Puutarhablogi kaikille - pihaunelmia, kasvitietoa ja puutarhanhoitoa!

Muodon hallintaa

Puutarhataiteen seura ry järjesti 1.6.2010 asiantuntijaseminaarin aiheesta:

Puutarhataiteen ja arkkitehtuurin puut, muotoleikkauksen funktioista ja menetelmistä

Aihe on niin mielenkiintoinen, että kaikkien kiireiden keskellä me Entti Oy:n pihasuunnittelijat Taru Sipilä ja Anne Hanhiniemi, matkustimme Helsinkiin kuulemaan aiheesta puutarhataiteen historian ja kulttuurihistorian näkökulmasta sekä muotoleikkauksen perinteistä, periaatteista ja menetelmistä.

Professori Kazuo Makioka ja tulkki Hiroko Kivirinta kertoivat japanilaisen puutarhataiteen satojen vuosien leikkausperinteestä.

Professori Maunu Häyrynen kertoi puiden muodon hallinnasta Suomessa ja Arne Mattson leikkaamisen perinteestä ja nykykäytännöstä Malmön kaupungissa.

Keskieuroopan tyylipuutarhoissa topiarian eli muotoleikkauksen avulla kasvit pidettiin geometrisissä muodoissaan – toisinaan kasveista luotiin erilaisia hahmoja, usein eläimiä.

Suomessa ehkä tavallisimmat muotoleikkaukset ovat kuusi- ja orapihlaja-aidan jokavuotiset trimmaukset. 

Muotoleikkaus sopii vielä nykyäänkin hyvin leikkausta sietäville kasveille, mm. marjakuusille ja tuijille silloin, kun niiden avulla halutaan korostaa vaikkapa rakennuksen arkkitehtonisia muotoja. Sen sijaan suurien puiden soisi kasvavan luontonsa mukaisesti; tosin rakennetta ohjaavia nuoruusajan leikkauksia nekin tarvitsevat.

Seminaari pidettiin Helsingin yliopistomuseon Arppeanumin arvokkaassa auditoriossa – sillä välin, kun istuimme päivän museaalisilla puisilla penkeillä, kaukaasianpioni oli avannut ensimmäisen kukkansa. 

Kylmänkukkia kankareille

Tarhakylmänkukalla (Pulsatilla vulgaris) on kaunis metsänserkku, valkea kangasvuokko (Pulsatilla vernalis). Kangasvuokko kasvaa luonnossa kangasmetsissä, valoisilla kankareilla. Karvapeitteinen nuppu nousee maasta ja kehittyy kukkaan kevään aikaisesta kylmästä huolimatta.

Tarhakylmänkukatkin sopivat puutarhassa aurinkoiseen, rinteiseen kasvupaikkaan, vaikkapa kivikkoon katajien ja vuorimäntyjen seuraan.

Katso luontoa.

Työn juhlaa puutarhassa

Asioiden luonnollinen kauneus

Luonnonmukaisen puutarhan hoito on helppoa. Syksyllä asioiden annetaan tapahtua – puista putoavat lehdet jäävät suojaamaan kasvien juuristoa ja aluskasveja kipakalta pakkaselta. Kun liian innokas haravoitsija paljastaa mustan maan roudan purtavaksi, niin etenkin pintajuuriset alppiruusut ja atsaleat ovat vaarassa menehtyä.

Keväällä odotellaan maltillisesti maan sulamista ja kevään ensimmäisten kukkien avautumista.

Ensin lannoitetaan typpipitoisella lannoitteella. Kun käyttää lannoitetta, joka on peräisin kanan hanurista, on hyvä ensin tutkia tuulen suuntaa; jos tuuli käy naapurin vappua viettävän grilliseurueen suuntaan, kannattaa puuha jättää myöhemmäksi.

Lannoitteen levityksen jälkeen pestään tai harjataan kalliot ja kivet neulasista, lannoiterakeista, hiekoitussepelistä.

Puunkuoriketta tai haketta lisätään kasvien juurelle varsinkin, jos taimet eivät vielä peitä kasvualustan pintaa. Hyvin katettu maa ei anna rikkakasveille ylivaltaa.

Eikä aikaakaan, kun menneen kesän lehdistä ei näy jälkeäkään – hyvän maan pieneliöt ja bakteerit ovat syöneet ne.

Sinivuokot lisääntyvät siemenestä peittävän lehtikatteen alla.

Pihasuunnittelu, pienilmasto ja feng shui

Entisajan rakentajat valitsivat pytingin paikan viisaasti ihan niin kuin muurahaisetkin kekonsa paikan: pohjoisen puolella on suojaava metsä, julkisivu antaa etelään ja pihapiiri on ympäristöään korkeammalla.

Ihmiset elivät luonnon kanssa ja oppivat tuntemaan tuulen ja veden liikkeet.

Vanha tieto neuvoo istuttamaan hedelmäpuut lämpimään rinteeseen, jossa pohjavesi ei nouse juurten ulottuviin, mutta maan rakenne edistää kapillaarista veden nousua. Kasvimaan paikka on valoisa, mutta kuitenkin paahteelta ja tuulelta suojattu – maan energia virtaa leppoisasti.

Nimitämme kasvulle hyviä olosuhteita edulliseksi pienilmastoksi; idän vanhoissa kulttuureissa sama asia on feng shui – oppi tuulesta ja vedestä.

Feng shui sisältää vanhaa tietoa vielä kauempaa, ajoilta kun suojaavia pytinkejä ei vielä rakennettu. Ihmisen oli elossa säilymisen vuoksi turvattava selustansa ja tarkkailtava jatkuvasti ympäristöään, sillä vaara vaani ja yllätti.

Ja me nykyihmiset käyttäydymme vielä samoin: rentoudumme vasta, kun tunnemme, että meitä ei voi tarkkailla tietämättämme, kun selän takana on suojaa ja näemme esteettä kauemmas eteemme.

Hyvä oleskelupaikka pihaan suunnitellaan ja rakennetaan sellaiseksi, että siinä on hyvä olla – voi katsella ympäröivää maisemaa levollisena ja rentoutuminen on täydellistä.

Aina hyvä oleskelupaikka ei ole rakennuksen seinustalla oleva terassi ainakaan silloin, kun selän taakse jäävät isot ikkunat. Alitajuinen tieto tarkkailun mahdollisuudesta pitää meidät varautuneina vaikka tietäisimme, ettei sisällä talossa ole ketään.

Pihan suunnittelu alkaa kokonaisuuden suunnitelmasta, jossa tila on jäsennelty niin, että pihalla oleskelu on miellyttävää, muodot ja tyhjä tila ovat esteettisesti tasapainossa, leikki ja työ sujuvat mukavasti.