus on kuitenkin edessä keväällä.
Marras-joulukuu: Nämä tehtyäsi voit siirtää kasvit pimeään. Verenpisarasi ovat turvassa: kasvit kestävät Pirkon kokemuksen mukaan erittäin hyvin tällaista talvetusta.
(Huom! On olemassa vaihtoehto, joka ei kasville ole optimaalinen, mutta joka toimii myös: Suorita syysleikkaus ennen ensimmäisiä pikkupakkasia. Siirrä sen jälkeen kasvit suoraan pimeään. Tämä on kasville melkoinen hätkähdys, mutta ne mitä luultavimmin kuitenkin selviävät loistamaan ensi kesänäkin!)
Hyvät olosuhteet talvetuksen aikana: 4 – 12 astetta lämpöä (mieluiten kuitenkin mahdollisimman tasainen), kostea ilma (ei välttämätöntä, mutta auttaa multaa olemaan kuivahtamatta kokonaan). Artikkelin kirjoittaja talvetti omat verenpisaransa kerrostaloyhtiön hillokellarissa, muutaman asteen lämpötilassa ja täysin kuivassa ilmassa – kastelin multaa noin kerran kuukaudessa. Hyvin selvisivät! Kastele niin, että multa pysyy juuri ja juuri kostean tuntuisena. 2-3 viikon kasteluväli on optimaalinen.
Tammikuu: Kasvit voivat ryhtyä jo puskemaan pienenpintä, valkoista kasvua. Kasvuunlähdön ajankohta vaihtelee vuosittain. Viikko sinne tai tänne ei merkitse tässä yhdeydessä mitään.
Jenni puuhaamassa verenpisaroja kevätkuntoon Pirkon ja Markun kodin eteisessä.
Helmikuu: Tässä vaiheessa verenpisarat puskevat jo pientä valkoista kasvua. Saattaa myös olla niin, että kasvu on jo viidenkin sentin mittaista.
Helmi-maaliskuu: Pirkko on hellinyt tässä vaiheessa kasvejaan tarjoamalla jo hieman valoa: heidän kellarissaan on kasvivalo, joka on suoraan talvehtivien fuchsioiden päällä. Tässä vaiheessa valoa on annettu 2-3 tuntia päivässä.
Maaliskuu: Kasvivaloa voi pitää päällä jo kokoaikaisesti. Maaliskuun loppupuolella voi kasvit nostaa talviuniltaan valoon, ei kuitenkaan suoraan ulos vaan vielä pakkasilta suojaan, mieluiten valoisaan. Porstuat ja kuistit ovat tässä erinomainen sijoituspaikka! Älä anna kevätauringon porottaa kokopäiväisesti suoraan kasveihin – jos ei ole vaihtoehtoa, tarkkaile kasvuunlähtöä. Kasvuston näyttäessä olevan nuupallaan, vaikka multa on sopivan kosteaa, koeta siirtää kasvit hieman vähemmän valoisaan kohtaan.
Maaliskuun puolivälissä olivat verenpisarat kellarissa jo aivan valmiita kevääseen! Upeaa!
Maalis-huhtikuu: Multaa voit uusia kaivamalla vanhaa multaa ruukun sivuilta pois ja laittamalla uutta tilalle. Sekoita joukkoon samalla hieman mustaa multaa tai kanankakkaa taataksesi hyvän ravinteiden saannin koko kesän ajaksi. Jos kasvi tuntuu turhan raskaalta liikutella, voi ratkaisuna olla muovinen suojaruukku: se painaa vain pienen osan siitä, mitä savinen tai posliininen. Harvenna kasveja leikkaamalla tai sormilla nyppimällä uusia kasvustoja voimakkaasti. Jokaisesta oksanhaarasta ei tarvitse säästää kuin pari-muutama versoa kasvamaan. Mitä aikaisemmassa vaiheessa kasvia leikkaa, sen vähemmän se siitä lopulta vahingoittuu. Leikkaa myös syksyllä säästämäsi lehtiversot kahden tai kolmen silmun yläpuolelta poikki (eli lyhennä niitä reilusti). Voit myös lyhentää uutta kasvustoa samaan tapaan.
