Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/pihastud/public_html/wordpress-pihastudio/wp-includes/pomo/plural-forms.php on line 210
Entti Oy, Author at Pihastudio - puutarhablogi / Entti Oy | Page 4 of 4

Puutarhablogi kaikille - pihaunelmia, kasvitietoa ja puutarhanhoitoa!

Pinnan päältä pinnan alle

Vesikasvien lumoa

Tervehdys! Tasapuolisuuden nimissä on puhuttava maanpäällisten kasvien lisäksi myös vesikasveista. Vesiaiheen hoito kasveineen on oma osansa puutarhanhoitoa. Huollon laiminlyönti tuottaa helposti vaikeasti siivottavia kasvustoja, huonosti voivia kasveja ja sotkeentuneita allasrakenteita tai koristeita. Jos kuitenkin pitää hyvää huolta vesiaiheensa puhtaudesta, valitsee oikeat kasvit ja kurittaa välillä liian laajaksi leviäviä kasvustoja, niin allas tai lampi voi olla koko pihan kirkkain helmi.

Tässä listaan useita allas- ja lampikäyttöön soveltuvia kasveja. Kunkin listan otsikossa kerrotaan, kuinka syvässä vedessä kasvit viihtyvät. Klikkaa pikkukuvista, niin isompi versio kuvasta aukeaa.

~ Kelluvat ~

~ 0-5cm ~

~ 0-20cm ~

~ 10-60cm ~

~ 60-160cm ~

 

Ihailkaa ja ihmetelkää. Jospa tällaiset sopisivat teidänkin pihoillenne? Joskus jos asun itse niin, että minulla on piha niin tuskin voin voistustaa jonkinlaisen vesiaiheen perustamista! On vielä varmasti vesikasveja, joita ei tästä listauksesta löydy, mutta koetin sisällyttää runsaasti lajeja tähän taulukkoon.

Kuvista suurkiitos kaikille heille, jotka näitä vapaalla lisenssillä jakavat internetissä!

Hyvää kesää!

Rungolliset verenpisarat, osa 2

Hoito ja talvetus

Tervehdys! Tässä lupaamani ohjeet verenpisaran talvetukselle sekä neuvot kesäisen kukkaloiston takaamiseksi! Tiedoista kiitän Pirkko Anttila-Vuorta sekä hänen miestään Markkua. Mennään suoraan asiaan, edetään syksystä kesään talven kautta:

Elokuu: Kasveille ei enää anneta typpeä sisältäviä lannotteita: kanankakkaa, kastelulannoksia, kukkaravinteita yms. Syyslannoitus on syytä suorittaa joka vuosi, elokuun alku on hyvä aika sille.

Syys-lokakuu: Ennen ensipakkasia kasvit olisi siirrettävä viileään, mieluiten valoisaan tilaan. Kasvihuone sopii tarkoitukseen hyvin, mutta jos epäilee pakkasen hiippailevan puremaan kasveja, voi seuraksi laittaa lämmittimen pitämään lämpöasteet plussan puolella. Jos valoisaa tilaa ei löydy, sopii käyttöön myös autotalli. Olisi kuitenkin hyvä, että kasvi saisi edes hieman luonnonvaloa vielä ennen pimeään siirtoa. Kastele niin, että multa pysyy hieman nuoveana – ei märäksi asti!

Näillä ohjeilla talvetettuja lähes 30-vuotiaita verenpisaroita juuri kellarista tulleina.
Näillä ohjeilla talvetettuja lähes 30-vuotiaita verenpisaroita juuri kellarista tulleina.

Loka-marraskuu: Suorita kasveille syysleikkaus reilulla kädellä (verenpisaralla on uinuvia silmuja hurjat määrät jo täysin puutuneissa osissaankin. Niitä on monikymmenvuotiailla yksilöillä vielä jopa tyvihaaroissa!) Lehdet tippuvat talvetuksen aikana tai kasvia esille ottaessa keväällä. Leikkaa kaikki kukkivat versot pois, jätä vain lehteviä versoja. Voit myös harventaa lehteviä versoja – harvennus on kuitenkin edessä keväällä.

Marras-joulukuu: Nämä tehtyäsi voit siirtää kasvit pimeään. Verenpisarasi ovat turvassa: kasvit kestävät Pirkon kokemuksen mukaan erittäin hyvin tällaista talvetusta.

(Huom! On olemassa vaihtoehto, joka ei kasville ole optimaalinen, mutta joka toimii myös: Suorita syysleikkaus ennen ensimmäisiä pikkupakkasia. Siirrä sen jälkeen kasvit suoraan pimeään. Tämä on kasville melkoinen hätkähdys, mutta ne mitä luultavimmin kuitenkin selviävät loistamaan ensi kesänäkin!)

Hyvät olosuhteet talvetuksen aikana: 4 – 12 astetta lämpöä (mieluiten kuitenkin mahdollisimman tasainen), kostea ilma (ei välttämätöntä, mutta auttaa multaa olemaan kuivahtamatta kokonaan). Artikkelin kirjoittaja talvetti omat verenpisaransa kerrostaloyhtiön hillokellarissa, muutaman asteen lämpötilassa ja täysin kuivassa ilmassa – kastelin multaa noin kerran kuukaudessa. Hyvin selvisivät! Kastele niin, että multa pysyy juuri ja juuri kostean tuntuisena. 2-3 viikon kasteluväli on optimaalinen.

