Vasta valmistunut lampi tulee luonnollisemmaksi osaksi puutarhaa, kun kasvit kasvavat lammen reunamilla ja mittasuhteet tulevat sopusuhtaisiksi.
Vesi ja sen solina on meditatiivista, voimaannuttavaa ja virkistävää.
Puutarhakulttuuri
Huilaa
Oleskelu puutarhassa on hyväksi ihmisen terveydelle. Hiljainen keinuttelu, kuuntelu, katselu, kukkien tuoksu vähentää stressiä, alentaa verenpainetta, rauhoittaa, virkistää ja voimaannuttaa.
Koristekastikka (Calamagrostis acutiflora) ja elefanttiheinä (Miscantus sinensis) ovat elegantteja, tuulessa suhisevia, monivuotisia puutarhan kasveja.
Marjapuuron värinen kukinta kuuluu komeamaksaruoholle (Sedum spectabile)
Levollisesta tunnelmasta nautitaan yksin tai yhdessä.
Sinisarja (Agapanthus praecox) kukkii kauniisti koko kesän – talveksi se pitää siirtää suojaan pakkaselta vaikkapa kuistille tai viherhuoneeseen.
Punahattu (Ecinacea purpurea) on perhosten suosiossa, taustan roosa kaunotar on hopeasyysvuokko (Anemone tomentosis), joka kuitenkin on melko talvenarka Suomessa.
Keltainen nappisilmä on syyspäivänhattu (Rudbeckia laciniata).
Sorapolku rahisee askelten alla.
Helminukkajäkkärä (Anaphalis margaritacea) kukkii polun reunalla.
Punalatva (Eupatorium purpureum) on ylväs ja näyttävä perennaryhmän taustalla. Se on myös perhosten suosikki.
EViva
(EViva tarkoittaa ennaltaehkäisevää virikkeellistä vapaa-ajan toimintaohjelmaa Turussa. Nelivuotiskauden kustannukset yli viisi miljoonaa euroa (Aamuset 16. helmikuuta 2011).)
Suomalainen yhteisöllisyys
Me tavalliset suomalaiset emme intoudu tanssimaan spontaanisti, emme kysele turhia emmekä esiinny julkisesti; katselemme ja kuuntelemme kyllä mielellämme, mitä on tarjolla.
Me olemme mietiskelijöitä ja tarkkailijoita. Rentoudumme veden ääressä, nuotiotulilla ja saunassa. Olemme onnellisia, kun ympärillämme on pieni ryhmä toisia, jotka jakavat saman kokemuksen. Luonto puhuttelee meitä ja tarjoaa elämyksiä, jotka koemme syvällisesti.
Pienet pojat lumoutuvat nuotiolla – oksakarahkaa pitää tuikkia tuleen ja heitellä lastuja, niin pitää tehdä. Lumoavat asiat eivät katoa, vaikka ikäännymme.
Nuotiopiiri on sosiaalisen kanssakäymisen ja luovuuden alku ja kipinä. Muistamme partiotulet ja nuotiokahvit ja makkarat. Muistamme ihmiset ympärillämme ja kerrotut tarinat.
Onko mahdollista yhdistää nykyinen maailmanmeno ja alkukantainen tarve yhteisöllisyyteen?
Puhutaan kanakoppiyhteiskunnasta, missä ihmiset elävät sulkeutuneena omaan rauhaansa ja yksinäisyyteensä. Vaikka kaikki eivät tahdo.
Harvoilla ja väestön ikääntyessä yhä harvemmalla on varaa tai voimia ajaa kymmeniä, satoja kilometrejä mökeille veden ääreen ja takkatulille rentoutumaan ja voimaantumaan.
Aito kanssakäyminen syntyy itsestään, sitä ei voi käskeä tai ostaa, siihen pitää olla motiivi. Motiivi on luonnollinen tarve, elämys tai kokemus, jonka haluaa jakaa.
Entä jos
Entä jos rakennetussa ympäristössä, kaupungeissa ja lähiöissä, teollisuusalueilla ja liikekeskuksissa olisikin ammattilaisten rakentamia ja ylläpitämiä puutarhoja, joihin voi tulla nauttimaan kauneudesta ja rauhasta, niissä on mahdollisuus ruokkia lintuja, istua nuotiolla, kuunnella veden solinaa, niissä on erilaisia teemoja ja tapahtumia. Puutarhat eivät korvaa yleisiä puistoja, vaan ne tulevat niiden rinnalle, lähelle asukkaita ja niihin pääsee helposti – ihmiset, yhteisöt, ne, jotka haluavat lunastaa pääsyoikeuden.