Huhtikuusta eteenpäin: Jos uudet versot kasvavat kovin tiheään, harvenna niitä. Kun pakkasista ei ole enää mitään uhkaa, voit siirtää kasvit ulos. Ole kuitenkin tarkkana, pienikin pakkanen voi tehdä turhaksi suuren määrän työtä. Jos epäröit, nosta kasvi ulos vasta toukokuussa.
Kasvupaikka ja valoisuus: Fuchsia tykkää valosta, mutta ei suorasta auringon poltteesta. Se viihtyy erittäin hyvin vaikkapa jonkun suurilatvuksisen lehtipuun tyvellä. Voit myös istuttaa verenpisarasi maahan kesän ajaksi.
Kastelu: Kuumalla säällä kerran päivässä runsas kastelu.
Lannoitus: Kerran viikossa kastelulannos veden mukana.
Maa: Tavallinen puutarhamulta käy hyvin niin istutusalustaksi kuin ruukkuunkin. Sekoita joukkoon mustaa multaa ravinteikkuuden lisäämiseksi.
Huomioitavaa: Jos tuuli yltyy myräkäksi, saattaa olla hyvä siirtää kasvi suojaan vaikkapa talon tai piharakennuksen tuulensuojaiselle seinustalle. Tämä ei toki kätevästi onnistu, jos kasvi on istutettu maahan. Markulla on hyvä vinkki ruukussa olevan kasvin tukemiseksi ulkona: paina maahan (käytä vasaraa apuna) kolme tai neljä harjateräksen pätkää ja sijoita ruukku niiden keskelle. Tämä estää ruukkua kaatumasta tai kaatuessaankin pyörimästä tuulen mukana ties minne. Myös maahan istutetun verenpisaran voit tukea samantapaisesti: paina muutama kukkakeppi syvälle multaan niin, että kepit tukevat kasvia kaikilta puolin.
Näillä sitten mennäänkin elokuuhun asti, jolloin alkaa taas syyslannoittaminen ja sitä myöten talveen valmistautuminen!
Toivottavasti tästä ohjekimarasta on hyötyä sinulle, hyvä lukija – ainakin Pirkkoa ja Markkua nämä kasvit ovat ilahduttaneet jo vuosikymmenet.
”Kerran ikivanhoina aikoina Longmenin rotkossa kasvoi Paulownia-puu, todellinen metsän kuningas. Se kurkotti latvaansa keskustellakseen tähtien kanssa ja sen juuret työntyivät syvälle maahan liittäen niiden pronssiset kiemurat alla nukkuvan hopealohikäärmeen lonkeroihin. Kerran voimakas velho teki tästä puusta ihmeellisen harpun, jonka itsepäisen hengen taltuttaminen olisi mahdollista vain kaikista suurimmalle soittajalle.
Kiinan keisari piti pitkään soitinta aarteenaan, mutta turhia olivat kaikkien yritykset saada sävelmiä esiin sen kielistä. Heidän äärimmäisiin ponnistuksiinsa harpusta ei irronnut kuin kovia ylenkatseen sointuja, jotka sopivat huonosti heidän tahtomiinsa lauluihin. Harppu kieltäytyi tunnustamasta mestaria.
Lopulta paikalle saapui harpistien prinssi Bai Ya.
Hellin käsin hän hyväili harppua kuin yrittäisi rauhoittaa levotonta hevosta ja kosketti pehmeästi sen kieliä. Hän lauloi luonnosta ja vuodenajoista, korkeista vuorista ja virtaavista vesistä ja kaikista muistoista, joita puu herätti hänessä. Vielä kerran kevään lempeä henkäys soi sen oksistossa. Tanssiessaan alas rotkoa nuoret vesiputoukset nauroivat puhkeaville kukille. Pian kuultiin kesän uneksivat äänet seurassaan lukuisat hyönteiset, sateen pehmeä rytmi ja käen kukunta.
Kuule! Tiikeri karjuu – laakso vastaa takaisin. On syksy ja erämaan yössä terävänä kuin miekka loistaa kuu pakkasenpuremassa ruohossa. Nyt hallitsee talvi ja lumen peittämässä ilmassa kieppuu joutsenparvia ja ropisevat rakeet hakkaavat oksia raivoisalla mielihyvällä.