Tammikuu: Kasvit voivat ryhtyä jo puskemaan pienenpintä, valkoista kasvua. Kasvuunlähdön ajankohta vaihtelee vuosittain. Viikko sinne tai tänne ei merkitse tässä yhdeydessä mitään.

Jenni puuhaamassa verenpisaroja kevätkuntoon Pirkon ja Markun kodin eteisessä.
Jenni puuhaamassa verenpisaroja kevätkuntoon Pirkon ja Markun kodin eteisessä.

Helmikuu: Tässä vaiheessa verenpisarat puskevat jo pientä valkoista kasvua. Saattaa myös olla niin, että kasvu on jo viidenkin sentin mittaista.

Helmi-maaliskuu: Pirkko on hellinyt tässä vaiheessa kasvejaan tarjoamalla jo hieman valoa: heidän kellarissaan on kasvivalo, joka on suoraan talvehtivien fuchsioiden päällä. Tässä vaiheessa valoa on annettu 2-3 tuntia päivässä.

Maaliskuu: Kasvivaloa voi pitää päällä jo kokoaikaisesti. Maaliskuun loppupuolella voi kasvit nostaa talviuniltaan valoon, ei kuitenkaan suoraan ulos vaan vielä pakkasilta suojaan, mieluiten valoisaan. Porstuat ja kuistit ovat tässä erinomainen sijoituspaikka! Älä anna kevätauringon porottaa kokopäiväisesti suoraan kasveihin – jos ei ole vaihtoehtoa, tarkkaile kasvuunlähtöä. Kasvuston näyttäessä olevan nuupallaan, vaikka multa on sopivan kosteaa, koeta siirtää kasvit hieman vähemmän valoisaan kohtaan.

Maaliskuun puolivälissä olivat verenpisarat kellarissa jo aivan valmiita kevääseen! Upeaa!
Maaliskuun puolivälissä olivat verenpisarat kellarissa jo aivan valmiita kevääseen! Upeaa!

Maalis-huhtikuu: Multaa voit uusia kaivamalla vanhaa multaa ruukun sivuilta pois ja laittamalla uutta tilalle. Sekoita joukkoon samalla hieman mustaa multaa tai kanankakkaa taataksesi hyvän ravinteiden saannin koko kesän ajaksi. Jos kasvi tuntuu turhan raskaalta liikutella, voi ratkaisuna olla muovinen suojaruukku: se painaa vain pienen osan siitä, mitä savinen tai posliininen. Harvenna kasveja leikkaamalla tai sormilla nyppimällä uusia kasvustoja voimakkaasti. Jokaisesta oksanhaarasta ei tarvitse säästää kuin pari-muutama versoa kasvamaan. Mitä aikaisemmassa vaiheessa kasvia leikkaa, sen vähemmän se siitä lopulta vahingoittuu. Leikkaa myös syksyllä säästämäsi lehtiversot kahden tai kolmen silmun yläpuolelta poikki (eli lyhennä niitä reilusti). Voit myös lyhentää uutta kasvustoa samaan tapaan.

Huhtikuusta eteenpäin: Jos uudet versot kasvavat kovin tiheään, harvenna niitä. Kun pakkasista ei ole enää mitään uhkaa, voit siirtää kasvit ulos. Ole kuitenkin tarkkana, pienikin pakkanen voi tehdä turhaksi suuren määrän työtä. Jos epäröit, nosta kasvi ulos vasta toukokuussa.

  • Kasvupaikka ja valoisuus: Fuchsia tykkää valosta, mutta ei suorasta auringon poltteesta. Se viihtyy erittäin hyvin vaikkapa jonkun suurilatvuksisen lehtipuun tyvellä. Voit myös istuttaa verenpisarasi maahan kesän ajaksi.
  • Kastelu: Kuumalla säällä kerran päivässä runsas kastelu.
  • Lannoitus: Kerran viikossa kastelulannos veden mukana.
  • Maa: Tavallinen puutarhamulta käy hyvin niin istutusalustaksi kuin ruukkuunkin. Sekoita joukkoon mustaa multaa ravinteikkuuden lisäämiseksi.
  • Huomioitavaa: Jos tuuli yltyy myräkäksi, saattaa olla hyvä siirtää kasvi suojaan vaikkapa talon tai piharakennuksen tuulensuojaiselle seinustalle. Tämä ei toki kätevästi onnistu, jos kasvi on istutettu maahan. Markulla on hyvä vinkki ruukussa olevan kasvin tukemiseksi ulkona: paina maahan (käytä vasaraa apuna) kolme tai neljä harjateräksen pätkää ja sijoita ruukku niiden keskelle. Tämä estää ruukkua kaatumasta tai kaatuessaankin pyörimästä tuulen mukana ties minne. Myös maahan istutetun verenpisaran voit tukea samantapaisesti: paina muutama kukkakeppi syvälle multaan niin, että kepit tukevat kasvia kaikilta puolin.

Näillä sitten mennäänkin elokuuhun asti, jolloin alkaa taas syyslannoittaminen ja sitä myöten talveen valmistautuminen!

Toivottavasti tästä ohjekimarasta on hyötyä sinulle, hyvä lukija – ainakin Pirkkoa ja Markkua nämä kasvit ovat ilahduttaneet jo vuosikymmenet.

