Jokavuotinen lumiukko on jossakin vaiheessa pykättävä. Tuli aika tuimannäköinen tällä kertaa! No, luonteeltaan hän on kuitenkin leppoinen.
Verenpisarojen talvetusta
Tervehdys, pitkästä aikaa!
Tänä vuonna olin ajatellut jättää verenpisarani talvettamatta. Raukat näyttivät kuitenkin jo pienten pakkasjaksojen jälkeen niin nuutuneilta, että karsinpa ne kuitenkin ja vein kerrostaloyhtiömme pimeään kylmävarastoon. Nuutuminen johtuu kuivasta ilmasta, joka talvella vaivaa meitä ihmisiäkin kuivan ihon muodossa.
Käyn pari kertaa talven aikana antamassa vettä tälle sekä kahdelle muulle verenpisaralle. Siinä kaikki! Eipä tarvitse näidenkään kitua janoisena sopimattoman kuivassa ilmastossa. Keväällä taas sitten pukataan kasvua niin että oksat pois… Hehheh.
Hyvää talvea lukijoille (ja Fuchsioille)!
Kukkia lokakuussa!
Moi!
Kukkia? Löytyy yhä…
Sellaisia. Kukat ne ovat hyvä investointi, eikö totta!
Hyvää syksynjatkoa.
Syksyn valtavaa väriä
Katsokaa näitä värejä! Uskomatonta. Pääosissa vaahtera, saarni, haapa, villiviini ja koivuangervo.
Amppareita vastaan
Moi!
Ampiaiset vaikuttavat olevan hyvin territoriaalisia – jos näyttää siltä, että jokin toinen ampiaisporukka on jo asettunut taloksi, jättävät pesän paikkaa etsivät ja toimettomaksi jääneet kuhnurit paikan rauhaan.
Tähän ideaan on tarttunut kirjoittajan sisko, kuvataiteilija Minna Louhelainen. Hän on kenties jokseenkin ylipätevä rakentelemaan näin yksinkertaisia vempeleitä, mutta eipä se häntä estä! Tässä hänen tekemänään kaksi erilaista pesää, toinen harmaasta kartongista (niiteillä kasattu) ja toinen sanomalehtipaperista (teipattu) tehtynä. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, kirjoittajalla oli hetkessä mukana vain kännykkäkamera.
Tekopesän tehosta kertoo siskoni todistus siitä, miten ampiaisten parvekkeen kautta sisään tuleminen käytännössä lakkasi, kun hän ripusti (kartonkisen version) tekopesän hänen ja hänen miehensä asunnon parvekkeelle. Jonkin aikaa myöhemmin he laittoivat parvekkeelle takkeja kuivamaan ja tulivat ripustaneeksi ne tekopesän eteen ja kas: ampiaiset palasivat parvekkeelle ja sisälle. Takit otettiin pois ja taas ampparit kaikkosivat. Sattumaa? Tuskin.
Kokeilkaa ja kertokaa, miten teillä toimi!
Mies, kiila, leka ja kanto
Terve!
Erään työkohteemme naapurissa asuu Tauno Kuusisto, 80. Tauno on kaikenlaisen tekemisen ja ajattelemisen veteraani. Olin paikalla, kun huomasin miehen kaivaneen valtavan montun ikivanhan, vastikaan kuolleen omenapuun juurelle. Hän oli juuri ryhtynyt poistamaan kantoa. Työtapa on perinteinen ja takuulla toimiva. Taunolle työtapa on tuttu: kun Helsingin olympiakylää jatkorakennettiin 1940-50 lukujen taitteessa, oli hän siellä – muunmuassa kantosavotassa!
Näinpä mies selviytyi urakasta! Mahtaa tulla makea tuoksu saunaan, kun kovalla työllä poistettu kanto palaa tulipesässä. Upeaa!
Hydro-tomaatin edistymistä 2
Moi!
Tässä kuvia vesiviljellyn tomaattini voinnista. Täytyy sanoa, että homma toimii minun makuuni hyvin – tomaatista huolehtiminen on todella helppoa kastelutarpeen muututtua vain harvoin tehtävään veden lisäämiseen.
Avoimet ovet Peltolan siirtolapuutarhassa 17.7.2016
Terve!
Kävin ihailemassa ihmisten mökkimaisemia Peltolan siirtolapuutarhassa jokavuotisten avoimien ovien aikaan. Nähtävää, juteltavaa ja koettavaa oli paljon! Tässä esittelemäni ilmestykset ovat vain erittäin pieni osa suuresta, innostuneiden puutarhureiden ja viherpeukaloiden kansoittamasta pienoismaailmasta. Mukana kirjoittajalla oli myös pikkuinen tyttövauva, joka vuoroin nukkui, vuoroin katseli kanssani kasveja kätevästi kantorepusta (vauveli ei suinkaan vaikeuttanut ihmisten kanssa juttuun tulemista).
Tässäpä tämä pieni avaus valtavan monipuoliseen siirtolapuutarhojen tarjontaan. Kun vain olisinkin voinut jatkaa kiertelemistä loppumattomiin, mutta pikku tyttö oli hyvä jo saada takaisin kotiin tuttujen seinien suojaan ja toki äidin syliin – sen parempaa ei pienokaisille olekaan.
Kiitos kaikille, jotka puutarhojaan Peltolassa hoitavat ja hyvää kesänjatkoa lukijoille!
Hydro-tomaatin edistymistä
Moi!
Pikkupäivitys vain, aiheena tuo vesiviljelty tomaatti ja sen vointi :) Hyvin näyttää (nyt) menevän – alku oli hankalaa ja pikku tomskuni onkin varmasti hieman ikäisiään jäljessä. En ole tehnyt muuta kuin ohjannut kasvin kasvun säleikön läpi ja poistanut varkaat (kiitos myös vaimolle aktiivisesta varasjahdista!)
Tekevälle sattuu…
Terve!
Vesiviljelykokeiluni oli tikahtua aloittelijan mokaan heti alkuunsa. Tomaatin kasvualustan pH:n olisi näet oltava noin 6.5-7. Turun vesijohtovesi on kuitenkin Turun vesihuollon mukaan 8.5-8.9, eli aivan liian korkea yleisiin vesiviljelytarkoituksiin.
Tilasin siis pH:n alentamiseen tarkoitettua jauhemaista happoa. Mittasin paketin ohjeen mukaisen määrän lasipurkkiin, lisäsin hieman vettä ja sekoittelin seosta kunnes kaikki jauhe oli lionnut veteen. Sitten kippasin litkun tomaatin vesiastiaan.
Jatkossa saa tomaattini ravinteita kuten kuuluu! Tämmöistä se on kun lähtee uutta kokeilemaan… :)