Happamuutta tai emäksisyyttä määritellään pH-arvolla. pH-arvo ilmoitetaan asteikolla 0-14, jossa 0 on happamin (eng. acidic) ja 14 emäksisin (eng. base). Neutraali pH on 7. Maaperän happamuus vaikuttaa maassa olevien ravinteiden liukoisuuteen eli siihen, kuinka helposti ne ovat kasvin käytettävissä. pH-tasapainolla on siis suora vaikutus kasvien hyvinvontiin. Suomen maaperä on luonnostaan hapanta, noin pH 5-6.5.
Happaman maan kasveja (pH 4-5.5):
- katajat
- kuuset
- alppiruusut ja atsaleat
- hortensiat
- pensasmustikka
- siniheinä
- siperiankärhö
Hieman emäksisessä viihtyvät (pH 7-7.5):
- omenapuut
- kirsikat
- syreenit
- hanhikit
- jasmikkeet
- vuorenkilvet
- keijunkukat
Nyrkkisääntönä: pH-alue 5.5 – 7 on se, missä puutostiloja ei useimmille puutarhan hyöty- ja koristekasveille esiinny. Tämä toki sillä ehdolla, että maaperässä on niitä raveinteita, jotka kasvi tarvitsee.
Kuinka säätää maaperän happamuutta? Kalkki lienee lähes kaikille tuttu kivennäinen, joka nostaa maaperän pH-lukua emäksiseen päin. pH:n laskeminen onnistuu parhaiten turpeen tai rikin avulla. Rikki on tehokas happamuuden lisääjä, koska se bakteeritoiminnan kautta hajoaa hitaasti rikkihapoksi maaperässä, happamoittava vaikutus siis säilyy tasaisena pitkän aikaa.
Istutaessa tutki aina pohjamaata – mikäli maassa on paljon silminnähtävää ja sormin tunnettavaa karkeaa kiviainesta, ei maaperä luultavasti ole kovin hapanta – kivennäismaat kun ovat luonnostaan emäksisempiä kuin humuspitoiset. Käytä tällaiseen maahan happaman maan kasvia istuttaessa runsaasti havuille ja rhodoille tarkoitettua multaa tai sotke puhdasta turvetta pohjamaan kanssa, jotta saat aikaan riittävän happamat olosuhteet.
Jatko-osa tulossa huhtikuun tienoolla, kun maa on kaikkialla sulaa – aiheena pH:n mittaaminen puutarhamaasta! Hyvää alkukevättä lukijoille!