 

Rungolliset verenpisarat, osa 1

Tärkeitä muistoja ja kasvihistoriaa

Saavumme mäen päällä sijaitsevan, uudistetun rintamamiestalon pihaan Raisiossa. Pirkko Anttila-Vuori miehensä Markun kanssa ottaa työkaverini Jennin sekä minut luokseen avoimesti ja tervetulleeksi toivottaen. Markku on pitkän linjan puutarhanhoidon harrastaja ja monipuolinen muiltakin kädentaidoiltaan: talosta löytyy jos jotakin taottua, veistettyä tai muutoin itse raaka-aineesta työstettyä. Hänen isoisänsä oli Iittalan lasitehtaalla muottimestarina – kädentaitoa vaativa työ. Tekemisen tuntu on tässä kodissa hyvällä tavalla läsnä.

Keskityn tässä käymään läpi heidän rungollisten verenpisaroittensa historiaa. Pirkolla oli esittää valokuvia suullisesti kerrotun historian lisäksi. Seuraavassa kirjoituksessa jaan hänen hoito- ja talvetusohjeitaan, joiden ansiosta vanhimmat verenpisarat ovat jo lähes 30-vuotiaita.

 

Vuonna 1998 kolme alkuperäistä verenpisaraa olivat n. 75cm halkaisijaltaan.
Vuonna 1989 kolme varhaisinta verenpisaraa näkyvät kuvassa oikealla ylhäällä, lipputangon viereisessä istutusastiassa.

Eeva, Markun ensimmäinen vaimo, juurrutti alkuperäiset verenpisarat vuonna 1988. Eeva oli työskennellyt floristina, joten kasvien hoito ja lisääminen olivat tuttuja toimia. Hän myös keräsi pihapiiristä vanhoja, tontille aikojen saatossa tulleita kasveja ja piti niistä huolta jotteivät ne häviäisi muun kasvillisuuden sekaan. Sama vanhan arvostus on myös Pirkon ajatusmaailmassa tärkeällä paikalla: ”Ihmiset ovat rakkaudella tehneet työtä ja sitä tekee mieli säilyttää”, hän sanoo.

 

Vuonna 1999 Markku kykeni vielä hoitoleikkaamaan silloin hieman yli kymmenvuotiaat kasviyksilöt. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyykin jo useampi kasviyksilö.
Vuonna 1999 Markku kykeni vielä hoitoleikkaamaan silloin hieman yli kymmenvuotiaat kasviyksilöt. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyykin jo useampi kasviyksilö.

Markun sairastama Alzheimerin tauti on valitettavasti tehnyt kasvien hoitoleikkaamisen hänelle mahdottomaksi vuodesta 1999 eteenpäin. Pirkko on jatkanut kasvien leikkaamista ja on monena vuotena tämän kuvan ottamisen jälkeenkin ottanut alkuperäisistä kasveista pistokkaita ja kasvattanut niistä uusia rungollisia verenpisaroita.

 

Vuonna 2002 elokuussa verenpisarat Markun ja Pirkon talon pihalla. Upeaa kukkaloistoa! Kuvassa myös Pirkko pitämässä huolta puutarhastaan. Vesi vanhin voitehista – niin kasveille kuin ihmisellekin.
Vuonna 2002 elokuussa verenpisarat Markun ja Pirkon talon pihalla. Upeaa kukkaloistoa! Kuvassa myös Pirkko pitämässä huolta puutarhastaan. Vesi vanhin voitehista – niin kasveille kuin ihmisellekin.

 

Vuosi 2011.
Vuosi 2011.

Vuonna 2011 otetussa kuvassa näkyy Markun ja Pirkon talon edessä yksi hyvässä kasvussa ja upeassa kukassa oleva fuchsia. Isoja kasviyksilöitä on tässä vaiheessa kaiken kaikkiaan 12. Ne ovat koristaneet talon pihaa ja kuisteja jo miltei kolmen vuosikymmenen ajan!

Markun on joskus vaikea muistaa, missä hän on. Onneksi hänellä on Pirkko, jolla riittää valokuvia ja malttia kertoa miehelleen yhä uudestaan missä ja milloin mennään. Vaikka nämä verenpisarat ovat vain pieni osa heidän yhteistä elämäänsä, ovat nekin osa jotakin todella tärkeää.

Ensi kerralla, huhtikuun puolenvälin paikkeilla, kirjoitan verenpisaroiden hoitamisesta ja talvettamisesta. Hyvää alkukevättä!

Puistossa

Keväinen kävelyretki antaa ideoita ja karistaa talveen helposti jäävän mielen tykkylumia.

tahkapuisto

 

Terve!

Kävinpä Tähkäpuistossa pienellä pyöräily-kävelyretkellä. Puisto on historiallinen, n. vuonna 1530 virkistysalueeksi määrätty alue Turun Petreliuksessa, Henrikinkirkon vieressä. Upeaa antia tarjoaa Tähkäpuiston Rosarium, johon kuuluu satoja eri ruusulajikkeita ja yli tuhat ruusupensasta. Siinä riittää nuuhkittavaa ja katseltavaa. Klikkaa tästä päästäksesi Turun kaupungin Tähkäpuisto-sivulle.