Sitten Bai Ya vaihtoi sävellajia ja lauloi rakkaudesta. Metsä keinui kuin innokas kosija syvästi omien ajatustensa vallassa. Korkealla kuin kopea neito kiisi kirkas ja kaunis pilvi. Ohi kulkiessaan se jätti jälkeensä pitkiä varjoja, jotka olivat mustia kuin epätoivo. Jälleen tunnelma muuttui: Bai Ya lauloi sodasta, yhteen iskevästä teräksestä ja tömistelevistä hevosista. Harpussa nousi Longmenin myrsky, lohikäärme ratsasti salamalla ja jylisevä lumivyöry syöksyi läpi kukkuloiden.
Haltioituneena Taivaallinen hallitsija kysyi Bai Yalta, mihin perustui hänen voittonsa salaisuus. ”Herra”, hän vastasi, ”muut epäonnistuivat koska he eivät laulaneet muusta kuin itsestään. Minä annoin harpun valita aiheensa enkä todellakaan tiennyt oliko harppu Bai Ya vai Bai Ya harppu.”
Saavumme mäen päällä sijaitsevan, uudistetun rintamamiestalon pihaan Raisiossa. Pirkko Anttila-Vuori miehensä Markun kanssa ottaa työkaverini Jennin sekä minut luokseen avoimesti ja tervetulleeksi toivottaen. Markku on pitkän linjan puutarhanhoidon harrastaja ja monipuolinen muiltakin kädentaidoiltaan: talosta löytyy jos jotakin taottua, veistettyä tai muutoin itse raaka-aineesta työstettyä. Hänen isoisänsä oli Iittalan lasitehtaalla muottimestarina – kädentaitoa vaativa työ. Tekemisen tuntu on tässä kodissa hyvällä tavalla läsnä.
Keskityn tässä käymään läpi heidän rungollisten verenpisaroittensa historiaa. Pirkolla oli esittää valokuvia suullisesti kerrotun historian lisäksi. Seuraavassa kirjoituksessa jaan hänen hoito- ja talvetusohjeitaan, joiden ansiosta vanhimmat verenpisarat ovat jo lähes 30-vuotiaita.
Vuonna 1989 kolme varhaisinta verenpisaraa näkyvät kuvassa oikealla ylhäällä, lipputangon viereisessä istutusastiassa.
Eeva, Markun ensimmäinen vaimo, juurrutti alkuperäiset verenpisarat vuonna 1988. Eeva oli työskennellyt floristina, joten kasvien hoito ja lisääminen olivat tuttuja toimia. Hän myös keräsi pihapiiristä vanhoja, tontille aikojen saatossa tulleita kasveja ja piti niistä huolta jotteivät ne häviäisi muun kasvillisuuden sekaan. Sama vanhan arvostus on myös Pirkon ajatusmaailmassa tärkeällä paikalla: ”Ihmiset ovat rakkaudella tehneet työtä ja sitä tekee mieli säilyttää”, hän sanoo.
Vuonna 1999 Markku kykeni vielä hoitoleikkaamaan silloin hieman yli kymmenvuotiaat kasviyksilöt. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyykin jo useampi kasviyksilö.
Markun sairastama Alzheimerin tauti on valitettavasti tehnyt kasvien hoitoleikkaamisen hänelle mahdottomaksi vuodesta 1999 eteenpäin. Pirkko on jatkanut kasvien leikkaamista ja on monena vuotena tämän kuvan ottamisen jälkeenkin ottanut alkuperäisistä kasveista pistokkaita ja kasvattanut niistä uusia rungollisia verenpisaroita.
Vuonna 2002 elokuussa verenpisarat Markun ja Pirkon talon pihalla. Upeaa kukkaloistoa! Kuvassa myös Pirkko pitämässä huolta puutarhastaan. Vesi vanhin voitehista – niin kasveille kuin ihmisellekin.
Vuosi 2011.
Vuonna 2011 otetussa kuvassa näkyy Markun ja Pirkon talon edessä yksi hyvässä kasvussa ja upeassa kukassa oleva fuchsia. Isoja kasviyksilöitä on tässä vaiheessa kaiken kaikkiaan 12. Ne ovat koristaneet talon pihaa ja kuisteja jo miltei kolmen vuosikymmenen ajan!
