Entisajan rakentajat valitsivat pytingin paikan viisaasti ihan niin kuin muurahaisetkin kekonsa paikan: pohjoisen puolella on suojaava metsä, julkisivu antaa etelään ja pihapiiri on ympäristöään korkeammalla.
Ihmiset elivät luonnon kanssa ja oppivat tuntemaan tuulen ja veden liikkeet.
Vanha tieto neuvoo istuttamaan hedelmäpuut lämpimään rinteeseen, jossa pohjavesi ei nouse juurten ulottuviin, mutta maan rakenne edistää kapillaarista veden nousua. Kasvimaan paikka on valoisa, mutta kuitenkin paahteelta ja tuulelta suojattu – maan energia virtaa leppoisasti.
Nimitämme kasvulle hyviä olosuhteita edulliseksi pienilmastoksi; idän vanhoissa kulttuureissa sama asia on feng shui – oppi tuulesta ja vedestä.
Feng shui sisältää vanhaa tietoa vielä kauempaa, ajoilta kun suojaavia pytinkejä ei vielä rakennettu. Ihmisen oli elossa säilymisen vuoksi turvattava selustansa ja tarkkailtava jatkuvasti ympäristöään, sillä vaara vaani ja yllätti.
Ja me nykyihmiset käyttäydymme vielä samoin: rentoudumme vasta, kun tunnemme, että meitä ei voi tarkkailla tietämättämme, kun selän takana on suojaa ja näemme esteettä kauemmas eteemme.
Hyvä oleskelupaikka pihaan suunnitellaan ja rakennetaan sellaiseksi, että siinä on hyvä olla – voi katsella ympäröivää maisemaa levollisena ja rentoutuminen on täydellistä.
Aina hyvä oleskelupaikka ei ole rakennuksen seinustalla oleva terassi ainakaan silloin, kun selän taakse jäävät isot ikkunat. Alitajuinen tieto tarkkailun mahdollisuudesta pitää meidät varautuneina vaikka tietäisimme, ettei sisällä talossa ole ketään.
Pihan suunnittelu alkaa kokonaisuuden suunnitelmasta, jossa tila on jäsennelty niin, että pihalla oleskelu on miellyttävää, muodot ja tyhjä tila ovat esteettisesti tasapainossa, leikki ja työ sujuvat mukavasti.