Kyllä täytyy myöntää, että innostus tulevan kesän kasviasioihin jo hieman leiskahti katsellessani sulaa nurmea, siistittyjä istutusalueita sekä jäästä ja lumesta vapaita puita ja pensaita. Enää ei kestä kauaa kun monen pihaisat puuhat vuonna 2015 todenteolla alkavat!

katetta

Ruusujen katteeksi on valittu hienojakoinen sepeli. Puiston hoitovastaava on varmasti huomannut tämän toimivaksi tavaksi, menetelmä kun on laajalti käytössä Tähkäpuiston alueella. Sulattanee juuristoa tasaisen tehokkaasti lämpöä siirtämällä ja pitää versojen tyvet kuivina – ilma kun pääsee vapaasti kiertämään kivien lomassa.

 

Pinus mugo 'Pumilio', kääpiövuorimänty. Kestävä? Kyllä. Ainavihanta? Kyllä. Kaunis? Kyllä. Tervekasvuinen? Kyllä. Helppohoitoinen? Kyllä. Kannattaako hankkia? Kyllä.
Pinus mugo ’Pumilio’, kääpiövuorimänty. Kestävä? Kyllä. Ainavihanta? Kyllä. Kaunis? Kyllä. Tervekasvuinen? Kyllä. Helppohoitoinen? Kyllä. Kannattaako hankkia? Kyllä.

 

Sembramänty, upean uljas ja selvämuotoinen puu.
Sembramänty, upean uljas ja selvämuotoinen puu.

Olen havuihminen. Rakastan havujen käytettävyyttä ja selviytyvyyttä Suomen vaativissa olosuhteissa. En pidä tavallisimpiakaan havuja liian tavallisina miltei mille hyvänsä pihalle tai virkistysalueelle.

Vieressä kuva sembramännystä. Valitettavasti sen alaoksat alkavat usein karsiutua Suomessa. Syitä olen kuullut monia, tiedä sitten mikä on se oikea. Sairaus, sieni, vääränlainen talvi, yms. Sellaisiakin huhuja liikkuu, että jokin tietty kanta kestäisi paremmin kuin toinen.

Mitä lyhyehköstä retkestäni lähipuistoon jäi käteen? Hyvää mieltä, ajatuksia ja ideoita. Onneksi on yhteiskunnalla ainakin toistaiseksi varaa ylläpitää tällaistakin – aina niin ei ole ollut eikä välttämättä joskus taas tule olemaan. Nautitaan nyt, kun voimme.

Päätän tämän pienen kevätpäivityksen kuvaan, joka puhuu puolestaan. Hyvää kevättä kaikille!

 

DSC_1093

 Teksti ja kuvat: Jaakko Pöntinen

Pihaa pohtien – käytännöllisyyttä sopivasti

Suoria vai kaaria?

Piha on elämistä varten. Siellä leikitään, levätään ja harrastetaan. Pyykit kuivavat telineellä ja auto pestään pihatiellä tai nurmikolla. Oman kodin pihapiiri on monen mielenmaiseman taustakuvana. Millä tavoin siis järjestellä tämä monikäyttöinen tila – mikä on oikea suhde käytännöllisyyden ja taiteellisen halun välillä? Tämän artikkelin kirjoittaja on melko käytännönläheinen ihminen, joten ajattelen paljon selkeitä linjoja, helposti ylläpidettäviä ratkaisuja enkä ole valmis uhraamaan paljoakaan tästä helppoudesta saadakseni jotakin monimutkaisempaa.

Mikä sitten on monimutkaista ja mikä helppoa? Esimerkkinä tästä olkoon betonikivestä rakennettu istutusallas, pihan tyypillinen rakenne.

Pihastudio_istutusallas1Kuvassa 1 istutusallas on suorakulmainen, rytmikäs ja selkeästi rajattu. Suorakulmaisuutensa ansiosta osioiden leveydet voivat olla keskenään erisuuruiset, joten altaan muotoilu on helpompaa. Jos altaan ulkopuolella on betonikiveystä tai jotakin muuta kasvillisuudesta vapaata pintaa, on ratkaisu toimiva ja näyttävä – suorat pinnat antavat kiveykselle tai patiolle runsaasti ryhtiä. Jos allas rajautuu nurmikkoon on luvassa jonkinasteista ylläpidon vaikeutta – ruohonleikkuri ei pääse terävään sisäkulmaan. Myös ulkokulmien ajaminen on työlästä – leikkuri on vietävä suoraan kulman ohi kahdesti, kerran kumpaankin suuntaan ohi kulman ajaen.

 

Pihastudio_istutusallas2Kuvassa 2 on ratkaisu pyöreämuotoinen. Kiveys tai patio näyttää toki hyvältä myös tämän kanssa, mutta nurmikon kannalta tämä ratkaisu on erittäin hyvä. Leikkurilla voi nyt ajaa nurmikon altaan ympäriltä yhdellä työnnöllä. Menetys verrattuna kuvaan 1 on ryhdissä ja suorissa linjoissa. Myös muodon monipuolisuus kärsii hieman, koska kiven kaareen latominen antaa vähemmän vapautta käyttää tilaa hyväksi kuin suoria linjoja käytettäessä kulmien sijoittelu. Suoran kulman voi tehdä mistä hyvänsä kohdasta muuria, mutta kaarre vaatii aina tilaa.

 

Pihastudio_istutusallas3Kuvassa 3 yhdistetään piirteitä kummastakin tavasta. Nyt on suoraa linjaa ja ryhtiä, mutta samalla hoidon kannalta vaikea sisäkulma on poistettu ja vastakkainen kulma on niinikään pyöristetty. Se, mikä viime kädessä sopii parhaiten on toki piha- ja henkilökohtaista.