Markun on joskus vaikea muistaa, missä hän on. Onneksi hänellä on Pirkko, jolla riittää valokuvia ja malttia kertoa miehelleen yhä uudestaan missä ja milloin mennään. Vaikka nämä verenpisarat ovat vain pieni osa heidän yhteistä elämäänsä, ovat nekin osa jotakin todella tärkeää.
Ensi kerralla, huhtikuun puolenvälin paikkeilla, kirjoitan verenpisaroiden hoitamisesta ja talvettamisesta. Hyvää alkukevättä!
Marjakuusi sietää säännöllistä, voimakastakin leikkaamista – vaikkapa rajaamisen tietyn korkuiseksi.
Marjakuusi viihtyy hyvin varjoisessa kasvupaikassa, missä se ei ole alttiina kevätahavalle (kevätauringon paisteelle maan ollessä vielä jäässä).
Topiaria on kasvien muotoon leikkaamista. Kehittyneissä puutarhakulttuureissa – Japanissa, Britanniassa, Hollannissa, Tanskassa,Välimeren maissa – kasveja leikataan geometrisiin, orgaanisiin ja usein myös erilaisia hahmoja esittäviin muotoihin; omassa kulttuurissamme topiariaa on enimmäkseen sovellettu vain orapihlaja- ja kuusiaitoihin.
Nykyisille, ahtaille pihoille kasvien muotoleikkaus sopii hyvin eikä se hyvillä välineillä, säännöllisesti tehtynä ole kovinkaan vaivalloista.
Keväinen kävelyretki antaa ideoita ja karistaa talveen helposti jäävän mielen tykkylumia.
Terve!
Kävinpä Tähkäpuistossa pienellä pyöräily-kävelyretkellä. Puisto on historiallinen, n. vuonna 1530 virkistysalueeksi määrätty alue Turun Petreliuksessa, Henrikinkirkon vieressä. Upeaa antia tarjoaa Tähkäpuiston Rosarium, johon kuuluu satoja eri ruusulajikkeita ja yli tuhat ruusupensasta. Siinä riittää nuuhkittavaa ja katseltavaa. Klikkaa tästä päästäksesi Turun kaupungin Tähkäpuisto-sivulle.
Kyllä täytyy myöntää, että innostus tulevan kesän kasviasioihin jo hieman leiskahti katsellessani sulaa nurmea, siistittyjä istutusalueita sekä jäästä ja lumesta vapaita puita ja pensaita. Enää ei kestä kauaa kun monen pihaisat puuhat vuonna 2015 todenteolla alkavat!
Ruusujen katteeksi on valittu hienojakoinen sepeli. Puiston hoitovastaava on varmasti huomannut tämän toimivaksi tavaksi, menetelmä kun on laajalti käytössä Tähkäpuiston alueella. Sulattanee juuristoa tasaisen tehokkaasti lämpöä siirtämällä ja pitää versojen tyvet kuivina – ilma kun pääsee vapaasti kiertämään kivien lomassa.
Olen havuihminen. Rakastan havujen käytettävyyttä ja selviytyvyyttä Suomen vaativissa olosuhteissa. En pidä tavallisimpiakaan havuja liian tavallisina miltei mille hyvänsä pihalle tai virkistysalueelle.
Vieressä kuva sembramännystä. Valitettavasti sen alaoksat alkavat usein karsiutua Suomessa. Syitä olen kuullut monia, tiedä sitten mikä on se oikea. Sairaus, sieni, vääränlainen talvi, yms. Sellaisiakin huhuja liikkuu, että jokin tietty kanta kestäisi paremmin kuin toinen.
Mitä lyhyehköstä retkestäni lähipuistoon jäi käteen? Hyvää mieltä, ajatuksia ja ideoita. Onneksi on yhteiskunnalla ainakin toistaiseksi varaa ylläpitää tällaistakin – aina niin ei ole ollut eikä välttämättä joskus taas tule olemaan. Nautitaan nyt, kun voimme.
Päätän tämän pienen kevätpäivityksen kuvaan, joka puhuu puolestaan. Hyvää kevättä kaikille!