 

 

 

 

Vaikka rakenteet ovat merkittävä osa pihaa, on kasvivalinnoillakin suuri rooli pihan käytännöllisyyttä ajatellen. Hoitoa vaativia pensaita vai korkealle oksansa kurottava, vuosikymmeniä hoidotta pärjäävä puu? Lamoava, leviävä ja kuritusta jossakin vaiheessa kaipaava lamohietakirsikka vai jokin helppohoitoinen matalakasvuinen kataja? Toki pystykasvuinen pensas, puu ja lamoava maanpeittokasvi ovat käyttötarkoitukseltaan eri sorttia. Suunnitellessa on kuitenkin täysi vapaus (kasvupaikkaedellytykset huomioon ottaen) valita ne kasvit, jotka omaan pihaan haluaa. Siitä kumpuaa jokaiselle käyttöön tarkoitetun pihan ilo, eikä kahta samanlaista ole.

Hedelmät ja marjat satona suoraan syliin!

Hedelmät ja marjat odottavat viljelijäänsä.

Mehukkaat päärynät, herkulliset luumut, makeat persikat, runsas omenasato, ihanat mansikat, mahtavat pensasmustikat, maukkaat viinimarjat ja terveellinen tyrni. Tässä muutamia hyviä syitä perustaa marjoja ja hedelmiä tuottava hyötypuutarha tai pitää kunnossa vanhaa, olemassa olevaa satoa tuottavaa kasvillisuutta!

Mistä aloittaa hyötypuutarhan rakentamisen tai kunnostamisen suunnittelu? Pohdi seuraavanlaisia asioita ennen kuin ryhdyt toimeen itse tai otat yhteyttä ammattilaiseen:

Mikä on tarpeen?
Onko puutarhani hoidon, uudistamisen tai rakentamisen tarpeessa?
Monia hoitoleikkauksia on hyvä tehdä keväällä, joitakin taas syksyllä. Koko kasvukausi sopii uuteen istuttamiseen ja koko sulan maan kausi uuden rakentamiseen.

Mitä haluan?
Olenko itse halukas kokeilemaan jotakin uutta? Miltähän se marjasinikuusaman marja maistuu… Tai herkkuluumu? Perhettä, lähipiiriä tai itseään on mukava ilahduttaa itse kasvattamallaan ravinnolla. Meille ihmisille lahjaksi suotu maan sato maistuu yleensä kaikille.

Tyrni.

Mistä voin luopua?
Puutarhassani on kyllä kaikenlaista, mutta onkohan siellä liikaakin? Jospa istuttaisin uutta vanhojen tilalle? Valoisuus on hyväksi suurimmalle osalle hedelmää tuottavia puutarhakasveja – toki jotkut lajit kaipaavat katvetta tai miltei varjoisaakin ollakseen satoisia. Ei ole mikään häpeä poistaa vanhaa kasvillisuutta uuden tieltä.

– Mistä haluaisin tietää lisää?
Milloin hoitoleikkaan omenapuun? Entäs päärynän tai luumun? Onko kasvupaikkojeni happamuus kasveille oikea? Entäs valoisuus tai kosteus?

Punaherukka.– Onko valitsemani tai olemassa oleva hyötypuutarhani paikka oikea?
Tulisiko joitakin kasviyksilöitä siirtää toisaalle tai muutettava pihan olosuhteita poistamalla tai istuttamalla kasvillisuutta pihallani?

– Kuinka paljon minulla on aikaa käytettävissäni hyötypuutarhani hoitoon?
Mitä voin tehdä itse ja missä on parasta hankkia ammattiapua? – siinä vasta pulma! Monista asioista voi selviytyä itse ja ystävien avulla moni projekti on mahdollinen, mutta joskus tietoa ja aikaa tarvitsee enemmän, kuin on helposti saatavissa. Silloin alalle opiskelleet ihmiset voivat auttaa.

Ota rohkeasti yhteyttä alan osaajiin. Panostuksesi hedelmiä korjaat vielä vuosia puutarhurin käynnin jälkeen!

Kevät jo kohta kolkuttelee…

Vyöhykeoppia

Tervehdys!

Suomi. Maa, jonka napapiiri jakaa kahteen osaan Rovaniemen kohdalta. Havupuiden ja joidenkin lehtipuiden maa. Kuinka pohjoisessa sitten olemme? Maailmanlaajuista tilannetta tutkimalla huomaamme: olemme jotakuinkin niin pohjoista porukkaa, kuin vain joltjoksisen kasvillisuuden monimuotoisuuden kannalta voi. Suomi on kasvillisuusvyöhykkeeltään taigaa, jolla havupuut ovat dominantteja, vallitsevia.

Pulsatilla_patens_1
Hämeenkylmänkukka, Pulsatilla patens. Lähde: Wikimedia commons.

Vain yksi pykälä pohjoisemmaksi ja taiga muuttuu tundraksi. Siellä ei sitten enää kasvakaan kuin vain hajanaisia puita, nekin kaikki kuusia. Jäkälää ja sammalta löytyy kuitenkin, kuten myös seuraavat kasvit: rikko Saxifraga caespitosa, hämeenkylmänkukka Pulsatilla patens, grönlanninpursu Ledum groenlandicum, sianpuolukka Arctostaphylos uva-ursi ja kaksi pajua Salix arctica ja S. pulcha. Joitakin muitakin tundralla viihtyviä kasveja luultavasti on, mutta voimme kuitenkin onnitella itseämme: taiga on huimaavan paljon monimuotoisempi kasvillisuudeltaan kuin tundra.

 

Biomes
Maailman kasvillisuusvyöhykkeet. Kanadalla ja Suomella onkin antoisa kasvienvaihtohistoria. Tässä sille syy. Lähde: Wikimedia commons.

Kasvilajeja on maailmassa nykyisen arvion mukaan 300-315 tuhatta. Suomessa luonnonvaraisena kasvaa noin 2500 eri lajia. Se on hyvä määrä. Suomen pinta-ala on koko maailman pinta-alasta noin 1/450 osa. Kasveja meillä sen sijaan on 1/125 osa, lähes neljä kertaa enemmän kuin pinta-alamme ”oikeuttaisi”. Näin pähkäiltynä on luontomme siis lajistoltaan oikein runsas! Sen kyllä havaitsee jo silläkin, että astuu ulos ovesta vaikkapa lähimpään metsään ja oikein tarkasti katsoo, minkä kaiken monimuotoisuuden päälle sitä tennarinsa laskee… Kunhan se kesä nyt vain tulisi. Talvella tennarin alle jää lähinnä lunta.

vyöhykkeet
Puutarhakasveille tarkoitetut menestymisvyöhykkeet Suomessa. Kuvasta kiitos Ilmatieteen laitokselle – klikkaa kuvaa päästäksesi heidän sivulleen.

Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa Matti Meikäläisen tai Pirjo Pihanlaittajan puutarhaa ajatellen?

No: maailmanlaajuiset kasvillisuusvyöhykkeet antavat osviittaa sille, minkälaiset kasvit todennäköisesti menestyvät pihoillamme Suomessa (koska ne ovat muutoinkin luonnonvaraisina kasvavia). Tätä ei pidä sekoittaa Suomen sisäisiin menestymisvyöhykkeisiin. Ne kuvaavat puutarhakasvien menestymistä Suomessa – eivät luonnonmukaisten kasvien pärjäämistä, toisin kuin aiemmin esitellyt maailmanlaajuiset kasvillisuusvyöhykkeet.

Miten selvitä tästä tiedon tulvasta? Taimistoilta saa paljon hyvää tietoa. Jos aiot ryhtyä useamman kasvin hankintaan tai pihan uudistamiseen, ehkä jopa uuden pihan rakentamiseen on paras aloituspaikka ammattimainen puutarhuri ja hänen henkilökohtainen suunnitelmansa sinulle.

Ammattilainen osaa arvioida pihasi valoisuuden, tuulisuuden, kosteuden ynnä muita kasvivalintojen kannalta erittäin oleellisia asioita. Näin saat pihallesi kasveja, joilla on parhaat edellytykset menestyä.

Hyvää keväänodotusta!

Ja kun kevät keikkuu puutarhassa

Yöt ovat vielä kylmiä, kun tarhakylmänkukka, Pulsatilla vulgaris sp. vulgaris, avaa kukkansa kohti aurinkoa.

Pulsatilla valkoinen 1

Kevään ja kylmänkukkien tarina jatkuu – (kuva Anne Hanhiniemi)

Hilsner fra Danmark – Terveisiä Tanskasta!

istutuksia
Istutusastioita erään ravintolan terassia rajaamassa. Upeaa vihreyttä!

Kävin vaimoni kanssa viikon kaupunkilomalla talvisessa Kööpenhaminassa. Eroja on Suomeen, mutta kuitenkin samalla planeetalla selvästi olimme. Arkkitehtuuri oli kaupungissa monipuolisempaa kuin Suomessa. Erilaiset erkkerit, kaarevat rakennusten kulmat, julkisivujen värit sekä kattojen tiililadonnat olivat selvästi jotakin aivan Tanskalaista.. Polkupyöriä oli hurjat määrät. Kuulemma 55% Kööpenhaminalaisista ajaa työmatkansa polkupyörällä. Kello neljän ruuhka saikin uudenlaisen merkityksen – valtavat määrät kaksipyöräisiä suhisi pitkin katuja töiden päätyttyä.

Kieltä on helppo ymmärtää englannin ja ruotsin kielen taidon kautta, mutta vain jos sitä lukee – kuultuna on kokematon kuulija aivan hukassa. Hiljaisena äännettyjä tavuja vilisee ja terävät äänteet ovat vähissä. No, selvisimme kuitenkin ja käteen jäi hyviä muistoja!

murattiseinä
Muratti kiipeilee hienosti ja kestää Tanskan talven hyvin. Muita kiinnosti lähinnä vaateliikkeen ikkuna…

Kaupungilla kierrellessä huomio kiinnittyi helposti niihin vähäisiin kasveihin, jotka olivat vihreitä näin talvellakin. Kuvassa oikealla eräs upea muratin peittämä seinä Kööpenhaminan keskuskävelukadun Strogetin varrella. Polkupyöriä on myös – niitä oli todella joka paikassa. Kadun varrella oli paljon pieniä kivijalkakauppoja jotka olivat tavattoman erikoistuneita – yhdessä puodissa myydään kaikenlaista paperitarviketta, vieressä on kauppa helmille, sitten lahja- ja korttitarvikkeita, lankoja, lihaa, leivonnaisia. Näille kaikille oma kauppa. Leivonnaisten ja leipien kivijalkamyymälöiden määrän huomasi tavarataloissa ja ruokakaupoissa – niiden tarjonta oli erittäin rajallista – samoin leivän. Tanskalaiset ostavat leipänsä leipomosta. Kuinka kummallista…