Piha on elämistä varten. Siellä leikitään, levätään ja harrastetaan. Pyykit kuivavat telineellä ja auto pestään pihatiellä tai nurmikolla. Oman kodin pihapiiri on monen mielenmaiseman taustakuvana. Millä tavoin siis järjestellä tämä monikäyttöinen tila – mikä on oikea suhde käytännöllisyyden ja taiteellisen halun välillä? Tämän artikkelin kirjoittaja on melko käytännönläheinen ihminen, joten ajattelen paljon selkeitä linjoja, helposti ylläpidettäviä ratkaisuja enkä ole valmis uhraamaan paljoakaan tästä helppoudesta saadakseni jotakin monimutkaisempaa.
Mikä sitten on monimutkaista ja mikä helppoa? Esimerkkinä tästä olkoon betonikivestä rakennettu istutusallas, pihan tyypillinen rakenne.
Kuvassa 1 istutusallas on suorakulmainen, rytmikäs ja selkeästi rajattu. Suorakulmaisuutensa ansiosta osioiden leveydet voivat olla keskenään erisuuruiset, joten altaan muotoilu on helpompaa. Jos altaan ulkopuolella on betonikiveystä tai jotakin muuta kasvillisuudesta vapaata pintaa, on ratkaisu toimiva ja näyttävä – suorat pinnat antavat kiveykselle tai patiolle runsaasti ryhtiä. Jos allas rajautuu nurmikkoon on luvassa jonkinasteista ylläpidon vaikeutta – ruohonleikkuri ei pääse terävään sisäkulmaan. Myös ulkokulmien ajaminen on työlästä – leikkuri on vietävä suoraan kulman ohi kahdesti, kerran kumpaankin suuntaan ohi kulman ajaen.
Kuvassa 2 on ratkaisu pyöreämuotoinen. Kiveys tai patio näyttää toki hyvältä myös tämän kanssa, mutta nurmikon kannalta tämä ratkaisu on erittäin hyvä. Leikkurilla voi nyt ajaa nurmikon altaan ympäriltä yhdellä työnnöllä. Menetys verrattuna kuvaan 1 on ryhdissä ja suorissa linjoissa. Myös muodon monipuolisuus kärsii hieman, koska kiven kaareen latominen antaa vähemmän vapautta käyttää tilaa hyväksi kuin suoria linjoja käytettäessä kulmien sijoittelu. Suoran kulman voi tehdä mistä hyvänsä kohdasta muuria, mutta kaarre vaatii aina tilaa.
Kuvassa 3 yhdistetään piirteitä kummastakin tavasta. Nyt on suoraa linjaa ja ryhtiä, mutta samalla hoidon kannalta vaikea sisäkulma on poistettu ja vastakkainen kulma on niinikään pyöristetty. Se, mikä viime kädessä sopii parhaiten on toki piha- ja henkilökohtaista.
Vaikka rakenteet ovat merkittävä osa pihaa, on kasvivalinnoillakin suuri rooli pihan käytännöllisyyttä ajatellen. Hoitoa vaativia pensaita vai korkealle oksansa kurottava, vuosikymmeniä hoidotta pärjäävä puu? Lamoava, leviävä ja kuritusta jossakin vaiheessa kaipaava lamohietakirsikka vai jokin helppohoitoinen matalakasvuinen kataja? Toki pystykasvuinen pensas, puu ja lamoava maanpeittokasvi ovat käyttötarkoitukseltaan eri sorttia. Suunnitellessa on kuitenkin täysi vapaus (kasvupaikkaedellytykset huomioon ottaen) valita ne kasvit, jotka omaan pihaan haluaa. Siitä kumpuaa jokaiselle käyttöön tarkoitetun pihan ilo, eikä kahta samanlaista ole.
Maailmassa on ilon ja onnen puutarhoja, isoja ja pieniä. Alan ammattilaisena minut on kutsuttu pihoihin ja puutarhoihin, joista huokuu omistajien innostus ja osaaminen, estetiikan taju ja harrastuneisuus. Opin aina.
Marjatan ja Mikon puutarhassa kasvaa monia kartiomarjakuusia, Taxus x media (T. baccata x cuspidata), euroopan ja japaninmarjakuusen risteytyksestä syntyneitä lajikkeita.
Marjakuusien leikkaaminen
Marjakuuset ja tuijat sopivat puutarhan ikivihreäksi ja aidanteiksi, koska ne kestävät hyvin muotoon leikkaamisen – ominaisuus poikkeaa kotoisesta metsäkuusesta ja muista Picea-suvun kasveista siten, että marjakuusen ja tuijan useamman vuodenkin vanhoista, puutuneista oksista, jopa rungosta versoo uutta kasvua.
Kun marjakuuset alkoivat hallita ja peittää puutarhan näkymiä, isäntäväki kasvien poistamisen sijaan näkivät asian toisin ja tarttuivat toimeen.
Seinustan marjakuuset kasvatetaan bonsai-puiden muotoon, jota kutsutaan ’pilviksi’.
Rohkeasti leikatut kartiomarjakuuset saavat vuosittaisilla leikkauksilla pallomaisen muodon.
Marjatan ja Mikon yhteinen innostus puutarhaan ja kaunis lopputulos on myös palkittu ja he ovat saaneet kiinnittää talonsa seinään arvostetun Pihamestari-laatan.
Mehukkaat päärynät, herkulliset luumut, makeat persikat, runsas omenasato, ihanat mansikat, mahtavat pensasmustikat, maukkaat viinimarjat ja terveellinen tyrni. Tässä muutamia hyviä syitä perustaa marjoja ja hedelmiä tuottava hyötypuutarha tai pitää kunnossa vanhaa, olemassa olevaa satoa tuottavaa kasvillisuutta!
Mistä aloittaa hyötypuutarhan rakentamisen tai kunnostamisen suunnittelu? Pohdi seuraavanlaisia asioita ennen kuin ryhdyt toimeen itse tai otat yhteyttä ammattilaiseen:
Mikä on tarpeen? Onko puutarhani hoidon, uudistamisen tai rakentamisen tarpeessa? Monia hoitoleikkauksia on hyvä tehdä keväällä, joitakin taas syksyllä. Koko kasvukausi sopii uuteen istuttamiseen ja koko sulan maan kausi uuden rakentamiseen.
Mitä haluan? Olenko itse halukas kokeilemaan jotakin uutta? Miltähän se marjasinikuusaman marja maistuu… Tai herkkuluumu? Perhettä, lähipiiriä tai itseään on mukava ilahduttaa itse kasvattamallaan ravinnolla. Meille ihmisille lahjaksi suotu maan sato maistuu yleensä kaikille.
Mistä voin luopua? Puutarhassani on kyllä kaikenlaista, mutta onkohan siellä liikaakin?Jospa istuttaisin uutta vanhojen tilalle? Valoisuus on hyväksi suurimmalle osalle hedelmää tuottavia puutarhakasveja – toki jotkut lajit kaipaavat katvetta tai miltei varjoisaakin ollakseen satoisia. Ei ole mikään häpeä poistaa vanhaa kasvillisuutta uuden tieltä.
– Mistä haluaisin tietää lisää? Milloin hoitoleikkaan omenapuun? Entäs päärynän tai luumun? Onko kasvupaikkojeni happamuus kasveille oikea? Entäs valoisuus tai kosteus?
– Onko valitsemani tai olemassa oleva hyötypuutarhani paikka oikea? Tulisiko joitakin kasviyksilöitä siirtää toisaalle tai muutettava pihan olosuhteita poistamalla tai istuttamalla kasvillisuutta pihallani?
– Kuinka paljon minulla on aikaa käytettävissäni hyötypuutarhani hoitoon? Mitä voin tehdä itse ja missä on parasta hankkia ammattiapua? – siinä vasta pulma! Monista asioista voi selviytyä itse ja ystävien avulla moni projekti on mahdollinen, mutta joskus tietoa ja aikaa tarvitsee enemmän, kuin on helposti saatavissa. Silloin alalle opiskelleet ihmiset voivat auttaa.
Ota rohkeasti yhteyttä alan osaajiin. Panostuksesi hedelmiä korjaat vielä vuosia puutarhurin käynnin jälkeen!