 

Orstedsparken
Ørstedsparken, yksi Kööpenhaminan keskustan isoista viheralueista. Paljon patsaita ja selkeää suunnittelua!
vesiaihe
Mielenkiintoinen istutus. Mikäs kuusella tuolla kelluessa… Minkälainen lie tuo istutuslaatikko?
kaunis_aika
Ajan tekemää kauneutta. Tätä voi ihminen koettaa matkia sammal-piimä-töhnällä maalaamalla, mutta jotakin jäänee puuttumaan.

Kävelyretki Ørstedsparkeniin antoi kuvan Tanskalaisesta puistosuunnittelusta. Tilavuuden tuntua oli ajateltu kaupungissa, jossa kortteleiden välit ovat kapeita ja 5-10 kerroksiset talot reunustavat joka katua. Patsaiden lukumäärä hämmästytti. Lukemattomia hahmoja aina miehen korkeudesta monimetrisiksi kolosseiksi. Kööpenhamina paljastui erinomaiseksi paikaksi tutustua kuulujen henkilöiden patsaisiin: Tycho Brahe, H.C. Andersen ja Søren Kierkegaard edustettuina muiden muassa. Pieni merenneito -patsas tuli toki myös bongattua – tosin oli jo pimeää, kun viimein löysimme sen.

Vinkkinä: Jos haluatte nähdä tämän Pienen merenneidon, varatkaa kävelyyn (eksymiseen) aikaa. Patsas on pieni, valaisematon, eikä sen luo ole reittiopasteita (ainakaan etelästä lähestyessä) noin 500 metriä patsasta lähempää. Se ihmetytti. Ja harmitti.

 

 

botaniska_have_rakennus
Kööpenhaminan kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneet olivat komeaa katseltavaa. Lasit ulkopinnassa olivat n. kokoa 30x40cm. Tarkoittaa aika montaa lasinkappaletta koko katteeseen. Ehkä kymmenentuhatta?

Botanisk Have on Kööpenhaminan yliopiston yhteydessä oleva kasvitieteellinen puutarha. Näytillä mm. suuri määrä trooppisia kasveja kasvihuoneissa, Tanskan luonnonkasveja, perinneperennoja, kivikkokasveja, havuja ja hedelmäpuita. Erilaisia koivujakin löytyi yhden kujanteen verran! Kuten Ørstedsparkenissa, suunnittelu oli selkeää, kulkureitit hyvin tehtyjä ja hoidettuja ja ympäristö kaikin puolin ihanan konstailematon.

Rakennettu puro kasvitieteellisen kivikkokasviosastolla (vas). Thuja occidentalis 'Mastersii' (keskellä) ihastutti hauskalla alhaalta-ylös-kasvutavallaan. Ilex, orjanlaakeri Tanskan malliin, korkeutta useita metrejä. (oik).
Rakennettu puro kasvitieteellisen kivikkokasviosastolla (vas). Thuja occidentalis ’Mastersii’ (keskellä) ihastutti hauskalla alhaalta-ylös-kasvutavallaan. Ilex, orjanlaakeri Tanskan malliin, korkeutta useita metrejä. (oik).

 

Mitä matkasta jäi käteen? Hyviä muistoja, mielenkiintoisia kasvillisuushavaintoja ja rutkasti hyvää mieltä. Haluan vielä palata ja nähdä Kööpenhaminan kesän! Ehkäpä se joskus järjestyy. Ainakin toivon niin!

Ukko lumesta

Lumi

teksti ja kuvat Jaakko Pöntinen

Lunta tulvillaan on raikas talvisää… Vai onko? Ei ainakaan Turun seudulla tällä hetkellä. Vaimoni Paula ja minä vierailimme vanhempieni luona Mikkelissä ja tilaisuus lumiukon luontiin aukeni. Sää oli valoton ja harmaa, mutta se ei estänyt hauskanpitoa! Malli on perinteinen: 3 palloa, risukädet, porkkananenä, napit, suu, kaulahuivi ja hattu.

Entti-ukko1

Taiteilija työssään.

Tue alin pallo huolellisesti, jottei se pääse pyörähtämään tai heilumaan tulevan rakentamisen aikana. Samoin muissa liitoksissa on riittävä lumen tiivistäminen tärkeää. Ylimmäinen pallo saattaa pudota jo pienenkin suojakelin aikana, jos sitä ei kiinnitä keskipalloon huolellisesti.

Entti-ukko2

Työstön alla lumiukon alin pallo.

Luonnollisia, tasaisesti kaarevia muotoja saa aikaan taipuisalla risulla veistämällä. Myös nopea hieroskelu käsillä, sormenpäillä hieman pallon pintaa karhustaen, toimii hyvin.

Entti-ukko3

Valmis vartalo! Etenkin vähälumisena aikana voi palloihin tulla mukaan roskia. Älä anna sen häritä liikaa… : )

Entti-ukko4

Kasvonpiirteitä muovaamassa. Puolipallon muotoisilla silmillä saa ukolle sarjakuvamaista eloa! Pyöritä hyvänkokoinen lumipallo käsissäsi, aseta pallo maahan ja halkaise se kärkilapiolla tai vaikka liukurilla.

Silmät, napit yms. saa vaikkapa pikkukivillä tai hiilillä aikaiseksi. Jos kasaa ukkoa nurmikolle, niin kannattaa käyttää aika pieniä kiviä. Isommat kun jäävät alkukesästä ruohonleikkurin teriin, ellei niitä käy hakemassa pois ukon sulaessa.

Entti-ukko5

Pallonpyörittäjä kävi täällä. Lunta oli juuri tarpeeksi!

Entti-ukko6

Valmis lumiukko riemuisena vastaanottamassa kaikkia pihapiiriin tulijoita! Melko innostuneen näköinen! : )

Hyviä talvileikkejä ja joulunaikaa kaikille lapsille, nuorille ja aikuisille!

Betonista

Betoni – 10000 vuotta rakentamista.

teksti Jaakko Pöntinen  (kuvat ja kuvatekstit Anne Hanhiniemi)

Betoni on ollut rakentamiskäytössä ammoisista ajoista lähtien. Vanhimmat löydetyt betonirakenteet ovat vuodelta 8000eKr. Elelemme nyt siis betonin noin kymmenettätuhannetta syntymäpäivää! Kuitenkin joitakin betonirakenteita sieltä 10000 vuoden takaa on yhä ehjinä. Siinäpä kiistaton todiste tämän varsin käyttökelpoisen aineen kestävyydestä.

Perustavanlaatuinen betoni syntyy kolmesta ainesosasta:

• Karkeasta kiviaineksesta (Esim. murske, sora, kevytsora tai tiilimurska.)
• Sementistä (Koostuu kalkkikivestä, kvartsista ja savesta. Erittäin hienojakoista.)
• Vedestä

Karkea kiviaines muodostaa suurimman osan valmiin betonin massasta. Sementti reagoi veden kanssa muodostaen betonin kuivuessa sidoksia karkeiden kiviainesten sekä seosaineiden välille. Seos- ja lisäaineiksi käytetään mm. metallien käsittelyssä syntyviä hienojakoisia aineita tai piijauhetta lisäämään notkeutta, kestävyyttä, pakkasenkestoa tai vedenpitävyyttä. Ainesosien on oltava puhtaita: roskat, jää, multa tai öljy voivat heikentää kuivuneen betonin kestävyyttä merkittävästi.

Betonikivi valmistuu valamalla betoniseosta muotteihin. Muotovalikoima on runsas: on satoja erilaisia muurikiviä, laattoja, porraskiviä ja reunakiviä. Betonista valetaan myös mm. patsaita, pylväitä ja altaita. Värivalikoimaakin on, erityisen hyviksi on havaittu mm. harmaan eri sävyt, musta ja punaisen sävyt. Betonikivissä käytetään kahdenlaista värjäystapaa: ensimmäinen tapa on valaa koko kivi samanvärisestä betonista. Toinen on valaa pääosa kivestä perusbetonista ja sen päälle julkipintaan esimerkiksi sentin paksuinen kerros värjättyä betonia. Molemmat ovat hyviä vaihtoehtoja. Betonikiveyksen elävyyden ja värimaailman saa siis tarpeen vaatiessa uudistettua vesipesulla – väri kun ulottuu pintaa syvemmälle.

Entti-pesubetonikiveys

Betonilaatan pinta voi olla myös pesubetonia; muottiin on ennen perusmassaa pantu pieniä luonnokiviä tai -rouhetta  sisältävää seosta, joka voidaan pestä vielä valoksen pääosin kuivuttua.

Niin betonituotteet kuin luonnonkivetkin vastustavat merkittävällä tavalla kulumista. Oli kyseessä sitten sää, ihmisten kengänpohjien aiheuttama kulutus, auton pyörivien nastarenkaiden repivä voima tai jatkuva maakosketus – oikeanlainen kivi oikeassa paikassa kestää tuhansia vuosia. Kivi tai betoni siis kestää kyllä – suurin huomio pihaympäristössä toimiessa onkin kiinnitettävä pohja- ja perustustöihin. Näiden kahden huolellisella toteutuksella on ratkaiseva merkitys tulevan kivirakenteen kestävyyteen.

entti-milanokiveys

 

Huolellisen pohjatyön ansiosta autotallin edustan kiveys on vielä kymmenen vuoden jälkeenkin kuin uusi – siinä ei ole auton renkaiden painamia uria ja kaikki kivet ovat ehjiä ja naarmuuntumattomia. Kivi on Lemminkäisen, nykyisen Ruduksen hiekkapuhallettu ’Milano’, toteutus Entti Oy www.entti.fi

Hyvin suunniteltu ja taitavasti rakennettu kivipiha on pitkäkestoinen ja sen ylläpito on vaivatonta. Kiviaines monissa muodoissaan palvelee mainiosti ihmisen halua tehdä pihastaan kaunis, toimiva ja toivotulla tavalla hallittu kokonaisuus. Eikä koko piha-aluetta toki tarvitse kivetä – nurmikko, hyötykasvit, puut, pensaat, perennat, heinät ja kesäkukat kukoistakoot! Luonnossa ovat kasvit ja kivet yhdessä rajattoman monimuotoisesti. Samoin ne sopivat yhteen rakennetuillakin alueilla.